Autosta ulos astuminen riitti. Blondi oli heti valppaana pää pystyssä, että täällä mummun pihalla me viimeksikin se Jänis nähtiin. Pää pyöri ja nenä värisi innokkaasti, mutta tuloksetta, Jänis oli tainnut muuttaa muualle.

Sisällä tilanne oli hetkellisesti normaali. Mummu sai heti isot pusut, kun päästiin sisälle ja sen jälkeen koitti perinteiset hippaleikit läpitalon huoneiston päästä toiseen päähän Hipun kanssa. Kunnes sitten erehdyttiin mummun kanssa pelaamaan Scrabblea. En tiedä, oliko se se muisto, mikä sen laukaisi, että viimeksikin pelattiin vai oliko vaan tylsää, mutta blondi keksi, että syliin on päästävä. Nousi mua vasten kahdella tassulla ja aneleva ilme naamallaan. Otin tottakai, ajattelin, että blondi oli pusuja vailla, mutta etutassut jatkoi heti matkaa pöydälle. Niinpä ei muuta kuin nenenjälkiä ikkunaan.

Puolitoista tuntia meni tällä kertaa ennen kuin blondi luovutti tarkkailun ja taisi myös tulla siihen tulokseen, että pupu on muuttanut. Ei sitä ainakaan koko aikana näkynyt, olisi sen Oodin tarkkailutyylistä huomannut. Välillä Oodi kai ajatteli jo pupun voivan lentääkin, niin korkealle pää välillä nousi tarkkailun tiimellyksessä :D No, mikäs se on neljännestä kerroksesta tarkkailla. Tosin meillä kotona ei kelpaa suoraan divaanilta avautuvat viidennen kerroksen isot ikkunat. Ja eipä tietenkään, meillä ei ole pupua ;D