Nyt ei tosiaan blogeilemattomuutemme ole johtunut minkään sortin tauosta tai siitä, ettei olisi ollut kerrottavaa vaan ennemminkin siitä, että tekemistä on niin paljon, ettei tänne ennätä kirjottaa. Noh, ongelma se voi olla sekin, mutta Hipun mielestä ainakaan ei :D

Nyt siis viime viikolla alkoivat paimennukset ja agilityn kisavalmiitten treenit. Niillä mennään koko kesä (lukuun ottamatta viiden viikon paimennustaukoa heinäkuussa) ja siihen päälle vielä sitten muut touhuilut. Lenkkeilty ollaan älyttömästi, tuossa yhdessä vaiheessa tuli tehtyä niitä kolmen tunnin metsälenkkejä viikoittain, välillä jopa useamman kerran viikossa :) Koirilla ainakin pitäisi siis lihakset olla kohdillaan, hierojaa vaan ehkä kohta taas kaivattaisiin ..

Tällä viikolla lenkkeilyt ovatkin sitten vähemmällä, kun tällä viikolla on viitenä päivänä jotakin häppeninkiä Hipun kanssa. Eilen oltiin toista kertaa paimentamassa, illalla mennään yhteen koulutukseen mallikoirakoksi (mitäköhän mallia mekin tullaan siellä näyttämään !? Voi tietysti myös näyttää huonoa mallia ;D), huomenna on omat agitreenit ja viikonloppuna kaksipäiväinen Oreniuksen koulutus. Siinä täytyy Himpan sitten tehokkaasti huilata torstai ja perjantai että jaksaa sitten viikonloppuna taas! :) Aika rennosti se on kyllä nyt kotona ottanutkin, kun niin paljon ollaan menossa, niin kotiaika taitaa olla neidillä pyhitetty ihan nukkumiselle.

Viime viikolla kisavalmiissa meillä oli pieni rata tehtävänä (oliko vähän alle 20 estettä), jotta kouluttajamme Sanna saisi vähän vihiä, että millaisia koirakoita ryhmässä oikein on. Meillä ei mennyt oikein putkeen homma, mutta se nyt oli taas vaihteeksi ihan mun omaa syytä. Kentällä kun ollaan niin ei oo oikein mahdollista ottaa sinne omaa boksia mukaan. Tai no on, mut se on hankalaa sitä eestaas kannella ja viimeksikin, kun oli ihan että sataako vai eikö sada, niin en viitsinyt raijata boksia sinne ehkä-kastumaan. No ois pitänyt! Tänään, kun lähdetään mallikoirakoksi niin me niin otetaan boksi mukaan. Ja suihkepullo. Ja vielä vaikka mitä muuta. Nimittäin kukaan ei varmasti voi kestää sitä Hipun hinkuilua sinne radalle. Ja kun sitä ei hetkeksikään saa käsistään (saati hiljaseksi) siellä kentän reunalla, niin tän hermo ei kestä. Koulutustilanteissa hermoa ei saisi menettää, mutta ei se paljoa auta, että menettää hermot jo ennen ku pääsee itse sinne radalle. Jotain on siis tehtävä. Rata meni meidän osalta siis aikas penkin alle, mutta se kyllä oli niin sen mun hermojen menetyksen syytä. Ei kiinnostanut antaa kaikkeaan koiralle, joka käyttäytyy kuin idiootti, vaikka tietysti se radalla parhaansa yrittikin. Mä en vaan yrittänyt. Ja kun eihän Hippu pahaa tarkoita, se vaan niin innolla haluaisi olla se ainoa, joka siellä kentällä on (ikinä), joten meidän täytyy nyt sit vaan raahata rauhottumisboksi mukaan niin koira pääsee huilille ja mä voin keskittyä sitten ihan mein omaan suoritukseen.

Paimennukset on kanssa ollu vähän niin ja näin. Tai no Hipun osalta taas ei, se ekalla kerralla muisti taas miten kauniisti homman voi hoitaa ja teki myös niin. Itse olin aivan pellolla, miten siellä pellolla oikein pitää mennä ja tuntui, ettei taas yhtään tiennyt ja muistanut, että miten lampaiden kanssa oikein toimittiinkaan. Viime viikolla Hippu kuitenkin loisti, joten yritin vain ajatella, että kyllä tää taas tästä itsellä lähtee sujumaan. Noh, eilen se ei kyllä sen paremmin lähtenyt. Laumana meillä oli aivan tosi liikkuva lauma ja se oli tosi hankala. Sinikka sanokin, että ehdottomasti vaikein tähän asti. Mä en sitten osannut mennä sen kanssa yhtään ja Hippu oli sitten sen myötä myös aikas pihalla. Taas päästiin siis tilanteeseen, että ostetaan piiiiitkiä lisähermoja, jos vain jossain olisi myytävänä. Antakaa vinkkiä, jos kuulette! Sinikka sanoi, että me ei voida molemmat olla Hipun kanssa kuumakalleja, kun toisen pitäisi ottaa iisisti ja mä kun mieluummin olisin se, joka kuumenis. Ei kuulemma käy. Noh, eilisestä lähtien oon nyt sitten tehnyt mielikuvaharjotteita ja yrittänyt ommella lisäosia hermoihini. Katsotaan, miten käy.


Harrastaminen ei siis todellakaan parien viime treenien perusteella ole ollut mitenkään auvoista. Sinikkakin tosin varoitteli jo alkuunsa heti, että kun Hippu on niin vauhdilla edennyt, niin stoppi tulee jossain kohtaa. Pitää ottaa mittaa siitä, että miten homma oikein hoidetaan. Tässä sitä kai sitten mittaillaan sen hermo-ompelun lisänä. Mutta sitten taas, kun katsoo tuota koiraa, niin sen vaan jotenkin huomaa, miten tässä kaikessa on järkeä kuitenkin. Vaikka kuinka hetkittäin tuntuu, että hermot oikeasti napsahtavat poikki ja lopetan kaiken harrastamisen tuon energiakengurun kanssa, mutta miten sitten taas oikeasti voisi lopettaa, kun katsoo, miten Hippu oikeasti r-a-k-a-s-t-a-a harrastaa, on kyse sitten agilitysta tai paimennuksesta. Ja kaiken lisäksi, sen mielestä taitaa kuitenkin olla kaikista kivin tehdä just mun kanssa, vaikka itse aina ajattelee, miten joku parempi vois sen kanssa mennä paremmin. Pitää vaan ajatella, että yhdessä me opetellaan, koska toisistamme tykätään niin, niin ehkä sitten joku päivä oikeasti ollaan hyviäkin yhdessä :) Sitä päivää odotellessa lähden viemään koiruudet ulos ..