Alkuviikon paimenteluista jo kerroinkin, miten mainiosti menivät :D Tämä viikko sai sellaisen jatkon ja lopetuksen, ettei kyllä olisi uskaltanut toivoakaan :)

Tiistai oli huilipäivä, mitä nyt näyttelyyn treenattiin. No niinpä, aikas monelle taisi tulla aikas yllätyksenä, kun paljon en halunnut etukäteen asiasta haloota tehdä, kun ei oikein Hipun kanssa sellasia näyttelyihmisiä olla. Vähän piti sitten tässä muutamaa päivää ennen treenata, kun sitä ei todellakaan ole tullut tehtyä. Sen ROP-pentu -tittelin jälkeen oikeastaan luovutin koko touhun, kun tiesin, että muualla ovat meidän molempien intressit. Nyt sitten viimepaniikissa yritettiin esimerkiksi seisomista opetella, että saataisiin sellainen tulos, johon olisi hyvä tyytyä (vähän niinkun muiden valionarvojen varalle, jos sellasta tarvetta joskus olisi :D).

Keskiviikkona sitten treenailtiin agilitya ja meni kyllä megahyvin :D Ratana oli sellaset kaksi reilun kymmenen esteen pätkää, joista jälkimmainen oli ainakin tasoltaan kolmosluokan rata. Välistävetoja ja takaahyppyjä yms. oli luvassa. Ja meni kyllä siis tosi hyvin. Ehkä vihdoin meidän yhteistyö alkaisi oikeasti toimia agilityn puolellakin (ainahan saa ainakin haaveilla :D).Hirmu hyvin mielin sai siis treeneistä kotiapäin suunnata koira repussa (Tytti-raasu, kun edelleen sairasti :( ).

Lauantaiaamu koitti sitten turhankin pian. Jännitti itseä ihan hurjasti koko automatkan :O Perillä oltiin pari tuntia ennen omaa kehää (ajattelin neitiä vähän väsyttää ennen omaa vuoroa). Siinä sitä ennätti seurailla vähän kehän menoa ja nauhojen väri vaihteli pinkistä siniseen. Tuomarin takiahan sitä tuonne asti suunnattiin, joten siinä mielessä kauhistutti huomata, että värikirjo oli hieman laajentunut aiemmasta. Välillä jo kävi mielessä, että pakenen kirpun kanssa takasin kotia, mutta se nyt olisi tuntunut jo liiankin tyhmältä vaihtoehdolta. Oma vuoro kehässä koitti yllättävän pian (Hipulta jos kysytään, niin tuskin on samaa mieltä, vaikutti hyvinkin kyllästyneeltä ja tekemistä tarvitsevalta siinä odotellessa) eikä se sitten onneksi enää niin jännittänytkään. Treenaamiset palkittiin erityisesti seisomisissa, tykkäsin siitä, miten hienosti Hippu homman hallitsi :) Ja siinä kohtaa, kun tuomari alkoi kaivaa nauhaa esille, koitti se päivän yllätys: erinomainen eli pinkki nauha se sieltä Hipulle napsahti. Kyllä meinasi itseltä siinä itku päästä, niin tyytyväinen olin (koko ajan ennen kehää jossittelin, et jos nyt mitenkään se punanen saataisiin, niin ois huippua). Ja arvostelussa vielä luki, että hyvä koko eli tuomari taisi olla vähän kallellaan nuihin pienempiin rotunsa edustajiin. En tosiaan valita, nyt vielä automatkallakin hymy taitaa yltää korviin asti :D Ja arvostelu oli kyllä hyvä, löytyy Tuloksia -linkin alta. Huippu viikko siis, tällasia lisää! :)

1246726567_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meidän rinsessa nauhoineen :)