Eilen meillä olikin vähän poikkeukselliset treenit, kun molemmat mein vetäjät oli estyneet tulemasta. Niinpä me tehtiin toisen ryhmän kanssa rataa, joka ainakin mulle paikoittain oli tosi hankala. Noh, onneksi aina helpottaa voi ja niinpä me tehtiin Hipun kanssa pätkissä ja jätettiin osa koukeroista tekemättä :) Hyvät treenit tuli kaikin puolin ja hyvä mieli jäi! Eilen sanoin sitten treenien jälkeen Annalle, et oishan se hienoa, jos joku osaava ihminen alkais tehdä Hipun kanssa, niin koirakin oikeasti sais agista kaiken irti (asia, mitä oon ajatellut aiemminkin). Sit se vaan yhtäkkiä iski se ajatus tajuntaan, et ei, enpä antaiskaan :) Nyt ollaan niin paljon tehty töitä, paikkailtu mun tekemiä mokia ja osaamattomuutta ja se vihdoin alkaa jossakin näkyä. Vihdoin siis päästiin siihen vaiheeseen, etten neitiä antaisi kenenkään muun ohjattavaksi (kauanhan tässä menikin :D). Enkä sano, et osaisin. Katsoin siä muitten eilisen ryhmän ohjaamisia ja voi miten se on niin kaunista :) Mä en sellaseen kykene viä aikoihin, mutta me Hipun kanssa opetellaan ja yhdessä kehitytään :)

Hipun kanssa oli niin ilo eilen tehdä :) Vein boksin koppien taakse ja annoin neidin huutaa siellä, kun tutustuttiin rataan ja pari ensimmäistä koirakkoa meni rataa. Reilusti ennen omaa vuoroa otin sitten Hipun tokoilemaan mun kanssa kopin taa ja etsimään nameja ja neiti ei häkistä otettaessa levähtänytkään käsiin vaan katseli mua, et mitäs sit tehdään. Alettiin tokoilla ja se meni niin kivasti! :) Hipun keskittyminen on parantanut aivan mielettömästi tässä kuluneina viikkoina, se on ihan eri luokkaa kuin aluksi. Maltillisesti mentiin myös radalle. Ainoa, missä edelleen on välillä paikattavaa (ei joka kerta, mutta kuitenkin), on ne lähdöt, joissa varastamista tapahtuu. Puutun asiaan aina ja toivon, että tääkin viä taas joku kerta Hipulle uppoaa. Tai itse asiassa mä kyllä uskon siihen, en vaan toivo :) Sen verran hyvin tässä on asiat lähteneet loksahtelemaan, että kyllä se tääkin tästä. Tehtiin siis jokusen esteen pätkiä perinteisesti namikuppipalkalla ja Hippu jo tosi kivasti haki esteitä. Yhdessä kohdassa, missä mä mokasin ja mun vauhti töksähti ku seinään, kun este syöksyi mun eteen (mitä edelleen sattuu), niin Hippukin pysähtyi, mutta käskytyksellä jatkoi kuitenkin matkaansa. Ihanaa oli painella sen kanssa lujaa menemään! :D

Ihan kentän reunallakin Hippu oli erilainen. Kävin jäähyilemässä tytön kanssa mein suorituksen jälkeen ja vaikka rata on suht lähellä ja siä viä muut tekee, niin Hippu tarjoaa vaan seuraamista :) Mitä pidemmälle treenit meni, sitä coolimmin neiti otti meidän kierrellessä rataa ympäri ämpäri (ei siis vieressä kuitenkaan). Lopussa jopa sain seuraamista ilman pomppuja eli keskittymiskyky oli jo huima :D Tuli tosi hyvä mieli kyllä eilisistä treeneistä. Koira pysyi käsissä ja pää pysyi kasassa. Tällaisen koiran kanssa sitä mielellään jatkaa eteenpäinkin, se kun oikeasti viä osaakin jotain jo menneiltä ajoilta, nyt vaan viä näitä perusjuttuja treenaillaan viä sujuvammiksi :) Ihana pikkumusta <3

Nyt täytyy lopettaa ja lähteä pelastamaan Oodin ruokakuppi (onneksi sentäs metallinen :D). Neiti on sen kanssa seikkaillut aamun ympäriinsä kuppi suussaan ja nyt on ilmeisesti joku järsimisosio säkkituolissa. Pelastamaan lähden siis myös hampaita .. ;D