.. ja kuten kuvioon taitaa usein kuulua, reissusta tuli matkatuliaisena mukavien muistojen lisäksi sairastamista. Onneksi ei reilua kilometriä kauempana oltu lomallamme, joten ei tarvinnut miettiä bakteerikannan erilaisuutta ja sairastua mahatautiin, mutta kyllä tässä räkätaudissakin on ihan ollut tekemistä. Perjantaina aloteltiin kurkkukipuilulla ja siihen perään sit kuumetta vapaapäivien kunniaksi. Lauantaina kävin kipeenä töissä, mikä tosin tuskin edisti ainakaan paranemista, mutta sunnuntain ja tän päivän oon nyt kilttinä työläisenä sairastanut ihan virallisesti vapaalla. Huomenna vielä jatkan sairasloman merkeissä ja sen jälkeen tarkastellaan tilannetta taas. Pitkästä aikaa kun sairastan (oisko edellisestä kerrasta se 1,5v) ni pitää tää kai sit hoitaa ihan tosissaan tää sairastaminen ;)

Ei tää sairastaminen muutenkaan ole kivaa, mutta me missataan huomiset epikset! :( *polkee kiukkuisena jalkaa lattiaan (tai no, polkisi jos jaksaisi)* Olin meinaan jossain mielenhäiriössä päättänyt, et jollei mölliradalla olisi ollut keppejä/kontakteja, oisin käynyt korkkaamassa kisat molemmilla flikoilla :O Tiä sit oliko tää maailmankaikkeuden tapa kertoa, että eii hyvä idea, vai pelkkää sattumaa, mutta möllit jää tältä erää kokeilematta :( Hilun kanssa ois ollut huisia juosta rata ja testata, että viäkö neiti myös kisatilanteessa on niin upea (Toisaalta, mun mielenterveyden kannalta voi olla turvallista, ettei päästy, jos Hilu ois juossut hienon radan oisin varmasti kuollut onnesta. Ihan oikeasti.) <3 Oomin kanssa taas oltas voitu startata mein kisaura epiksissä vaiks oikeisiin kisoihin onkin viä aikaa huolimatta siitä, että kisaikä lunastettiin täyteen 1,5 viikkoa sitten. Muttei meillä kiirus ole, mielelläni oisin vaan tehnyt jo kisamaisen treenin, koska siihen meistä jo olisi :) Toisen kerran sitten ..

Hilu oli tänään Sussun kanssa treeneissä, kun mun urheilu keskittyy tällä hetkellä siirtymiseen sängystä sohvalle ja taas takas sänkyyn eli ihan en Himpen perässä pysyisi .. ;D Neiti oli tehnyt mm. kepit avokulmasta eli keppitreenit ei ole menneet hukkaan. Muutenkin muutamaa ratkeemista treenit oli sujuneet hyvin, moon niin ylpeä, että pakahdun <3 Ekaa kertaa vieraan ohjauksessa oikeasti, joten pienet virheet sallitaankin, tärkeintä, että pääosin homma toimii. Ja kepit avokulmasta, mä en ite ees varmaan ois uskaltanut kokeilla eli aivan loistavaa, että paikalla oli ohjaaja, joka koiraan luotti. Nyt tuo sammunut pikkumusta nukkuu jaloissa ja mun on pakko ain tässä kirjottamisen välissä vilkaista neitiä sydämen kuvat silmissä. On se vaan hienoa, miten tää nykyään menee <3

Ja voi miten hauskaa oli, kun Sussu toi pikkumustan kotia. Tomi oli just ruskeitten kanssa lenkillä ja Hilu sai tulla koirattomaan kämppään. Se loisti koko pikkukoiran naamalta se riemu, että voi miten kiva päivä oli ollut! :) Voi sitä koko pienen pyllyn heiluntaa hännän mukana ja naamaa naurussa. Ei sitä voinut nauramatta katsoa :D Kyllä osaa tyyppi ainakin nauttia elämästä! Eka Hippu oli päivällä Sussulla Zeldan kanssa (lähti mun työterveysreissultani Sussun matkaan) ja illalla sit treenasivat. Ilmeestä päätellen päivä ei olisi voinut olla enää Hipusta kivempi. Kiitos Sussu! <3

Muuten meillä on elämä mennyt reissusta toipuessa. Mä nyt vaan oon maannut ja sairastanut, mutta ei koiratkaan ole huonommaksi laittaneet. Sussun porukka tuli kotia lauantaina illalla myöhään ja Sussu heitti mut Hilun kanssa kotia. Pikkumusta kun on sellanen, et se käskystä tekee molemmat hädät, niin se sopii myös sairastavan ihmisen jaksamiseen, Oodi puolestaan jäi Sussulle viä yöksi. Joni oli lähtenyt ystävälleen kyläilemään ja odottelemaan tän päivän koulutusta Helsingissä, niin ei sen suhteen apuja ollut. Jonille jo vitsillä heitinkin, että voi olla, ettei enää koskaan pääse reissuun, niin säilyy koirat hengissä ja mä terveenä .. ;) No, huono vitsihän se oli, mutta miten se voi olla, et just sillon sairastun, kun Joni on poissa tai niiko sillon reilu vuosi sitten, kun Jesse menetettiin, niin Joni oli sillon just Espanjassa.

Onneksi on ihania ihmisiä, jotka auttaa silloin kun ei itse kykene <3 Tomista on ollut tässä parin päivän aikana niin paljon apua, etten tiedä miten kiittäisin :) Koirat on olleet aivan tosi hyvällä hoidolla, vaiks oon ite ollut sängyn omana, ja Tomi korjasi jopa mun pyörän eilen. Sussu hoiti Oodia, käytti mua työterveydessä ja treenaili Hipun kanssa, mistä myös niistä oon aivan tosi kiitollinen. Kiitos ihanat! <3

Vika päivä meni tosiaan aikas hyytyneenä, koiria päästin pihaan, mut en enää lenkittää jaksanut olleskaan. Onneksi pitivät toisilleen seuraa ja alkoi jo porukka olla sen verran väsyä, että unikin maistui heillekin. Hipun alkoi löytää loppuajasta vakkarina sängyn alta, vaan hännänpään karvatupsu todisti pikkumustan olemassa olosta. Kotia kun tultiin lauantaina, Hilu suunnisti suoraan sängyn alle ja poistui sieltä vaan syömään ja ulos. Kun pahimmasta väsystä tuli neidin selvittyä, oli nukkulelun vuoro päästä mutustettavaksi säkkituolissa ja tänään on jo nukuttu ilman leluakin eli aina näitten vaiheiden kautta voi seurata, miten väskä tyttö oikein on <3 Oodikin on kotiuduttuaan ollut ihan väsy, eipä nuo muuta oo tehneet nyt kaksi päivää kun nukkuneet. Tomin tullessa eilen lenkittämään koiria ja pukiessa Oodille sadetakkia päälle, hän totesi Oodin laihtuneen. Tänään sitten Tomi punnitsi koirat ja niin se vaan oli, että viime viikko jätti näkyvät jäljet Oodiin, missi on nimittäin 400 grammaa edellisviikkoa kevyempi! Ja mä sentäs jo viime viikolla lisäsin ruokaa entisestään, kun olivat niin paljon liikenteessä. Nyt siis Operaatio Painonnosto jatkuu Oodilla, se pitäs noin 700 grammaa saada neitiin lisää, jotta kehtaisi koko missiä mihkään kisoihin ilmottaa. Elokuussa saattas karkelot olla, mutta katsellaan .. Ei ainakaan tuollasena luikkuna, kun luut vaan taas kolisee .. ;D

Sunnuntaina mein seurana olivat äippä ja Janne (veli) ja tytöt ottivat vieraat iloiten vastaan, mutta alun jälkeen meno oli aikas hyytynyttä. Onneksi rapsutukset kelpaavat myös hyytyneille, joten kaikki olivat tyytyväisiä :) Tää päivä ollaan Oodin kanssa maattu kainaloikkain, Himpe kun oli kylässä ja harrastuksissaan. Nyt huominen jatketaan viä koko porukka tätä nukkulinjaa, jospa sitten se elämä palais vähitellen tähänkin perheeseen, ainakin jo treenaamaan tekisi kovasti mieli .. :D