Jos viime sunnuntain SERT-nolla sai mut liki itkun partaalle, ei tänään ainakaan jäänyt itkusta kiinni. Juu, tän pitäs olla hauskaa eikä mitään tiukkapiposten puuhaa, mut tänään tuli vaan liikaa epäonnistumisia, jotta oisin niistä onnistunut selviämään positiivisessa hengessä.

Eka rata. Oodin ongelma oli eka rima, joka oli 35 sentissä. On meillä ollut kikkarimoja keskellä rataa kolmessaviidessä, mutta ei koskaan alussa. Moka. Ei ne siellä radalla myöhemmin ongelmaa aiheuttaneet, mutta koska se oli heti siinä alussa, se piti kiertää. Menin palauttamaan koiraa, valssi myöhässä, toinen valssi myöhässä ja hutasin Oodin hypyn kautta putkelle ja takas hypylle, vaikka oikeasti olisimme halunneet kepeille. Hyl. Ei kestänyt ekaa kertaa kakkosluokkalaisen pää, että alussa jo levisi homma käsiin. Onneksi pää kuitenkin kasaantui kepeillä ja kepeiltä eteenpäin tehtiinkin nolla. Vähän kaarrosta taas messiin, mut ketä se kiusaa, on tässä muutenkin tätä harjoiteltavaa .. Ei kai nuo neljä ekaa estettä niin olennaisia ole .. Eikä kuvaajankaan mielestä, siksi myös filmi alkaa kepeiltä ;D 

Toka rata. Oodi ei voi hypätä ekaa hyppyä, koska se oli ekalla radalla 35 sentissä. Juu, sillä, et son nyt 30 sentissä ei ole merkitystä, koska periaate on periaate ja siinä pysytään. Niinpä heti alkuunsa kielto. Yritä siinä nyt sit heittää halutonta koiraa kiertämään ykkösestettä, ei oikein onnistu, jollei ohjaajallakaan ole yritystäkään. Kaikki ohjauskuviot taas alusta uusiksi, mutta se ei silti selitä, miksi Oodi päättää vetästä puomin ali, vaikka putki on vieressä. No, back in business ja kepeille, joista jää sitten viimenen tekemättä. En tosiaan huomannut sitä siinä tohinassa, eikä mua just nyt henkkoht kiinnostas ottaa enää lisää ongelmia, kun tässä alkaa olla jo ihan tarpeeksi. Luotamme siis vahinkoon. Putkelta koira väärältä puolen suorittamaan seuraavaa estettä, oma moka, mutta kuka siinä nyt enää jaksaa keskittyä. Hieno ja onnistunut vastakäännös A:n alla olevalle putkelle ja loppu nyt sit vaan humputellaankin. Positiivista suhteellisen nopea puomi ja täydellinen 2on 2off, vaikkei omalla tutulla puomilla oltukaan. Jostain se täytyy se ilo repiä .. 

 

Kolmas rata. Päätin, et jos Oodi kiertää ekan, ni palautan sen takas, otan ekan hypyn ja lähden. Ei tässä nyt enempää aleta pelleillä. Oodi ei kieltänyt, mutta valitettavasti pelleilyt olleet siinä. Ekat kolme estettä ok ja sitten putki kutsui. Se nyt oli sentäs meille tyypillinen virhe, jotka moon valmis antamaan anteeksi treenauksen puutteessa ja putkihulluuden iskettyä. Mitäs siinä myöhästynyttä valssias enää pyllistelet, kun koira meni jo eikä vilkassutkaan tännepäin :D Kepeillä edelleen hyvä fiilis, ajatuksena tehdä hyvän fiiliksen rata loppuun ja unohtaa kökköilyt kakkosradalla. Hyvän mielen kanssa kotia, sehän se oli tärkeintä. Kepit menee kivasti, putki sen jälkeen myös. Ja sit lentokeinu. Anteeksi nyt vaan, mutta alkaa olla hieman työlästä pysyä blondin ajatuksenjuoksussa mukana. Viime viikonloppuna tyttö paineistui mun tulevista valsseista ja kumarteluista, joten otettiin kolmet kontaktitreenit viikolla ennen näitä kisoja, jotta ei keinu jäisi jänskätyksessä tekemättä. Hieman jännitti, että kieltääkö tuo .. Juu ei, otetaan se toinen veemäinen vaihtoehto: lentokeinu. Ja jottei varmasti olisi mitään mahdollisuuksiakaan ymmärtää tuon otuksen ajatuksenjuoksua, ni ottaessani keinun uudestaan, Oodi tekee lentokeinun UUDESTAAN!! Hei haloo, mä ymmärrän, että vahinko tapahtuu kerran, mutta että kahdesti. Eikä Oodia ole edes ostettu osamaksulla, niin että ois oletettavissa, että joitain tiettyjä osia ois vielä tulematta .. ;D Kolmannella kerralla meno oli ihan samanlaista ja siin sit ärjäsin, et OOTA! Pysähtyi kyllä ja odotti, mutta kun kaikki olivat starttinsa suorittaneet, niin pyysin saada tehdä keinun ennen kuin kantoivat sen pois ja Oodi ei voinut suunnilleen mennä keinua lähellekään. Ihan kauheeta siis, mitäs korotin ääntäni keinulla, nyt ei sitä voi ENÄÄ KOSKAAN tehdä. Kiitos tästä kaikesta logiikasta ja helppoudesta Oodi, kanssasi on ilo harrastaa ..

Olin jo sitä mieltä, että se loppui nyt harrastaminen tähän. Mitä järkeä jatkaa, kun meistä ei ole sitten mihinkään.Taipumuksena on hieman ottaa raskaasti asioita ja kun tähän yhdistetään se viime viikonloppuinen kisamasennus (mikä siis tosiaankin oli tulosten perusteella etenkin oikeutettua ;D), niin tuntui, etten vaan pääse yli siitä, ettei me osata mitään ja lisää ongelmia sen kun vaan kasaantuu. Onneksi mulla on Sussu, jota ilman en kyllä selviäisi sitten mitenkään <3 Sussu puhui mulle järkeä (taas kerran :D) ja vei mut puoliväkisin hallille tekees keinun. Kolme starttia Varkaudessa takana, tunti huilia autossa ja Oodi tykitti aivan onnessaan putkeen vaiks kuin kaukaa, kun hypyn ja putken kautta otettiin keinua. Useampi toisto naksuttimen kanssa ja hyvällä palkalla ja mein keinu alkoi taas näyttää keinulta. Lisää treeniä nyt ahkeraan, ni ehk me toivutaan viä tästä, mulla voi tosin viä toipumisessa kauemmin ;D

Nyt nuo videot katsottuani, asiaa märehdittyäni ja tän kirjoitettuani tulin siihen tulokseen, et ehk mun masennukseni oli _hieman_ liioteltua .. Ehkä on turhaa murehtia, etten mä mun kaksivuotiaalla koirallani tee nollia heti ekoissa kakkosen kisoissa, etenkään, kun en tosiaan mihinkään kolmosiin tällä osaamisella vielä halua. Mietitään asiaa vaiks ens vuoden puolella uudestaan, kun saadaan tähän treeniä alle ja PALJON ennen sitä, varmuutta sekä mulle että koiralle ja kisakokemusta. Toivottavasti ens kerran epäonnistumiset ei ihan näin koville sit ota ;D

Pakko vielä lisätä, et ois se ihme, jollei masentais, tehtiin tänään nimittäin yhden päivän aikana yhtä monta hyllyä kuin meillä oli koko mein aikaisemman kisauran ajalta. Mutta ei tästä ole suunta kuin ylöspäin ;D