Kyllä sitä tänä aamuna kellon soidessa epäilin (taas kerran) vahvasti omaa mielenterveyttäni eikä epäilykset ainakaan lieventyneet siinä kohtaa, kun löysin itseni pellolta lähes polvia myöten mudassa.

Aamulla vielä lähtiessä täällä paistoi aurinko eikä mittarikaan ollut pakkasen puolella, mutta itse juoksupaikalla olikin pilvistä sumulla höystettynä eikä asteita ollut montaa. Vilpoisesta säästä huolimatta mieli oli kuitenkin aurinkoinen, kun seura oli hyvää ja kisapaikalta löytyi lisää tuttuja :)

Pentujen tehdessä vetojaan ennätti vähän ihmetellä, että kuinkas homma toimiikaan ennen kun oli oman koiran kanssa vuoro mennä pellolle. Viehettä vedettiin noin 300 metrin matka, joka muodosti suunnilleen ympyränmuotoisen reitin pellolla muutamalla kulmalla höystettynä. Joka vuoron jälkeen oli ohjaajan kuljettava sama reitti toiseen suuntaan ja palautettava viehe takaisin lähtöön.

Ekana oli Hipun vuoro ja se meni oikeastaan just niin kuin puhuttiin etukäteen, et miten se tuis menemään. Moon kyllä koko ajan ollut siin uskossa, et Hipulla on selkeesti saalisviettiä, vaikkei se meidän arjessa näykään mitenkään. Ja niinhän siinä siis kävi, että Hippu kyllä tiesi, mikä homman nimi on ja sillä oli vetoa vieheen perään, mutta heti mun jäädessä taa loppui myös pikkumustan meno. Alussa Hippu ei edes lähtenyt vieheen perään, hyppi ja loikki haukkuen siinä mun ja vieheen välissä, kun ei ollut ihan satavarma, että mikä se idea olikaan. Mukaan kun lähdin juoksemaan, niin Hippu lähti vieheen perään, mutta heti kun meidän näkymätön napanuoramme otti kiinni, sinkosi Hippu takas mun luo ihan siihen tyyliin, että kun vaan juoksisit, niin tää homma sujuis hyvin. Voidaan siis tulla siihen tulokseen, että Hipusta tuis ihan hyvä metsästyskoira, jos vaan jaksaisin/pystyisin juoksemaan yhtä kovaa sen kanssa :D Lopussa koko ajan into vieheeseen kasvoi entisestään ja siinä kohtaa kun lähdettiin palauttamaan viehettä, roikkui mulla vajaa viisi kiloa paimenkoiraa muristen vieheessä. Ens vuonna yritämme uudestaan, saas nähdä onko yhtään itsenäistytty Hipun kanssa toisistamme .. ;D

Oodikin veti just niiko kaikki oletti :D Mä en oikeastaan edes juuri lähtenyt etukäteen arvailemaan, mutta monet, kelle tästä älyttömästä ideasta kerroin, sanoi, että Oodi juoksee varmasti hienosti. Ja niinhän tuo teki :D Jo alussa kun näytin viehettä, Oodi oli innoissaan ja tarttui siihen kiinni. Pannasta irti päästyään neiti oli menossa jo ja kun viehe lähti, se oli menoa sit. Siin ei mammaa paljoa muisteltu, kun blondi pisteli menemään. Pään pystyasennosta huomaa, että viä varmemmin sitä vois juosta (eli siis kovempaa ja asiaa enempää miettimättä), mutta ainakaan itse en voisi tähän mein ensikertalaiseen tyytyväisempi olla. Blondi viä yritti ystävällisesti tuoda mulle kiinni saamansa vieheen suussaan, mut se ei oikein onnistunut. Niin sulosta <3

Pisteitä Oodi sai 89/100 eli ens vuodelle jäi vielä vähän parannettavaa ;D Eri rotuisia (siis muitakin kun vinttikoiria) oli paikalla aikas hyvin, mutta rotukirjo oli hyvin terrieripainotteista. Mein shelttien lisäksi paikalla oli pari lapinkoiraa ja yksi tervu, mutta pienissä koirissa mein sheltit sai edustaa ihan keskenään paimenkoiria. Noh, ehkei Hippu ihan parasta näyttänyt, mutta Oodi kyllä todisti, että on pienestä paimentytöstä tällaiseen(kin) :D