kuva Essi Saarela

Siinäpä ne, miun rakkaat <3

kuva Essi Saarela

Pelottikohan valokuvaajaa, kun Suuri Peto katsoi häntä himoiten (tai sit se oli nakkia, ihan miten vaan luulette :D)

kuva Essi Saarela

Jesse-herra 13v 7 kk <3

kuva Essi Saarela

Osaa tääkin poseerata .. :)

kuva Essi Saarela

Niin sitä nakkia, saisko? :)

kuva Essi Saarela

Tarkka tyttö.

kuva Essi Saarela

Herra Nallekarhu karvoineen :)

kuva Essi Saarela

Neiti Tomera <3

Siinä nyt muutama kuva ensi alkuun, luultavasti lisää laittelen sit jonkin ajan päästä ihailtavaksi taas :)

Kyllä näitä kuvia katsellessa tulee väkisin mieleen ajatus, että nämä kaksi voisi ristetyttää monenkin asian suhteen ja täydellisiä tulisi <3 (siis jos oikeasti olisi mahdollista, että geenit menis joka suhteessa fifty-fifty). Kun katsoo

- kokoa: toinen liian pieni, toinen liian suuri -> ihannekokoisia

- turkkia: toisella karvaa vaikka muille jakaa, toinen shetlannin lyhytkarvainen lammaskoira -> näppärä, kaunis turkki

- luonne: toisella virtaa vaikka muille jakaa, toinen ylirauhallinen -> mukavan energinen, kuitenkin osaisi ottaa unet esim. huonekaluliikkeen lattialla

No ei vaan, oikeasti mulla on kaksi mun mielestä aivan täydellistä shelttiä, josta mitään en vaihtaisi <3

Kertoillaanpas nyt sit kuvien seuraksi vähän enemmänkin kuulumisia, kun kerta aloitinkin :) Toissa sunnuntaina käytiin pikkujouluepiksissä ja olin kyllä aikas tyytyväinen :) Meidän ensimmäinen ei-treeni -rata, jossa ei tullut yhtään kieltoa eli siis Hippu suoritti rataa, haki esteitä ja keskittyi olennaiseen (ilmeisesti mäkin siis onnistuin kropallani jotenkin huitomaan oikeeseen suuntaan) :D Tästä on ilo jatkaa!

Nyt sunnuntain treeneissä kokeilin Hipun kanssa keppejä ja kyllä tunsin itseni (taas kerran) hyvin hyvin tyhmäksi. Epis-radalla vitonen napsahti kepeiltä, kun menin liian lähelle keppejä eikä Hippu saanut niin läheltä itseään taittumaan oikeaan väliin. Nyt sitten kun treeneissä kokeilin, niin neitihän hakee jo itse oikean keppivälin! Mitä sinne mennä siis itse sössimään, kun antaisi tilaa sille hihnan toiselle päälle, joka oikeasti tietää kuinka nää hommat tehdään! :) *menee hakkaamaan päätään seinään* Noh, ensi kerralla viisaammin ..

Viime viikko oltiin melkein kokonaan taas Jyväskylässä (no ei se oikeasti mikään "taas" ole, kuukausi siin oli edelliseen välissä, mutta kun kesällä melkein jo tottui siihen kurjuuteen, ettei siellä paljon tullut käytyä). Käytiin kyläilemässä ja Hipun kanssa juoksemassa, siinäpä se olikin sitten lyhennettynä. Positiivinen ylläri oli vierailu Annalla. Ei niinkään se itse vierailu vaan se, että Annalla on kaksi pientä lasta ja lapset ovat Hipulle yleensä jonkinmoinen kauhistus (meillä kun ei ole täällä missään lapsia mihin tottuisi). Ensin käytiin vähän kävelemässä lapset rattaissa ja kai meidän neiti siinä tajusi, ettei (ainakaan näistä) lapsista ole haittaa. Sisälle kun mentiin Mila (1vee) hujautti rukkasella Hippua päähän ja Hippu katsoi just sillä ilmeellä, että noihinko sit pitäs luottaa. Ei siitä kuitenkaan mitään luottamusongelmaa syntynyt, vähän enemmän Hippu ehkä mun jalan vieressä aikaa vietti kun normaalisti kyläillessä, mutta muuten ihan sujuvasti kyläily sujui. Tämäkin on siis todistetusti vain tottumiskysymys :)

Nyt taidan poistua juoksulenkille neidin kanssa, se kun alkaa olla meillä ennemmin jo sääntö kuin poikkeus (ja silti ei kunto riitä radalla vielä) :D