Huh, meinasin jo, et oon niin hyytynyt, jotten jaksa tänään yhtään naputella, mut lupasin, et sit voin loppuillan lusmuta, kunhan vähän eka naputan :) Ei tässä muuten mitään, mut tätä tarinaa tuntuu täällä kertyvän, niin ei jaksas sit sunnuntai-iltana kotona kirjotella aamuneljään asti tarinaa, kun vähän osiin laittaa ;D

Tää aamu alkoi perinteisesti lenksuilla ja käytiin molempien porukoitten kanssa vallilla irti juoksentelemassa reilu tunti per sakki. Siit passasi sit koirat jättää kotia huilimaan ja itse suunnata keskustaan ihmettelemään ihmismaailman menoa :D Asiat tuli hoidettua, parit perusvaatteet tarttui matkaan ja ostin itselleni ens vuodeksi Hello Kitty -kalenterin. Hieman yllättävä veto multa, mutta kun en voinut ostaa Nalle Puhia vaiks oisin kuin halunnut, kun se kalenteri menee ihan typerästi. Tuo nyt on kuitenkin ihan ok-kokonen, kalenteri osa kiva ja onhan se viä vaaleanpunanenkin kaupan päälle. Niin, ja jos viä ottaa huomioon sen, että viime viikolla näin unta ostavani itselleni Hello Kitty -kalenterin, ni täähn meni just nappiin (en kyllä viä viime viikolla sen unen toteutumiseen) :D

Ei sillä, kyllä keskustassa oli vähemmän sosiaalista ko täällä ihan peruslenkillä. En oo viä ratkaissut asiaa, et onko seinäjokelaiset perusluonteeltaan vaan normia sosiaalisempia, johtuuko kaikki moikkailu siit, et mullon Tricteamin koiria (ei kai täällä kellään muulla ole tuollasta soopelilaumaa :D) ja mut tunnistetaan siit Häggblomien ystäväksi ja toimiiko myös Miiran joukosta erottuva pyörä samassa tehtävässä, mut moon kyllä moikkaillut täällä niin paljon ihmisiä tällä viikolla, ettei rajaa :D Ei sillä, hauskaahan tuo on, eikä tunnu olleskaan niin yksinäiseltä, kun ventovieraat moikkailee hymyillen, kun lenkkeilen tai ajan ohi pyörällä, mutta kyllä se vähän silti pistää naurattamaan. Annea Lillin ja Iitun kanssa ollaan kahdesti lenkillä ja epiksissä nähtiin Annen lisäksi myös Heidiä Jirin (myös Bossen lapsi) ja Tanjaa Ilmin kanssa, ne sentäs on sillain enemmän oikeita tuttuja. Nää muut sit taas .. No, jatkamme moikkailua! :)

Naapureilla on myös ollut kivaa etenkin tuossa tien toisella puolella. Siin pari miestä tekee taloa ja ne jaksaa ain mun ohikulkiessa jotain naljailla. Ekana päivänä ne ihmetteli, etteikö mulla ole kuin kolme koiraa, missäs se neljäs on? Siihen ku vastasin, et niit on nyt kuusi, ni siit se riemu repesi :D Voisin kuulemma perustaa kennelin. Ain ohikulkiessa tulee sit kommenttia, et keitten kanssa oon menossa jne. Ihan hauskaa porukkaa ja kuulu siellä joku ihan agilitystakin jotain selittävän, eli on tän perheen harrastukset naapurissa selvillä :D

Mein lenkkiryhmät meni tänä aamuna uusiksi, kun Hippu aloitti juoksunsa. Särö ei osoita Hippua kohtaan mitään kiinnostusta, mut en silti halua yhtään leikkiä tulella, joten tästedes Hippu ja Särmä lenkkeilevät eri ryhmissä. Nyt siis ykkösryhmä on Oodi, Carro ja Särmä, kakkosessa lenkkeilee Hipun lisäksi Myrtti ja Repo. Jälkimmäinen ryhmä on kyllä irtipitämisen dreamteam, tottelevat niin hienosti, ettei tosi ja kiva on mennä, kun kukaan ei tahalleen hidastele tms. Ykkösryhmässä irti olivat taas vaan Oodi ja Carro ja siin oli kyllä riittämiin tekemistä :D Äippäkoira jäärää ja näyttää selkeästi, mitä asioista on mieltä, mutta tottelee kyllä välittömästi käskyjä, kunhan muuten vaan laahustelee perässä. Oodi on muuten kiltti, mutta kun jokaikinen puska on tutkittava! Ja kun tosiaan niistä käärmeistä on peloteltu, ni ois kiva, et mentäs kimpassa. Äiti ja tytär tekee kaikkensa, ettei niin ole, ainakaan helpolla :D

Oodi on kyllä tainnut periä äitinsä jääräpää luonnetta, se toisinaan paistaa ja kauas. Eilen esim. kun menin poikkeuksellisesti molempien kanssa treenaamaan Anun ja Tällin kanssa, niin kyllä oli Oodi niin jästipää, ettei toista. Ja kun se ei ole edes mitään keskari pystyssä -teinimeininkiä vaan neiti tekee just niiko tykkää, coolisti ja muista välittämättä. Niiko eilen koirat oli ain autossa, kun yksi treenasi. Jokaikinen kerta, kun takakontin avas, tuli Oodi siätä pokkana ulos. Ei mitään pullikointia tms. vaan ihan coolisti vaan autosta ulos. Sit kun nostin sen sinne takas, ni se on ihan alaleuka väpättäen, et ko tää on niin väärin. Siin on meillä kyllä draamaqueen :D

Hallissa soli myös hyvin oodimaisella tyylillä. Anun kanssa katsottiin, miten rata tehdään, ni yhtäkkiä huomataan, että Oodi kekkuloi A:n päällä onnellisena, kun näkyy kaikkialle kerralla, etujalat toisella ja takajalat toisella puolen :D On se vaan NIIN utelias pieni koira! Treenit meni Oodilla oikein mainiosti, se tekee just sen, mitä pitää eikä yhtään liikaa. Kaikki nollina, mitä tehtiin eikä vieraat esteet/vieras halli hetkauttaneet mihkään :) Kyllä pienestä vaan saa olla ylpeä! <3 Ja kyllä pennun motivaatio leluun on jotain ihan mieletöntä, en ees tajunnut ennen ku Anu huomautti, et Oodin kanssa revittiin lelua toisella kädellä, kun toisessa kädessä oli Anun mulle just antamat paistetut kanat! :D Ei moni koira asettas lelua eka, mut Oodi niin teki, hetkeäkään miettimättä.

Hipun kanssa otettiin ihan pientä pätkää, halusin vaan, et tulee otettua A ja puomi niin, ettei tule kieltoja. Ja ei tullut! Toivo elää siis .. :) Mut kyllä Himpan palkkaamiseen tuli taas Anulta niin hyviä neuvoja, etten tiä, mitä ilman tekisin. Kun mä en vaan itse tajua ajatella, ettei Hilulle ne namit ole palkka vaan se itse tekeminen. A:lta kun palkattiin targetilla heti alastullessa ei homma sujunut. Kun palkattiin A:lta hypyllä ja sit targetilla, sujui heti. Se target kun ei vaan ole niin kivaa, kun ne esteet .. Mikään ei ole niin kivaa, jos Hipulta kysytään. Niinpä yritän hyväksyä taas sen ja jatkaa sen ajatuksen kanssa eteenpäin :)

Meillä nyt tosiaan jatkuu sit Hipun kanssa ryhmässä treenamattomuus, kun ainakin viime kuulopuheen mukaan Sorsasalossa ei saa treenata juoksuisella mut hallilla saa. Onneksi on kuitenkin avaimet, ni päästään halliin treenaamaan. Normisti pyhitän juoksut aina tauolle, koska musta taukojakin on tärkeää pitää, ain ei voi treenata. Mut nyt ko Hipun koko vuosi on ennemmin ollut taukoa, ei me nyt taukoilla vaan nyt treenataan! :) Ohjattuihin palataan sit taas jokusen viikon päästä ..

Hipun juoksut ei tosiaan saaneet Säröön mitään vaikutusta aikaan ja hyvä niin. Sen sijaan epäilin taas eilen illalla tyttölasten mielenterveyttä. Hipulla ja Oodilla oli eilen illalla ihan ihme hippaleikit, aivan kummallista menoa. Ja Myrtti itki illalla vaiks kuin pitkään portin takana katkerasti, kun ei päässyt mein kanssa nukkumaan. Välillä tuntuu tän porukan kanssa ko ois hullujen huoneella, jotenkin kukaan ei tee mitään, mitä voisi olettaa vaan just toisinpäin. Mut eipähän käy aika pitkäksi :D Illalla sain Särmältä taas pimeässä iltapusut, meille on siis selvästi muodostunut traditio. Ja aina pimeässä, ettei vaan kukaan nää, coolin jätkän mainehan se siin menis .. Jotain odotettua sentäs siis eiliseenkin iltaan.