Hipusta siis puhun, yllätys, yllätys :D Neljään kiloon mahtuu siis paljon! Uusimpana olen nyt todennut tämän metsästysominaisuuden. Onneksi Hippu on tajunnut kuitenkin suhteuttaa metsästettävien koon omaan kokoonsa, sillä mitään jäniskoiraa tuosta ei kyllä saisi tekemälläkään (ainakin usein iltalenkillä tapaamamme jänispariskunta taitaa kuulua kokoluokaltaan niihin Hippua isompiin eläimiin :D), joten uhrina ovat siis kärpäset. Tai no, uhrina ja uhrina, ei tässä kukaan ole kuollut, että metsästettävää riittää. Suloisen näköistä kuitenkin tuo suuren metsästyskoiran meno, päätä kallistellaan ihmeissään puolelta toiselle kuunnellen, missä kärpänen oikein meneekään ja pieni loikka siihen perään hampaita kolisuttaen. Juu, pelottaisi muakin (ehkä jos oisin kärpänen) :D

Agilitykoirapuolelta kuuluu sen verran, että eilen me korkattiin Hipun kanssa mein kisaura :O Ihan vaan epävirallisella puolella ja mitään menestystä ei todellakaan saavutettu (ei ollut kyllä ees toiveissakaan), mutta idea olikin ennemmin opettaa tätä hihnan toista päätä kestämään jännitystä. Sama rata tehtiin uusinnan kanssa ja molemmat päästiin alusta loppuun :) Tyyli sen sijaan oli hyvinkin hakusassa, koska rata oli niin suoraa niin suoraa, että heikompia (eli minua hidasta) heikottaa. Kaksi suoraa putkea samalla radalla, siinä jo riittävästi syytä pakenemiseen paikalta. Taas kaipailin hidasta tai edes hitaampaa koiraa .. "Paras" kohta taisi olla, kun hypyltä lähetin Hipun putkelle, jonne irtosi hyvin, niin en itse ollut päässyt vielä edes putken (joka siis oli suora) viereen, kun Hippu oli jo toisesta päästä ulkona. Nou zääns! Noh, ensi kerralle toivomme enemmän mutkia ja pyöritystä ja hyvä se oli tämäkin kokemuksena :D Ei mitään traumoja ainakaan jäänyt, joten seuraavaa kertaa odotellessa .. :)

Paimenkoiraosuutta sivuttiin maanantaina treeneissä. Treenit olivatkin mulle yllättävän helpot, sillä mun ei tarvinnut muuta kuin seistä ja katsella, kun Hippu meni Sinikan kanssa. Ja se kyllä oli niin kaunista katsottavaa :) Jaanalla on aiheesta video, jonka toivon pian voivani tähän liittää todisteeksi. Sitä odotellessa .. Ensi viikolla onkin sitten perjantaina paimennuskisat. Mulle iski liian kova ramppikuume, kun tuntui, että kaikki niin paljon Hipusta odottavat ja mä kun en osaa sitä niin hyvin ohjata (kevään taistot ovat tiessään ja Hippu tekee kauniisti mulle töitä, ongelmana vaan se, ettei mulla oo aavistustakaan, et mitä siltä mun pitäs vaatia missäkin kohtaa). Sinikka sitten ystävällisesti lupautui auttamaan Hipun uraa ja Hippu matkustaakin sitten ensi viikon alusta Sinikalle muutamiin treeneihin ja perjantaina Hippu osallistuu elämänsä ensimmäisiin paimennuskisoihin Sinikan ohjaamana. Voi, mikä helpotus mulle, ei tarvi jännittää, että pilaanko tuon pienen taidot omilla sössimisilläni :) Vaikea osuus tietty se, et pitää olla Hipusta erossa tiistai-illasta perjantaihin (en saa nähdä ennen kisoja), mutta sitten me ollaan yhdessä taas. Kai se aika suht äkkiä menee .. Tuolla vaan koitetaan taata se, ettei iske ikävä äitiä kesken kaiken vaan Hippu sitten oikeasti antaisi kaikkensa Sinikalle. Nyt vaan sit peukuttelemaan tuon loistavan parivaljakon puolesta! :)

Seurakoira -osuutta tuo neitihän hoiteleekin täällä pääosin kaikki päivät. Nyt kun on ollut useampia vapaapäiviä tässä, niin yhdessä ollaan luettu kirjoja (neiti mahan päällä) ja nukuttu päikkäreitä (neiti polvitaipeessa). Muutenkin Hippu tarkkailee, et mitä teen ja jos vaikuttaa kiinnostavalta, niin tulee sitten osallistumaan kanssa.

Vielä tässä vähän muitakin kuulumisia ennen kuin maltan lopettaa .. :) Sunnuntaina oltiin katsomassa Iisan ensimmäisiä agistartteja Maaningalla. Tosi hienosti meni, ei voi muuta kuin olla ylpeä meidän kaverikoirakosta! :D Kisojen jälkeen suunnattiin sitten Jaanan ja meidän koko porukalla Jaanan ja Janin mökille Vehmersalmelle. Voi sitä tyttöjen riemua, kun sai vapaasti juosta pihalla ja olla hippaa melkein niin paljon kuin vaan halusi. Jessenkin kanssa oli helpompaa, kun ei tarvinnut lääkkeitten takia lähteä erikseen lenkille, päästi vaan pojan pihalle. Ihanan rentouttavat 2 päivää (&yötä) siellä vietettiin, aivan tositosi mukavaa oli. Kiitokset vielä tätäkin kautta Jaanalle&Janille! :)

Maanantaina sitten suunnattiin mökiltä paimentamaan ja sieltä saatiin vihdoinkin mukaamme Sinikan kirjoittama Paimeneen -kirja :D Kyllä sitä oli niin odotettukin! Hippu löytyy piirrettynä muutamasta kohtaa (mm. kannessa) ja yksi valokuvakin neidistä on mukaan päässyt. Monta tarinaakin neidistä löytyy, joten meillä asustaakin nyt sitten tuollainen pikkujulkkis ;D Hippu ei tosin ole julkisuudesta moksiskaan, se vaan jatkaa harrastuksiaan entiseen malliin :)