Meillä ei kuulemma Oodin mukaan harrasteta tarpeeksi. Energiaa on vaikka muille jakaa ja mä kun vaan makaan sohvalla ja luen tenttiin. Niinpä sitä täytyy keksiä itselleen tekemistä ja nyt Oodi on alkanut hoitamaan mein viherkasveja. Parissa rahapuun lehdessä on pikkupikkuhampaan jäljet, yksi oksa makaa katkenneena ruukun vieressä, basilikoista ei enää voi puhuakaan, ne kun silputtiin pieneksi silpuksi lattialle (ajatteli kai auttavansa ruuanlaitossa, kun silppusi valmiiksi :D) ja puolet kukkaruukkujen mullista on pitkin poikin (ja pääosin tässä vaiheessa onneksi kuitenkin jo imurissa). Jonin tarkoin varjelema ja suojelema chilikin joutui Oodin hoidon kohteeksi ja tällä hetkellä sekään ei ole enää elävien kirjoissa. Se nyt oikeastaan oli ainoa menetys tässä Oodin viherpeukaloharrastamisessa (vai onko se tässä tapauksessa viherhammas ..?) ja Joni sanoikin, että jos Oodi ois Facebookissa, siellä lukisi, että Joni ja Oodi eivät ole enää kavereita ;D Noh, anteeksi on annettu ja tekemistä koitettu keksiä sitten entisenkin edestä, mutta taidetaan just elää sitä vaihetta, ettei ihan vielä malttais nukkua, jollei ihmiset just sillä hetkellä tekemistä tarjoa, joten vähän pitää omaa mielikuvitusta käyttää ..

Maanantaina sitten lenkkeiltiin ensin kunnon aamulenkki, hetken aikaa rauhallisesti vietettiin aikaa sohvalla me kaikki tytöt, muut nukkui ja mä koitin pysytellä hereillä kirjan parissa. Iltapäivällä sitten treenaamaan ensin Oodin ja Alman kanssa ja sit Himpan kanssa illalla ohjattuihin :) Oodin kanssa mentiin puomin alastulokontaktia entiseen malliin, hyvin meni :) Pussia otettiin jo ihan itsenäisesti ja sekin sujuu ilman ongelmia, jäi siis viime kerralta muistiin se este. Takaakiertoja ja sylkkäreitä harjoiteltiin edelleen eli sellasta lähellä pyörittämistä ja sit loppuun irtoomista. Siivekkeitten väliin otettiin ekaa kertaa ponnarit, mutta ne ei tuntuneet menoa haittaavan vaan samaan tyyliin sujui kuin ain ennenkin. Tän päivän pätkänä oli 4 hyppyä, putki noin 90 asteen mutkalla ja sinne perään hyppy. Ja kyllä neiti painelee esteet ni musta välittämättä, että loppupätkästä jäin jo ihan muiden esteiden taa selkeästi ja muksu vaan paineli menemään :) Ainoa, mihin en keksinyt selitystä, oli se, että Oodin mennessä 4 hyppyä niin, et lähdettiin yhtä aikaa, niin putki piti ohittaa eikä Oodi  hakenut sitä itse. Liekö sitten vielä liian kiire palkalle vai mikä, mutta tätä ratkotaan ens kerran. Toiseen suuntaan mennessä kaikki 4 hyppyäkin tulee tehtyä :D

Oodin kanssa on kyllä niin huippua tehdä. Joni ei pariin kertaan ollut ollut mein mukana ja oli aivan ihmeissään Oodin innosta, se kun kuulemma oli kasvanut vielä siitä, kun viimeksi oli nähnyt. Hirmu hyvin neiti silti pysyy kasassa ja ni sulkkua kun siirryttäessä esteeltä toiseen Oodi seuraa mun vasemmalla puolella silmiin napittaen. Ja juu, me ei olla viä yhtään pätkää seuraamista harjoiteltu :D Neiti on alkanut myös paremmin malttaa oottaa ennen kuin esteelle saa lähteä. Oota -käskyllä neiti hetkeksi seisahtuu paikoilleen, katse eteenpäin esteitten suuntaan ja lupa suorittaa tulee :) Äkkiä tuo pentu oppii, mitä siltä haluan, on se kyllä nii hieno <3 Ainoa, mikä tällä kerralla menoa häiritsi, oli Alman ja Jonin läsnäolo tai pikemminkin tekeminen samaan aikaan. Annan ja Hertan ollessa se ei Oodia häiritse, mutta Joni on tietysti paljon treenannut meidän kanssa ja ollut palkkaamassa/leikkimässä jne. niin Oodi heti tuntee sinnepäin enemmän vetoa. Muutamaa Jonin luo säntäämistä lukuun ottamatta treenit meni kuitenkin hyvin ja sainpahan tosissani tehdä töitä ja palkata oikeasta keskittymisestä. Normisti kun tuo hallilla tuntuu olevan vähän liiankin helppoa .. Perjantaina nyt selviää, että päästäänkö Oodin kanssa alkeiskurssille joulukuussa, se kyllä tekis hyvää just tuon muitten kanssa yhtä aikaa tekemisen kanssa varsinkin, varmaan nää perusteet suurelta osin on kuitenkin sinne mennessä jo jotenkin hallussa .. :)

Hipun kanssa lähteminen tuntui kyllä aikas tuskaiselta. Yhteensä aina yhteen treenireissuun kun menee lähes 3h kotoa takas kotiin ja kun kaks reissua heittää saman päivän aikana ni ei se ihan kevyttä ole. Mutta niin sitä vaan sisulla lähdettiin ja se kyllä kannatti. Himpan kanssa ei varmaan koskaan oo menneet treenit niin hyvin, siinä oikein korostui se kesän aikana tehty työ :) Paljon pitkää suoraa irtoomista, vähän pyöritystä ja taas irtoomista ja Hippu meni niin hienosti. Aivan sydän solmussa onnesta sai siellä radalla juosta, ni hieno pikkumusta mulla on <3 Keinullekin neiti irtosi, vaikka se oli mein entinen ällötyseste. Niin se vaan kehitystä tapahtuu, kun treenaa :D Loppuun tehtiin riemuympyrä ja mä luulin, et se ois tyyliin puoli hallia. No vielä mitä, koko hallin kokonen ympyrä ja viä vaan yhdellä putkella eli sillä ainoolla esteellä, jonka Hipun luotan kunnolla hakevan. Mutta Hippu todisti, että ei se ole oikeastikaan hukkaan mennyt treeni ja kun mä juoksin keskellä vähän pienempää ympyrää enkä ihan vvaan vähän jäänyt jälkeen, niin neiti siellä itsekseen suoritti esteitä. Aivan huippu likka! <3 Miiralle ja Tonylle jo laitoinkin heti kiitosviestiä, että en ois tätä ikin uskonut, mutta tässä sitä vaan ollaan :) Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä viä lisää hyvin mielin (itse asiassa huomenna jo onkin Hipun kanssa omatoimiset :D).

Eilen sitten aamupäivä hurahtikin yliopistolla ja heti kun tulin, ni lähdin tyttöjen kanssa 2h lenkille. Illalla saivat aidot luut jyrsittäväkseen, niin siinä sitä tekemistä eiliselle. Maanantaina kun tuli yhteensä myös se 2h lenkkiä, niin päätin, et tänään me huilataan jo välissä ja mennään Sussulle, niin Oodi pääsee leikkiin Fannyn kanssa :) Jospa nyt tää taas tästä, viime viikko taisi oikein innoittaa Oodia näihin viherpeukalopuuhiin, kun oltiin Jonin kanssa molemmat vuorotellen kipeenä, niin ei elämä ihan normaalia ollut kuitenkaan. Jospa nyt tällä kaikella tekemisellä saatas pienempikin neiti olemaan tyytyväinen ;D