Kun päiväunia oli jatkettu vielä kotonakin lauantaina, me lähdettiin illalla viä pariksi tunniksi leikkimään Zeldalle. Ja ette voi uskoa, miten Oodilla ja Hipulla oli kivaa! :D (Zeldalla ei ehkä niinkään, aikas kateellisena raukka joutui katsomaan vierestä vauhtikaksikon menoa). Oodi meni Sussulle taas kuin kotiaan ja ekana löytyi pallo (mikäs muukaan), mikä oli ihan lemppari ja sen kanssa piti touhuta :) Mattoa piti vähän maistella myös, kun kotona ei sellaisiin ylellisyyksiin ole mahdollisuutta (anteeksi Sussu). Pian kuitenkin palloleikki alkoi tuntua tylsältä ja Oodi päätti tehdä perinpohjaisen tutustumisen ihmisiin (eli Sussuun ja Sofiaan). Sofia oli Hipulle aikamoinen koetuskivi lapsena neiti kun ei ollut paljoakaan lapsiin tottunut, mutta Oodilta sujui nenäpussailu kuin vanhalta tekijältä (noo, mä oon kyllä kovasti nenäpussailua sen kanssa edelleen treenaillut :D). Myös Sussu sai oman osansa pusuista. Siinä kohtaa tosin vasta riemu alkoi oikeasti, kun Hippu ja Oodi keksivät olkkarin maton. Voi JEE, millaset painirallit saa aikaan, kun matolla tassut oikeasti pitää. Voi niitä pomppuja, loikkia, riehumisen riemua ja murinaa :) Varmaan tunnin oikeasti nujusivat vain matolla, se vaan oli aivan ylivoimaisen kivaa. Muutaman tunnin treffien jälkeen oli sitten hyvä suunnata kotiin väsyn, mutta sitäkin onnellisemman pikkuneidin kanssa :) Kumma, että kotonakin piti vielä vähän leikkiä ennen kuin uni korjasi. Kiitämme Sussua, Sofiaa ja Zeldaa superista lauantai-illasta :)

Sunnuntaiaamuna Oodi herätteli meidän taas perinteiseen aikaan puol kasin maissa ja hoidettiin perinteiset aamupuuhat (eli pääasiassa koirat ulos). Hippu ja Oodi ottivat perinteiset aamurallit ja sit takas jo perinteiseksi tulleille aamupäiväkaunesunille :) Vähän ennen puolta päivää saapui sitten sukulaisia (äippä, mummu, veli ja veljen tyttöystävä) pennunihasteluvisiitille :) Iso ihmismäärä pienessä tilassa ei hämmentänyt neitiä ollenkaan vaan Hipun kanssa otettiin painia normaaliin malliin. Kaikki vieraat piti myös käydä moikkailemassa (ja pussaamassa, mikäli vaan mahdollista). Unetkaan eivät olleet taaskaan mikään ongelma, Oodi ei kovin vieraskorea (onneksi) ole, että ajattelisi olevan epäkohteliasta nukkua, vaan painuu unille just silloin, kun siltä tuntuu :) Tässä äipän ottamat kuvat unien aloittelusta:

Ensin viä ihan poseerattiinkin :)

Unille meno alkoi olla jo lähellä .. Ei mennyt montaa hetkeä, kun neiti jo näki unia tassut vispaten ja nenä vipattaen :)

Viiden maissa me lähdettiin Hipun kanssa sitten perinteisesti sunnuntain kunniaksi treeneihin ja kyllä kannatti! Itseä meinasi väsyttää ja oli jotenkin sellainen ärsyttävä olo jäänyt siitä Oreniuksen valmennuksesta, että osataanko me sittenkään mitään .. Noh, itse asiassa samaa valmennusta tehtiin ja parilla Tuijan hyvällä neuvolla me saatiin se niin loistavasti toimimaan! :) Aivan upeeta! Niin hyvällä mielin saattoi taas tulla treeneistä kotia, on mulla vaan NIIN hieno treenikaveri! Ja juosta kyllä sai, se ei Hipun kanssa ole mikään poikkeus :D Illalla ei meinannut enää ääntä lähteä vaan piti köhiä eka, kun keuhkoparat joutuivat niin koville. Ehkä se tästä taas kevääntymisen myötä jatkuis meidän juokseminen säännöllisesti, ni ei ois noin tuskaa (tai no erityisesti se pikajuoksu pitäs laittaa treeniin :D).

Illalla, kun tultiin takas, Oodi täällä jo ootti painikaveriaan ja taas piti laittaa matsit pystyyn :) Ei oikeasti oo totta, miten äkkiä nuista tuli bestikset :) Tuo yhdessä nujuaminen on niin hauskaa! Nytkin paraikaa säkkituolissa järsivät toisiaan ja pomppivat toistensa päälle. Alkanut varmaan Hippukin ymmärtää, että vaikka mua vähän pitää jakaakkin, niin on tuosta pennusta iloakin :)

Pahimmat höyryt kun oli päästelty painimalla, ni nappasin Oodin mun kanssa eri huoneeseen ja mentiin ekaa kertaa treenailemaan kontaktia. Lupasin itselleni, että aloitan vasta tällä viikolla, mutta ajattelin, ettei sunnuntai-ilta siitä enää kaukana ole ja pennulla oli selkeästi jaksaa. Nakkeja siis vaan käteen, kädet alas ja heti kun pentu vilkasee mua, ni kehu ja nakkia suuhun. Kyllä meni muuten ekan kanssa pitkään ja siin sai tosiaan tovin odotella, kun Oodi koitti vaan kädestä kaivaa namit esiin. Ekan kerran jälkeen kuitenkin jotain selkeästi pienessä päässä tapahtui, sillä koko ajan nopeammin alkoi katse nousta muhun :D Vikat nakit meni jo aikas vauhdilla!

Tänä aamuna aloiteltiin sitten samalla lailla ja näki, että vaikka vaan kerran oltiin hommaa tehty, ni pienellä oli jo joku muistikuva. Vikat nakit meni jo ihan putkeen, ettei paljoa käsiä enää vilkuillu :) Tästä kun jatketaan samaan malliin, ku Hipun kanssa, haaveena ois samanlainen kontakti kuin tuolla isommallakin pikkuneidillä :D Nyt siis ei kun treenailemaan (1-2krt päivässä tehään se lyhyt sarja).

Tosi hyvää tekee varmasti Oodin kanssa tuo kontaktin treenailu vaiks se ihan lyhyt aika onkin. Lisäksi ulkona luoksetulon treenailua jatketaan kanssa ja keskenämme ulkoilua& paikkoihin tutustumista niin, ettei Oodi ala ihan Hipun koiraksi. Tosi paljon Hipun kanssa Oodi leikkii, ni tahdon kuitenkin, että musta tulee se ykkösjuttu (niiku Hipullakin). Oodin kanssa leikkimisessä on oma haasteensa ku Hippu meinaa tunkea aina mukaan, mutta ajattelin, että pitää nyt systemaattisesti alkaa tekemään niin, että välillä laitan Hipun toiseen huoneeseen, jotta saadaan pennun kanssa keskittyä vaan toisiimme :)

Sisällä muuten luoksetulo on neidillä aivan upea! :) Mun kutsumana tunnistaa tosi hyvin nimensä ja tulee vauhdilla häntä heiluen ja pussaa. Aina. Aikas ihanaa! :)

Nyt lähdetään eka Jessen kanssa pissitykselle eli tutustumista muutama minuutti maailmaan vanhuksen opastuksella ja sit vähän luoksetuloja. Sittenpä se oiskin edessä eka työpäivä Oodin tulon jälkeen *iih* Onneksi max. 2,5h ovat yksin, mutta hirvittää se eka kerta silti ajatuksissa (ollaan oltu lyhyempiä pätkiä poissa joka päivä, muttei noin pitkää). Ja tiiän kyllä, turhia stressailen, hyvin se menee! :) Nii ku kaikki Oodin kanssa ylipäänsäkin :)