Viime uusi vuosi meni ihmeellisen hyvin. Ja ei siis nyt yhtään viitaten raketteihin tms. koska ainoa, joka meillä säikkyy raketteja, on Alma ja sekin pystyy ihan hyvin olemaan rennosti niin kauan kuin itse ollaan kotosalla ja on vähän melua ympärillä. Jessellä vaan oli tapana viimeisimpinä vuosinaan kehittää raju mahaongelma ja nimenomaan ain uuden vuoden aikaan. Viime vuosi selvittiin ilman vastaavaa ongelmaa, mutta tänä vuonna Hippu päättikin sitten ottaa taakan kannettavaksi harteilleen :(

Meillä oli suunnitelmana, että tytöt ovat tän viikonlopun Sussulla hoidossa ja me mentäs Jonin siskon luokse toivottamaan uutta vuotta tervetulleeksi. Mä vein jo eilen aamulla koirat Sussulle töihin mennessäni ja idea oli sitten, että seuraavan kerran nähdään sit maanantaina. Tuli kuitenkin torstaina sitten puhetta Fannyn trimmaamisesta ja niinpä mä sit vielä eilen töitten jälkeen kävelin Sussulle trimmaamaan Fannyn ja sen jälkeen tyttöjen hoitorupeaman oli tarkoitus alkaa. Hipulla oli ollut vähän maha löysällä pari päivää, ei mitenkään edes niin, että olisi ulos pyytänyt, mutta silloin kun ulkoiltiin, jos kakkasi, niin housupyykille jouduttiin.

Eilen sitten sain Fannyn tassut valmiiksi ja aloin tekemään lähtöä niin Hippu alkoi käyttäytymään kummallisesti. Eka, kun lähdettiin Sohvin huoneesta, Hippu jäi sinne makaamaan, vaiks me kaikki poistuttiin siätä. Sitten kun kutsumalla saatiin se tulemaan mukaan, Hippu käveli kuin olisi ontunut joka jalkaa ja hetken päästä kävi makaamaan eikä suostunut enää kävelemään. En yhtään tajunnut, että sillä sattui mahaan viä siin vaiheessa, jotenkin en ollut yhtään osannut ottaa sitä aamuista mahan löysyyttä sillä mielellä. Ajattelin, et josko se oli vastaantulovouhotuksissaan loukannut tassunsa vaiks portaissa, mutta oli vaan kovin hankalaa paikallistaa, että mikä jalka. En mä nyt sit voinut jättää Hippua sinne, joten muutettiin Hennan kanssa suunnitelmia ja suunnattiinkin meille kahvittelun sijaan Hippu kainalossa. Matkan Hippu oli mun sylissä ihan ok, mitä nyt tärisi välillä. Sama jatkui kotona, hetkittäin näytti, että Hippu piristyi, ilmeestä tuli valppaampi ja taas välillä nosteli tassujaan kummasti. Mullei enää itsellä toiminut siin vaiheessa enää aivot olleskaan ja niinpä mä sit soitin Miiralle, kun tiesin, että siihen vastaukseen voin luottaa, jonka siätä saan. Miira kyselikin multa kaikki fiksut kysymykset ja siin kohtaa viimestään tajusin, ettei mun pää enää ajatellut yhtään järkevästi, pelotti vaan niin paljon. Niinpä mä sit soitin heti seuraavaksi päivystykseen ja sinne sit suunnattiin. Mun soiton perusteella eläinlääkäri oli pelännyt, että Hipulla on vatsalaukunkiertymä ja se meilläkin oli jo käynyt mielessä. Googlettelin siin tosin ja oireet ei täsmänneet ja onneksi röntgenkuva kertoi samaa :) Siellä oli nimittäin yksi tosi reppanan näköinen koira puolitajuttomana makaamassa ja sen jälkeen kun paljastui, ettei Hipulla ole vatsalaukunkiertymää kertoi se lääkäri, että ko. koira oli siit syystä viime yönä leikattu ja viettää kuulemma vielä tulevaisuudessakin aikaa siä, niin iso juttu se on.

Eläinlääkäri oli aivan tosi tarkka, kyseli hurjan paljon ja otti Hipun tilanteen tosissaan. Lopputulokseksi hän päätyi siihen, että Hipulla on ärhäkkä suolistotulehdus, joka voi pahetessaan johtaa haimatulehdukseen ja son sit kuulemma jo taas tosi paha juttu. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joten siitä syystä ei ollut syytä epäillä, että haimatulehdusta olisi vielä, joten saatiin Hipulle mahalääkettä ja erikoispurkkiruokaa, jota Hippu syö tän viikonlopun teelusikallisen kerrallaan useita kertoja päivässä. Mä lisäksi ajattelin, et käyn maanantaina hakemassa Jynkästä sitä Hill's i/d ruokaa, mitä Jesse söi, sillä siit on vaan niin hyvät kokemukset. Ei se eläinlääkäri sitä erityisesti suositellut, mutta mieluummin otan nyt varman päälle, kun tätä mahaongelmaa on Hipun elämässä kuitenkin ylipäänsä usein riittänyt (jos siis ainakin vertaa teräsmaha-Oodiin tai Almaan). Sit palataan varovasti omalle nappulalle ja toivottavasti elämä sit jatkuu normaalisti ..

Eläinlääkäri tyhjensi myös Hipun anaalirauhaset, jotka oli täyttyneet tän parin päivän vatsanlöysyyden takia, kun nekin ois voineet aiheuttaa kurjaa oloa. Lääkettä Hippu sai ekan kerran jo eilen ja nyt aamulla sitten toisen satsin. Aamulla heräilin kasin maissa ja siirryin Hipun seuraksi sohvalle nukkumaan niin pieni häntä hakkasi sohvaa jo aivan hurjasti. Eilen lääkäristä tullessa Hippu nukkui vaan putkeen kevythäkissään ja just ennen kun mentiin nukkumaan, siirtyi säkkituoliin nukkumaan samalla jotain jutellen. Nyt sohvalla on mennyt sitten tämä aamu, joten huilaillen päiväämme jatketaan.

Ilman eläinlääkäriä oltais siis periaatteessa selvitty, mutta ei mun järkeni olisi kestänyt arvuutella, että mikä Hipulla on, pakko se oli käydä tarkistamassa, ettei mitään tän vakavampaa ole, vaiks tässäkin on mun mielestä vakavuutta jo kerrakseen. Jessenkin kanssa vaiks vuosikaudet mahan kanssa taisteltiin, niin ei se koskaan tällasta aiheuttanut. Ja toisaalta tän reissun antina oli nyt ehdottomasti tuo tän viikonlopun ruokavalio ja lepo-/stressitömyysvaatimus, jotta päästään eroon siit haimatulehduksen uhkasta. Aina sitä siis oppii uutta ja tätä menoa mulle myönnetään Mahatohtorin arvonimi, sen verran alkaa asiantuntemusta asiasta olla. No, niin tai näin, tärkeintä on, että tuo Pikkumusta vaikuttaa paranevan. Mutta kyllä tää vaan säikäytti niin, etten oo viäkään ihan varma, että onko mun sydän palannut takas kurkusta paikoilleen. Viä, kun paikka oli sama, minne viimeisimmällä reissulla siä Jesse jäi, niin meinasin alkaa itkeä jo ennen kuin sisään päästiin ees koko asemalle. Kyllä mä jo moneen kertaan näin mielessäni kauhukuvat siitä, miten menettäisin Hipunkin. Siinä sai kyyneliä räpytellä silmistä monet kerrat. Onneksi mulla oli Jonin lisäksi Henna tukena eikä eläinlääkäritkään olleet niit ihan perinteisiä, niin saatiin välissä jopa ihan naurutkin aikaan. En kyllä muuten varmasti olisi edes järjissäni pysynytkään. Mutta nyt mielellämme vietettäs tuleva vuosi ilman suurempia paniikkeja, tässon koirien suhteen ollut nyt aikas lailla pelkoa tänäkin vuonna, kun aiemmin keväällä Alma silloin säikäytti.

Muoks. Viä lisäys, että äskeisellä ulkoilulla Hippu käyttäytyi jo vähän liian normaalisti höyryten hihnassa ja kiljahdellen intoaan. Nyt neiti saa teelusikallisensa jälkeen mennä takas huilaamaan ja keräämään energiaa takas siit, mitä tuolla viisiminuuttisella ulkona äsken menetti. Hyvillä mielin kohti uutta alkavaa vuotta, joten ei muuta kun toivotamme

Ihanaa alkavaa Uutta Vuotta ja sen mukana paljon onnellisia asioita! :)