Siinäpä pääosin mein viikko, sillä nuo pakkaset ei juuri mitään mahdollista :( Eilen aamulla tosin testattiin mun ja Oodin säänkestävyyttä ja hyvin me selvittiin. Ei se talvi siis meitä lannistas, jos vaan jaksas pukea. Mut ei sille mitään voi, ettei se kovin mieltä ylentävää ole kuitenkaan lenkkeillä Michelin -mieheksi toppautuneena. Oodilla oli Pomppa, fleecetossut ja mummun tekemä villapaita ja hyvin neitikin tarkeni. Ihan normikävelyt tehtiin eilen pitkää lenkkiä lukuun ottamatta. Mieluummin silti ottasin vähemmillä vaatteilla sen pitkän lenkin. Pian. Kiitos!

Oodi on keksinyt, että ulkona on Aarteita. Oodihan kantaa suussaan kaikki roskat, tikut jne. mitä vaan maasta löytyy, ylpeenä pää pystyssä, Aarre suussa sit vaan menemään :) Uusin aluevaltaus ei kuitenkaa musta ole mitenkään mieltä ylentävää. Tai ainakaan sen jälkeen en neidin kansa halua pussailla. Loppuelämänään .. Neiti nimittäin on keksinyt, että lumipaakkeihin jäätyneet koirankakat on Tosi Aarteita. En tiä, eikö blondi oikeasti tajua Aarteen olevan sitä itteensä, mutta jäätyneitä kikkaroita pitää keräillä teitten varsilta ja kantaa suussa. Ei ne nyt tietenkään hienolle neidille maistu, kunhan vaan aarretta kannetaan, mut hey, c'mon, ei niit tarviais kuitenkaan nyt tohkeissaan suussaan kantaa. Blondi mikä blondi :D (vai naurattaako tää nyt ees!? ;D) Eilenkin sit iltakävelyltä, kun tultiin, ni neiti kantoi ensin ulkona muutamat koirankakat (taivuttelin kyllä luopumaan Aarteistaan heti, kun asian huomasin ja yritin väistellä pahimpia paikkoja) ja rappukäytävään ku tultiin, ni Oodi löysi jonkun verisen laastarin ja kantoi sitten sitä ennen ku sitten senkin suhteen tehtiin luopumisharjoituksia. Voi jee!

Muuten mein elo on aikas lailla normia, paitsi että Oodilla on Nälkä. Ihan sama mitä ja kuinka paljon antaa ruokaa, ni Oodihan syö. Ja siihen päälle sitten nukutaan. Nukutaan. Nukutaan. Ja jollei nukuta, ni näytetään siltä, ettei silmät sitten miiiiiiiilllllllääääääääään jaksais pysyä auki. Noh, ei kai tarvita Einsteinia toteamaan, että täällä ollaan valeraskaana. Onneksi se ei kuitenkaan näy muuten (ainakaan viä) ku unena ja ruokahaluna. Pikkupuuhailut kotona siis riittää, ja onneksi niin, koska tuo pakkanen ei tosiaan ihan hirveitä mahdollista.

Innostuin eilen mittaamaan Oodin, ku viime kerrasta oli jo kuukausia aikaa. Jotenkin tuntui, että Oodi narttumaiseen tapaan lopetti kasvamisen jo aikaa sitten ja mäkin kyllästyin mittaamaan. Mut tiättekö, mun uteliaisuuteni palkittiin. Viime mittaus joskus syksyllä (ja edelliset sitä ennen) kertoi, että Oodi on 32,5cm korkea. Nyt sitten toiveikkaana mittasin ja vaiks mitä tein, ni enpä saanutkaan neitiä enää mahtumaan saman mitan alle (mitta vääntyi itse asiassa, hups). Niinpä voin ilokseni ilmoittaa, että kolmas kerta toden sanoo, nyt mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sheltti, joka mahtuu suositeltuihin säkärajoihin (alarajalle tietenkin, mutta silti suositusten sisälle): Oodi 33cm :)

Tähän loppuun vielä tasapainotukseksi kuva Hipusta, kiitos Elina kuvaamisesta! :) Nyt suuntaan viä tenttikirjojen pariin, tenttiin, luennoille ja sit Acelle kepittämään illalla ..

kuva Elina Asikainen