Tässäpä vierähtikin aikaa, kun eka oli se koiraton viikonloppu meillä ja nyt sit oltiin koirallisella reissulla Tampereella. Alotetaanpa ihan alusta ja edetään sen mukaan, mitä muistan, nykyhetkeen :D

Meidän eka koiraton viikonloppu (siis Jonin kanssa ikinä!) meni hyvin :) Kiitos ihanan ja luotettavan hoitajaperheen, mun pää pysyi hyvin kasassa ja pientä ikävää lukuun ottamatta en käyttänyt aikaani turhien murehtimiseen vaan oikeesti nautin reissustamme! :) Me lähdettiin perjantaina Jonin kanssa ajelemaan Tikkakoskelle niin, että mun tytöt (Alma oli Jonin veljellä ja äidillä) jäivät kotia muutamaksi tunniksi keskenään ja Sussu sit heidät täältä haki. Hyvin olivat neidit ottaneet innoissaan Sussun vastaan ja lähteneet mukaan, ainoastaan pihassa olivat kuulemma vähän vilkuilleet, että puuttuskohan tästä porukasta viä joku .. :D Meidän viikonloppu kului hyvässä seurassa Jonin siskon perheen luona, käytiin myös moikkaamassa mein porukoita ja hyppelöitiin jättitrampoliinilla. Koko viikonlopun kuitenkin kruunasi Poets of the Fallien keikka Veturitalleilla *huoh* Oli tosi ihanaa kaikin puolin, mutta oli se myös ihanaa palata takas kotia omien tyttöjen luo <3  Kiitos siis viä tuhannesti Sussulle & kumppaneille tätäkin kautta! :)

Koska Hipulla oli juoksut, ei me päästy tiistaina treenaamaan, niin otettiin sitten treenit Oodin kanssa :D Oodin kanssa on jotenkin ni ihana treenata, toinen on niin hirmu innoissaan kaikesta tekemisestä, tuntuu, että hyvä, et mitään palkkaa tarviis ees olleskaan :D Tehtiin ihan pieniä pätkiä vaan kerrallaan irtoomista (kolmien siivekkeiden läpi), renkaan läpimenoa (pelkkä rengas siis maassa), siivekkeen kiertämistä ja siit putkeen menoa (toimii niin hyvin palkkana putkivetoiselle lapselle :D) ja lisäksi alotelttiin pelkällä puomin alastulolla 2 on 2 offia niin, että palkka on targetilla, käskyä ei ole, vaan pelkkä pysähtyminen oikein takaa naksautuksen ja vapautuksen palkalle. Kaikki meni tosi hyvin kunhan muisti alussa kerrata vähän vanhoja juttuja, ja pikkuneiti oli aivan innoissaan! :D

Keskiviikkona sitten oli mätsärin vuoro, pakkohan sitä oli Oodin kanssa mennä harjottelemaan, kun tilaisuus saatiin ja erkkari odotti sunnuntaina .. Parin kanssa mennessä Oodi esiintyi tosi hyvin, seisoi oodimaisesti, käveli samoin ja pöydälläkin oli ilman mitään mutkuiluja ja antoi kiltisti katsoa hampaat. Oodi sai jopa oikein kehut tuomarilta esiintymisestään :) Kokoontumiskehässä oli neidistä ihan veto pois. Mun seisomispyyntöihin Oodi vastasi ilmeellä, et seiso kuule keskenäs eikä kävellessäkään keskittyminen ollut tosiaan mitään laadukasta. Noh, onneksi se oli laitettavissa sään piikkiin, kuumalle kentälle porotti aurinko pilvettömältä taivaalta ja itselläkin valui hiki selkää pitkin. Jo varjolämpötila huiteli yli 30 asteessa, ni kuvitella saattaa, mitä se sit oli auringossa .. Hyvä fiilis jä kuitenkin kokonaisuudessaan ja levollisesti (sen verran, kun se mahdollista jännittäjäminälleni on) alettiin oottaa sunnuntaita.

Torstaina sitten suunnattiin hirmuisessa helteessä bussipysäkille. Koirat oli ihan läkähdyksissä enkä kyllä itekään paljoa siitä jäänyt jälkeen. Ja sitten koitti se päivän kohokohta: ei ilmastointia bussissa, räppänät puhalsi kuumaa vaan :O Kattoikkuna oli auki ja sieltä satunnaisesti tuli tuulahdus, mutta ei sekään juuri viilentänyt lämpötilan taas lähennellessä 35 astetta. Noin vartin matkustamisen jälkeen tavahien lisäksi tuntui iskevän tuskanhiki, kun mietin pääni puhki, et miten saan tytöt selviämään hengissä koko matkasta. Kumpikaan ei juo autossa, joivat onneksi sentäs kunnolla pysäkillä ennen lähtöä. Noh, niinpä mä sit vuorotellen pidin tyttöjä sylissä, jotta sain ne osumaan just siihen kattoikkunan kohdille toisen ollesssa boksissa katto auki. Ja ihme kyllä, me kaikki päästiin hengissä perille. Itse vetäsin koko vesipullollisen suoraan kurkusta alas, kun autosta päästiin ja tytötkään ei enää nirsoilleet vaan joivat kunnolla. Äipän uusi, ihana, ilmastoitu auto sitten meidät viilensi matkalla mummulle :)

Torstai ja perjantai menivätkin sitten vaan hengaillessa ja lenkkeillessä. Oodilla oli taas ihan omat kivat mummulla ja äipällä. Mummulla neidin piti tunkea kulmasohvan ja seinän väliin. Kierrettyään koko sohvan matkalta seinän viertä tuli eteen este ja parilla haukahduksella neiti ilmoitti, että apua tarvittaisiin. Mä siirsin sohvan toisesta päästä tavarat pois edestä ja sanoin lapselle, että toisen kerran, jos sinne on itsensä tungettava niin se on kanssa sitten myös peruutettava pois. No voitte arvata, miten siinä kävi. Hetken päästä taas neiti siellä toisessa päässä. Armoa ei kuitenkaan herunut, joten niin se oli tytön vaan opeteltava pakittamaan. Hyvin meni ja Oodi peruuttikin koko matkan (jopa 90 asteen kulmankin) ja pääsi melkein ulos. Kunnes pylly oli ulkona ja etupää vielä sohvan välissä. Sitten loppui blondilta ideat, että kuinka homma hoidetaan ja takasin se oli palattava (toim. huom. Voi äly hoi!! :D). Ratkaisu löytyi sitten kuitenkin loppujen lopuksi siitä, että kahdelle jalalle nousemalla ahtaassa välissä auttoi ja siitä pääsi kierähtämään ympäri ja palaamaan takaisin. Tämä piti toistaa monta kertaa .. Hetken aikaa nuoremman touhuja seurattuaan oli Hipunkin pakko kokeilla samaa. Ajattelin, etten päästä neitiä toisesta päästä pois vaan vaadin peruuttamaan kerta sen käskystä osaa. Juu, osasihan Hippu kunnes tuli kulma vastaan. Siihen loppui neidin ideat ja temppurepertuaariin tulivat myös istuminen ja maahanmeno (paljoa ei siellä ahtaassa sohvavälissä olisi mahtunutkaan). Noh, koska ne eivät johtaneet minnekään, oli mun pakko pelastaa pikkumusta poistamalla esteet toisesta päästä. Onneksi tämän neidin päähän kuitenkin upposi se, ettei sinne tarvitse itseään toista kertaa tunkea.

Äipällä Oodi muisti heti, missä lelut säilytetään ja meni heti kaapille odottamaan. Pieni Serla-orava saikin kyytiä, kun Oodi se suussaan juoksi edellä ja Hippu perässä kämppää ympäri (pitää varmaan tulevaisuudessa pitää huoli, että muutetaan sellaiseen kämppään, jossa voi konkreettisesti juosta jotain ympäri, sillä eteinen-keittiö-olohuone -ralli näytti oikein innostavalta) :D Kirpputorille meinasi päätyä ihan pikkulapsille tarkoitettu muovinen auto, joka koostuu isoista, pehmeistä palkeista, joista auto kootaan. Onneksi lelu päätyi kuitenkin Oodille, sen verran ison ilon sai neiti revittyä erityisesti auton renkaista, joita oli ihana heittää itse pyörimään ja sitten rynniä perään. Jopa Hippu innostui niitä kantamaan (normaalisti kantaa pääosin luita ja pehmoleluja) kun tuli siihen tulokseen, että niiden on oltava hyviä, jos Oodikin niistä niin innostuu :D

Lauantaiaamuna sitten suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta aamutoimien jälkeen. Tytöillä oli hieman tylsä päivä, sillä äipän ja mun päiväohjelmaan kuuluivat Ideapark ja Ikea. Onneksi sää oli pilvinen ja suht viileä, joten tytöt pystyivät hyvin odottelemaan autossa ilman pelkoa kuumenemisesta. Päivän pienet lenkit kuitenkin korvattiin illalla, kun käytiin pitkä kävelylenkki Pyynikin rantametsissä hiekkateillä kävelemässä. Tosi ihana paikka hotellille, kun lenkkimaastot olivat ihan heti ovelta ja vieläpä noin hyvät. Lisäinnostusta toivat kakkapussiautomaatit (juu, mikään yksinkertainen tapaus en ole :D), joita en ole vielä muualla nähnyt. Lenkin jälkeen yritin vielä Oodia puunailla .. Tuntuu, että tassukarvat kasvavat aina öisin, sama miten paljon niitä trimmaa. Korvat ovat peikkotytön korvat, joille en oikein taaskaan osannut tehdä mitään. Se, minkä luulin osaavani, oli valkoisten osien pesu .. :D Jotain meni vikaan tai sitten pikemminkin Oodin kuivausmenetelmät olivat syynä (pitää hinkata itseensä ihan kaikkea vasten, mitä vaan eteen sattuu), mutta joka tapauksessa sain vähän ennen puolta yötä todeta, että Oodilla on musta rantu kaulakarvoissa :( Ei kun nukkuva koira hereille ja takas suihkuun ..

Aamulla Oodi näytti onneksi kuitenkin taas valkoiselta (onneksi meni heti pesun jälkeen nukkumaan) ja niinpä aamulenkin jälkeen lähdettiin kohti näyttelypaikkaa. Mua jännitti aamulla aikas normisti (eli PALJON), mutta itse paikalle päästyä se kyllä helpotti ja unohdin koko asian. Ilmottautumisen jälkeen shoppailtiin Hipulle vaaleanpunainen viilennyspyyhe (kiitos äippä!) ja etsittiin paikka, jossa paahtua. Kahden tunnin paahtumisen jälkeen oli meidän aika mennä kehään 14 muun narttupennun kanssa. Odottelua oli siis viä senkin jälkeen luvassa ennen yksilövuoroamme. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin läkähtymättä ja Oodillakin motivaatiota riitti perinteisesti esiintymiseen :) Pöydällä meinasi olla tosin banaanimeininkiä tuomarin siirtyessä tutkimaan Oodin takaosaa, mutta voi olla, että tänä aamuna bongatut juoksut olivat osakseen asialla. Mitään paniikkia ei kuitenkaan ollut ja itse liikkeet & seisomiset meni muuten hyvin :) Tässäpä arvostelu:

"Sable of almost 8 months old in good coat of correct texture. Attractive head with good underjaw. Dark eyes with correct size, shape and placement. Just needs time to finish in foreface. She is well angulated and moves freely with drive, although a little close at the moment. She needs just a little time."

Sijoitusta ei tullut, mut en mä sitä tarvinnutkaan, mulle riittää tuo arvostelu, johon oon tosi tyytyväinen :) Ja tosi kiva oli jutella taas sheltti-ihmisten kanssa, niin ihanasti se tää ihana rotu yhdistää, että juttua riittää :) Lisäksi sai taas yksi blogituttavuus kasvot, tosi kiva oli tavata Era! :) Vaikka alunperin suunnitelmana oli jäädä kurkkimaan muita shelttejä, niin paahde oli sen verran ottanut osansa, että kotimatka alkoikin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Niinpä hyppäsimme ilmastoituun autoon (taas osasi niin arvostaa sitä :D) ja lähdimme kohti kotia. Päivä tuntui menevän jotenkin tokkurassa, mutta pienillä iltaunilla sitten piristyin ja suuntasin viä tyttöjen kanssa ihanalle iltalenkille illan jo hieman viilennyttyä.

Sama odotti sitten aamulla Elisan tultua meidän seuraksi lenkille. Laajavuoren luontopolku kierrettiin taas vakiona, siellä on niin kiva antaa koiruuksien juosta :) Iltapäivä menikin sitten tytöillä nukkuessa ennen kuin suunnattiin bussille ja kohti kotia. Illalla viä sit käytiin Sussulla pienissä näyttelytreeneissä pöytää treenaamassa. Sama otetaan viä torstaina uudestaan, jospa se nyt sit antaisi varmuutta perjantaita varten :) Zeldalla ja Oodilla oli taas niin omat leikit, ne on jotenkin nyt löytäneet toisensa. Hippu-raukka on vähän ulkona leikeistä, välillä paimentaa Oodia pois kateellisena Zeldan luota ja välillä taas istuksii tyytyväisenä rapsutettavana (ilmeisesti se valeraskaus nostaa taas päätään). Illalla oli sit väsyjä koiria kotona :)

Tähän lopuksi pitää viä laittaa mun uni viime viikolta, kun se oli musta ni oivaltava :) Uniteemaa oli Miirankin blogissa, joten sama jatkuu nyt täällä. Siinä unessa yhtäkkiä huomasinkin, että kahden sheltin sijaan mulla onkin kolme ja tää kolmas oli hieman jäänyt taka-alalle (ai no hieman, enhän ees tiennyt se olemassaolosta :D). Joka tapauksessa se oli soopelipentu, jokusen kuukauden Oodia nuorempi ja sen nimi oli Louna. SIinä unessa sitten päätin, että pitää Lounankin kanssa alkaa jotain tehdä ja päätin aloittaa metsälenkillä. Louna jäi jonnekkin haistelemaan ja sitä sit huusin lempinimellä "Lou" ääntäen sen englanniksi (Luu). Joku nainen käveli mua sit siellä metsässä vastaan ja sanoi, että onpas hauska nimi pennulla, kun se on Luu ja koirat tunnetusti tykkää luista :D Siihen vaan sit selvitin, et ei sen nimi Luu ole, vaan Lou, mikä tulee Lounasta :D Tällaista nimi-ideointia siis, Oodin nimenhän kanssa keksin unessa heräten aamulla ajatellen, et jos se pentu ois mun, ni sit se ois Oodi :) Seuraava tosin tuskin siltikään on Louna, mulla on muut ideat jo mielessä .. ;D