Nyt kun paimennuksen treenaamisen makuun taas päästiin ja ensi kesän paimennuskisoista jo haaveillaan (vaikkakin kauhun sekaisin tuntein), niin pakkohan sitä oli tietysti lähteä taas maanantaina paimentamaan (1.9.08). Edellinen kerta yllätti niin täysin kesän jälkeen, miten hyvin kaikki menikään, niin tällä kertaa oli sitten sellainen olo, että ei kaikki voi mennä yhtä hyvin, koska joskus on tultava takapakkiakin. Noh, ei kaikki yhtä hyvin kyllä sitten mennytkään, meni nimittäin niin paljon paremmin, ettei sellaisesta olisi voinut unelmoidakaan :D !!

Iisa kävi ensin Jaanan kanssa hakemassa meille lauman aitauksesta ja me Hipun kanssa ihailtiin Iisan työskentelyä. Hipulla tosin katsominen ei taida jäädä vain ihailun tasolle vaan kyseessä on silkka puhdas kateus. Hippu istuu paikallaan ja tärisee koko pienellä ruumiillaan siitä tuskasta, että joku toinen saa olla tekemässä töitä HÄNEN lampaidensa kanssa. Hipulla on nähtävissä jo pienestä vakavia työnarkomanian oireita mitä lampaisiin tulee :O

Iisan suorituksen jälkeen oli sitten meidän vuoro. Iisa on huimasti kehittynyt joka kerralla, joten on ilo katsoa, miten neidin suoritukset paranevat ja into hommaan lisääntyy :) Tällä kertaa mukana oli hieman reilut 100 lammasta, joten lauman koko hieman hirvitti, vaikka Iisa hienoa esimerkkiä näyttikin. Ensin kokeiltiin, että Hippu olisi itse ollut takana ja me ihmiset kuljettu edessä, mutta Hippu tuli hakemaan minulta apuja, joten siirryin lauman taakse neidille tueksi. Kyllähän sen nyt ymmärtää, että lauman koko ensin pientä hirvittää, kun viimeksi lauma oli noin puolet tästä.

1889415.jpg
kuva Jaana Rautio
Tukea ja ohjausta hakemassa.

Toisella kerralla lähdettiin paimentamaan niin, että lähetin Hipun jo kaukaa hakemaan lampaat. Matkaa oli oman arvioni mukaan pari sataa metriä ja Hippuhan lähti!! Siis kyseessä on nyt sama koira, joka agilityssa ei oikein vielä halua ohjaajasta irrota sitten ollenkaan :D Sieltä Hippu sitten haki lauman ja tällä kertaa me Sinikan kanssa kuljimme edellä ja Hippu paimensi lauman perässämme.

Vähän aikaa, kun yhdessä oltiin Sinikan kanssa kuljettu, Sinikka sanoi, että nyt on meidän vuoromme mennä keskenään ja jäi kyydistä pois. Kyllä siinä vähän meinasi suu loksahtaa auki, että kuinka tämä homma nyt hoituu, kun on itse vielä aikas pihalla lampaiden sielunelämästä ja muista paimennukseen liittyvistä kiemuroista, mutta tässä kohtaa täytyy sanoa, että kun on oikeasti osaava koira niin hommakin hoituu :D Mun tehtävänä oli nimittäin kävellä sinne minne Sinikka ohjasi ja Hippu toi lampaat perässä. Ilman yhtäkään käskyä! Kyllä siinä kohtaa oikeasti meinasi ruveta jo onnesta itkettämään, kun pieni neitimme hoiti homman niin osaavasti :D 100 lammasta käveli nätisti perässäni, HUH!

Koiran osaavuudesta ja omasta tyhmyydestä asian suhteen kertoo vielä seuraava esimerkki :D Kääntyessä Hippu jättää toisen reunan selkeästi vähemmälle huomiolle ja panostaa toiseen reunaan. No, siinä sitä sitten olin heti epäilemässä, että katso nyt, eihän tuo koira osaa. Palkaksi tästä taisin vain saada idiootin leiman otsaan ja muistutuksen siitä, että oikeasti pitää vain luottaa tähän ilmiömäiseen paimentajaan, joka kyllä tietää mitä tekee. Kääntyessä nimittäin tietenkin (nyt kun näin ihan järjellä asiaa ajattelee) sisäreuna laumasta kääntyy melkein automaattisesti, kun taas ulkoreuna tottakai vaatii enemmän huomiota pysyäkseen mukana. Noh, viisasta viisaampi Hippu tämän tietenkin tietää :D !!

Lisäksi tässä vaiheessa harjoituksia on oikeasti niin hurjaa, etten näe koiraa ollenkaan harjoituksen aikana. Sinikalle jo huutelinkin yhdessä kohtaa, että missä se koira oikein menee, mutta Sinikan vastaus oli, että jos kuljen edellä ja reilut 100 lammasta seuraavat minua niin kuin pitääkin, niin voin varmaksi sanoa, että koira on juuri siellä missä pitääkin :D Hippu kiertää laumaa takana puoliympyrällä ja aina välillä näen siitä vilauksen, kun se käy reunoilla kurkkaamassa, että mihin päin olen menossa (kun ei tietenkään pienenä näe lampaiden yli minua) ja kääntää lampaat sitten sen mukaan. Sinikka sanoikin, että Hipulla on mielettömän hyvä laumasilmä :) Ja eihän tässä voi olla muuta kuin olla aivan ratkeamispisteessä tästä ylpeydestä, mitä tuota pientä paimenkoiraa kohtaa tuntee :D!! On se niin mielettömän näköistä menoa, ettei sitä kyllä usko, jos ei omin silmin näe. Ensi kesän kisat häämöttävät siis mielessä, Hippu ei ehkä niitä vielä osaa kuvitella olevan olemassakaan, mutta neiti ei asiasta piittaa, kunhan vain töihin pääsee :) Ehkä tässä vielä pitää sitten ostaa omat lampaat ..

Eikä sillä, kaikesta tästä hehkutuksesta huolimatta löytyy meillä vielä paljon treenattavaakin ennen kuin oikeasti kisavalmiita ollaan, mutta onneksi ensi kesään on vielä aikaa. Tänä syksynä jäljellä on vielä kolme kertaa ennen talvitaukoa ja sitten keväällä jatketaan. Hipulla esimerkiksi paineistus lampaita kohtaan on vielä hyvin voimakas, jolloin Vidi-bortsun pitää olla välillä edessä apunani, etteivät lampaat juokse ylitseni. Miettii vaan, että mikä ego oikein pitää tuon kokoiselta koiralta löytyä, että reilut 100 lammasta sitä niin kunnioittaa :D Mutta eiköhän kaikki hiomiset tästä, iän ja ajan karttuessa, kun kuitenkin perusasiat ovat enemmän kuin kunnossa ja koiralla on intoa vaikka muille jakaa :D

Tässä vielä muutamia tuoreita kuvia:

1889404.jpg
kuva Jaana Rautio

1889408.jpg
kuva Jaana Rautio

1889412.jpg
kuva Jaana Rautio

1889414.jpg
kuva Jaana Rautio