Maailman huonoin koiranomistaja. Mä siis. Noh, siinäpä tän jutun idea olikin. Moi!

No ei, kai tätä jotenkin pitää selittääkin. Ollaan Oodin kanssa tehty hyvin pienissä määrin tottista. Ihan vaan heijailuja, kontaktia ja sivullemenon alkeita. Alussa oli ongelmia, kun nakit ei kelvanneet. Sit Miiran ideoimana ostin sydäntä ja hetken aikaa homma toimi. Nyt taas ei toimi. Istun lattialla makupalapussi kädessä ja pentu seistä töllöttää. Makupalat ei kiinnosta sitten ollenkaan, saati sitten, että niitten eteen tehtäisiin jotain. Ja mä en kai vaan ole kiva, siis että mun kanssa ois kiva tehdä ja vaiks vähän nakkia päälle (ei niistä nyt onnessa solmussa tarvi olla, vaikkei se asiaa haittaiskaan). Tähän asti oon selvinnyt sillä, että nakkipussi taskuun ja oon tooosi kiva. Koira on tehnyt ja oon palkannut namilla ja kehulla ja meillä on ollut tosi kivaa. Nyt ei juuri kivaa ole. Kun ei vaan kiinnosta. Pitääkö tästä siis tulla tulokseen, etten koirani mielestä ole kiva. Ei kiva.

Kokeilin äsken sit niin, että otin kaikki koirat siihen ja sitten nakkia. Kylläpä kelpasi pennullekin :D Pitää vaan olla porukkaa ympärillä kertomassa, että mitä tässä maailmassa kannattaa oikein haluta. Sit kokeilin niinkin, että reuhasin sen kanssa, kesken kaiken joku pikku juttu, nakkipalkka ja reuha jatkuu. Onnistuu ja pentu tekee, mutta on se vaan aikas työlästä ja mietin virettäkin, ettei se välttis ole ihan kohdillaan (ehk sitä vaan sit pitää murehtia myöhemmin). On sekin, kun joka koirassa pitää olla joku vika, niin Oodissa se on sit epäahneus :( Tulee siit onneksi sentäs agikoira (jos ei se nyt siihen mennessä keksi, ettei ole työkoira olleskaan :D), ku lelua se tappaa innolla ja on pallohullu. Mut mä oon silti masentunut .. Luulin aina, etten osaa viä agia, mutta totuus taitaa olla, ettei tää toinenkaan lempilaji suju, tähän asti vaan onnistuin huijaamaan itteäni nakeilla.

Mitäs meille sit muuten? Jesse on yskinyt enenevässä määrin :( Välillä parempia päiviä, välillä huonompia. Muuten on onneksi vielä pirteä, joten ei yskä ilmeisesti menoa haittaa, mutta on se vaan sydäntäsärkevää Ukon yskimistä kuunnella. Almalle kuuluu samaa vanhaa. Alma ei juuri tyttöjen reuhaamisiin osaa ota, pääasiassa huilailee mahdollisimman pehmoisissa ja lämpimissä paikoissa mahdollisimman moniin peittoihin kääriytyneenä ja välillä ottaa luunsyöntitalkoot.

Hipun kanssa oltiin sunnuntaina treenaamassa, kun oli omat treenit viikon tauon jälkeen. Kielsi sekä keinulle että puomille, mutta muutamalla treenillä saatiin se pois. Nyt pitää vaan yrittää vahvistella niitä kovasti ja toivoa parasta. Ens kuun loppupuolella on taas möllit, sinne ehdottomasti suunta ja makupaloja kovasti kontakteille (A:ta lukuun ottamatta, se sujuu upeasti aina vaan). Viikon päästä lauantaina ois ollut kisat, mutta ei me sinne vielä mennä. Tarvitaan viä toistoja tähän väliin. Jospa se tästä .. :) Perjantaina mennään Zeldan kanssa pitkästä aikaa omatoimeilemaan, joten kahdet treenit tälle viikolle odotettavissa :) Ihanaa nyt kun juoksutkin on hoidettu, niin päästään taas normaalirytmiin ja treenaamisen makuun :)

Sunnuntaina meillä kävivät Sanna ja Esa Oodiin tutustumassa ja samalla saatiin tilaisuus tutustua Jente- ja Neleh -cavoihin :) Cavat ei paljoa oodista piitanneet, mutta Oodi kyllä parhaansa yritti niitten mukana juosta (oli kai vähän niin ku keskenään hippaa) ja vähän leikkimuristakin. Hirmu reipas pentu oli ja saikin paljon kehuja reippaudestaan :) On kuulemma ihan kuin oikea koira, kun kulkee niin kivasti hihnassa, voi pitää irti niin, että pitää mua silmällä ja tulee luoksekin vielä kutsusta. Niinpä! Aikas kivahan se on, vaiks ite sanonkin :)

Muuten ei ihmeitä. Aikas lailla ollaan vaan ulkoiltu, leikitty ja hengailtu. Oodi osaa jo kiertää mut, jos sattuu menemään hihnassa väärältä puolelta ohi, kulkee reunassa käskystä (ei se pysyminen siä viä mitenkään varmaan ole, mutta tuntuu, että on jo oikeasti ymmärtänyt idean eikä juurikaan ryntäile) eikä vedä hihnassa. Osaa ei tule -käskyn eli ei rynni ovesta, vaan osaa odottaa lupaa ovesta tulemiseen tai vaihtoehtoisesti jää kiltisti kotia, kun ite lähden. Yksinolot sujuu ja pääsen nykyään lähtemään jonkun koirankin kanssa ilman, että neiti laittaa täällä sinä aikana konserttia pystyyn. Kynsienleikkuu sujuu vaihtelevasti, ite oon jo saanut välillä leikata keskenäni, välillä viä kaivataan Joni rapsuttelemaan viereen Oodia mahasta. Vaikka nuo tokojutut meillä vähän onkin jäissä, ni ollaan sentäs tällasta tavaelämän käyttäytymistä opeteltu. Jospa se niitten tokojuttujenkin kanssa viä .. Kunhan vaan keksin, et miten .. Tuossapa viä alla tuo uusin seisomakuva neidistä. Ei mikään maailman edustavin, mutta saa siitä sentäs idean selville :)

 

Ossi 16 viikkoa ja 5 päivää.