Eilen tuli totaalihumahdus .. Tiedättekö sen tunteen, kun joku asia saa vanhan muiston mieleen ja sitä vaan humahtaa siihen tunteeseen. Mille näytti, mille tuoksui, mille tuntui, kaikki tuntuvat olevan just siinä ja tämä hetki häipyy taka-alalle .. Noh, tiätte tai ette, niin mulle kävi eilen illalla niin. Luin jostain lehdestä kirjoitusta siitä, miten lumesta on tänä talvena puhuttu paljon, mutta pitäisi myös muistaa esimerkiksi haistella pakkasta. Siitä se tuli, ajattelin hetken pakkasen tuoksua ja ..

.. aurinko paistaa ja lunta on joka puolella. Suksi luistaa hyvin (juu, kuvitelkaas, mä joskus hiihdin enkä tahtonut sillon vielä kadottaa koko lajia maapallolta) ja talvi tuoksuu. Täydellinen päivä olla hiihtämässä ja on niin kaunista. Mutta mielessä on suunnitelma ja siitä me ollaan koko lenkki Elisan kanssa puhuttu. Siitä, miten saada mein äippä suostumaan siihen, et mä saisin oman koiran. Kovasti mietitään asiaa joka kannalta ja kaikki laitetaan paperille, kun päästään takas kotia. Mutta se tunne, minne just sillon tuntui .. Se tuli niin elävänä mieleen :) Sydän pakahtua tiedosta, että mä oikeasti oisin hyvä koiranomistaja (ei tuollaisia asioita 12-vuotiaana osaa edes kyseen alaistaa eikä kyllä ollut syytäkään), kun vaan saataisiin äippäkin se ymmärtämään. Ja miten se aurinko paistaa ja kaunistaa lumihileiset puut niin kauniiksi. Viikonloppuna mentiin mein iskän luo Kangasniemelle ja siellä edelleen hiihtäen suunniteltiin ja pähkäiltiin. Siellä me kirjotettiin sit se tarkkaan suunniteltu paperi siitä, mihin ehtoihin olen valmis sitoutumaan, jotta koiran saisin. Muutamaa päivää myöhemmin kotona äippä sanoo, että kyllä mä sen saan. Piti kysyä, että oikeestikko, en oikeasti tainnut uskoa sitä. Ja vaikka kello oli jo paljon, oli pakko soittaa heti Elisalle ja kertoa. Mä niin hyvin muistan sen tunteen. (Kiitos äippä, että annoit sen luvan :) Ja kiitos, ettei mun tarvinnut sitä luovun koirasta allergian kohdatessa -lupausta pitää :) )

Ei se selvää ollut, että rotu on sheltti. Mä nyt varmaan oisin ottanut minkä tahansa koiraa muistuttavan, tärkeintä se vaan oli, että saa sen oman. Ystävän kanssa luettiin koirarotuoppaita ja koska koira ja omistaja muistuttaa toisiaan niin sen mukaan sit Elisa valitsi kirjasta sheltin :D Mä sanoin, et tuskin meille sellasta tulee. Ajattelin, että tulee papillon, kun äipällä itellä oli sellanen aiemmin. Äippä oli kuitenkin nähnyt sheltin Siwan pihassa autossa lapsien kanssa ja sanoi, että sheltti ois kyllä meille niin kiva ja kun se on niin kauniskin. Aiemmin vaan mielessä ollut, että ovat niin arkoja. Kaiken tämän jälkeen Keskisuomalaisessa oli ilmoitus, että Viitasaarella järjestetään shelttipäivät. Sinne me sitten suunnattiin ja sen jälkeen ei kyllä asiaa enää tarvinnut arpoa. Siellä vielä kuulimme, että Lemmikkipolun -kennelissä on juuri pentuja. Sinne sitten suunnattiin ja siellä oli yksi musta poika vapaana (hienot 12-vuotiaan kriteerit, sen pitää olla musta ja poika :D). Kyllä mä myöhemmin Jesseä kouluttaessa monesti manasin, että oisinko voinut ees vähän enemmän sitä luonnekysymystä painottaa, mutta aina sitä oppii jotain. Ja kaikesta huolimatta Jesse oli kyllä 12-vuotiaalle just paras koira. Ei ole vieläkään olemassa yhtään niin kilttiä koiraa kuin mein Jesse. Tai viisasta. Lehmänhermoisuudesta puhumattakaan. Mun ensimmäinen <3

Toinen humahduspaikka on Citymarketin lemmikkihylly, missä luut yms. on. Silloin Jesseä oottaessa kotiin käytiin viä vakituiseen CM:ssä kaupassa (olikohan Prismaa ees sillon viä rakennettu siihen viereen). Mä lähdin varmaan joka kerta mukaan ja sen ajan, ku äippä kävi ruokaostoksilla, mä katselin koiratarvikkeita. Ei mulle nykyään tuis mieleen ostaa koiralleni mitään CM:stä (noh, jollei jotain luita lasketa), mutta sillon ostin sieltä Jesselle kupit, pannan ja hihnan. Ja vielä nykyäänkin sen kerran kun sinne luiden ja muiden viereen CM:ssä eksyn, on mun pysähdyttävä ja tunnettava hetken sitä tunnetta olla 12-vuotias ja odottaa vielä muutamia viikkoja sitä omaa, ensimmäistä kotiin. Jotkut asiat jäävät sydämeen lähtemättömästi. Mä varmaan vielä kahdeksankymppisenäkin käyn välillä tuntemassa sitä pakahduttavaa tunnetta .. <3

Tää nyt oli tällanen muistelujuttu, lupaan pysytellä tulevaisuudessa taas enemmän tästä nykyhetkestä kertoilussa :)