Tiistaiaamuna sitten suunnattiinkin Maijun porukan luo leikkimään. Ensin mentiin bussilla (siin nyt ei oo mitään uutta :D), käveltiin keskustasta ehk vähän alle kilometri Maijulle ja sit vielä leikittiin niin innolla :)

Keskustaan päästyämme laitoin heti Oodin maahan ja annoin ite kävellä. Pakkasta oli vähän vajaat kymmenen astetta, niin  mantteli oli taas neidillä päällä. Ja hyvin kyllä tarettiinkin! Ihmeteltävää riitti, oli jos jonkinmoista ohikulkijaa ja ihan kiviä myöten piti kaikki maistaa ja tutkia. Suht reippaasti Oodi kuitenkin kulkee lukuun ottamatta niit ihmettelypysähdyksiä ja hihnassa tosiaan kulkee jo ihan hyvin.

Perillä meitä sitten odottivat Maijun lisäksi sheltit Hilkka ja Suniva. 2 viikkoa Oodia vanhempi Hilkka oli kuitenkin pääasiallinen syy vierailullemme :) Oodi suoritti ensin jo perinteiseksi tulleen tupatarkastuksen ja kun siitä selvittiin, oli leikkien vuoro. Hilkka on Oodia melkein kaksi kertaa painavampi ja useita senttejä korkeampi, niin mietin ensin, että miten leikit sujuu, mutta eihän siinä mitään ongelmia ollut :) Hirmuista rallia piti vetää ympräi kämppää ja välillä pysähtyä nujuamaan. Jos Hilkka alkoi liian vallattomaksi, pisti Oodi Hilkan äkkiä pikkumyy -asenteella kuriin :D Pienempiähän ei sorreta!

Oodi jopa hyppäsi neljä kertaa Maijun luona sohvalle, kauheen vauhdin otti toisesta huoneesta asti ja ponnasi. Ja mä tuskissani sitä heti nappaamassa, en tosiaan luota tuon ikäiseen kykyyn tulla alas sohvalta .. Onneksi ei kuitenkaan ole tätä samaa viä kotona olevaan divaaniin yhdistänyt, vaikka se on viä matalampikin. Toivottavasti viä muutama viikko, jollei useampikin, pysyttäs  turvallisesti lattiatasossa.

Oodi oli taas oma reipas itsensä ja plussana täytyy sanoa, että kaikki pissat tulivat paperille, myös kylässä :) Matot sai olla rauhassa lattialla, kun aina hädän yllättäessä paperi kutsui :) Aikas hienoa! Tosin on tässä paperille oppimisessa se huonokin puolensa .. Siihen on nimittäin opittu nyt vähän liiankin hyvin :D Ulkona on ollut nyt sen verta pakkasta, että siellä ei kauaa pikkukoiran kanssa olla. Unilta heräävän Oodin, kun nappaa kainaloon, että mennäänpäs sisäsiisteyttä opettelemaan, niin eipä olekaan niin helppo juttu. Pentu jumittaa ulkona heti ulko-ovelle sydäntäsärkevästi itkien, että kun on kylmä ja hätä ja paperikin viä sisällä. Pienellä houkuttelulla pystyy jokusen tovin Oodia käppäilyttämään pitkin pihaa, mutta suhteellisen pian alkaa pikkutassuja paleltaa. Ja mikäs siin kohtaa ihanampaa, kun päästä vihdoinkin kotiin, että pääsee ne hädät tekemään just sinne, minne on opetettukin: paperille. Noh, en jaksa tästä viä kehittää mitään ongelmaa oikeasti, toinen on viä niin pienikin. Ja lisäksi uskon vahvasti, että se kevät sieltä tulee lämpimimpine säineen, jotta ulkona hätiä on aikaa sitten odotellakin ilman paleltumiskuolemia .. Sitä siis odotellessa :)

Maijulta bussipysäkille matka menikin sitten sylissä. Pikkukoira alkoi olla jo sen verta väsynyt, etten viittinyt enää kävelyttää, kyllä siin hippaamalla hoidettiin päivän urheilut ja varmasti seuraavankin päivän. Mantteli päällä, isoon kaulaliinaan käärittynä sylissä oli sitten mukava matkustaa väsyneen pienen. Niin mukavaa, että bussia odotellessa pentu nukahti mun syliin keskustas melusta ja hälinästä huolimatta. Ihmisiä kävi siin mun ympärillä ihailemassa pientä nyyttiä, ni just ja just saattoi Oodi toista silmää raottaa, että mitäs siin kurkitte, kun toisella on uniaika :) Rennosti siis meni tämäkin reissu.

Keskiviikkona pakkaslukemat alkoivat jo näyttää entistäkin epämiellyttävämpiä lukemia ja ulkoilut vähenivät entisestään. Illalla Sussu, Sofia ja Zelda tulivat onneksi käymään, niin energiaa sai purkaa pussaamalla. Mikäs sen kivempaa! :) Noutaja -ominaisuus on myös hyvin vahvoilla pikkuneidissä, joten ilmoitusluontoisena asiana on ilmoitettava, että kaikki eteisen lattialle tultaessa ja lähdettäessä laskettavat vaatteet voi noutaa olohuoneen puolelta. Olkaa hyvä! :)

Torstaiaamuna suunnattiin sitten huimissa pakkaslukemissa Hipun kanssa lenkille Mustiin ja Mirriin. Zeldan panta jäi meille keskiviikkona lainaan ja ihastuin siihen Hipun kanssa kokeillessa niin, että sellanen oli pakko meidänkin saada. Reilun 20 asteen pakkasessa lenkkeilyä helpotti onneksi se, että piipahdettiin se panta ostamassa, niin puoleen väliin tuli lämmitelytauko :) Nyt on sitten panta, kovasti peukutellaan, että se nyt olisi oikeasti hyvä (neljäs kerta toden sanoo, vai miten se oikein menikään .. :D).

Hirmusesti ollaan Oodin kanssa oltu menossa melkein heti neidin meille tultua ja ajattelin, että pari lepopäivää ois hyvästä. Tänä aamuna Oodi kuitenkin jo alkoi olla sitä mieltä, että jotain tekemistä ois kiva saada (tähän ei siis lasketa kontaktitreeniä, leikkiä ihmisen kanssa, maksalaatikkokongia tms. sisätoimintaa, jota on kyllä ollut tarjolla vaan ulos se on päästävä) ja sen vinkiksi yritti kolmesta eri kohdasta syödä seinää! :O Vinkki otettu vastaan, kunhan täältä yliopistolta pääsen kotia ja lenkittelen isommat niin kääräsen pennun takin alle ja suuntaan keskustaan kauppakeskuksiin pyörimään. Siinäpähän sosiaalistusta taas ja ehkä illan seinät saa sit olla rauhassa :)