Käytiin siis tosiaan eilen Mustissa ja Mirrissä tutustumassa Oodin kanssa :) Bussiin ennätettiin just ja just, mut se ei tuntunut neitiä stressaavan :) Istumaan kun pääsin, Oodi kävi istumaan mun syliin ja alkoi katsomaan ikkunasta maisemia. Hetken päästä, kun alkoi väsyttämään, niin eihän siinä muu taas auttanut kuin alkaa unille :) Ei voi käsittää, miten voi ottaa elämän noin rennosti, siin ois itellekin opittavaa :D

Siellä sit pyörittiin aikamoisen kaaoksen keskellä, kun muuttomyynti alkaa vedellä viimeisiään. Pari pussia penturuokaa tarttui mukaan sekä kaksi vilkkua hihnoihin (juu, taas kerran). Takaspäin kun lähdettiin, niin sain itse sydämentykytyksiä, kun pari isoa autoa (kuormis ja traktori) olivat lumenpoistohommissa just siin bussipysäkin kohilla. Ei ihan tuntunut satavarmalta, et kuski varmasti näkee mut, ku koitin meidät pysäkille luovia. Hengissä selvittiin kuitenkin ja Oodin silmistä näki ihmetyksen ilmeen, kun se tosi tosissaan seurasi isoja autoja :) Eipä tärisyttänyt silti olleskaan, vaikka ihmeellisiä olivatkin. Bussiin päästyä uni sitten maittoikin heti, samat maisemathan ne tietty olikin, ku tullessa ni mitä niitä samoja uudestaan katselemaan :D Bussista päästyämme Oodi käveli ekan kerran autotien viertä kotia ja hyvin meni sekin. Vähän laskee tötteröhäntä auton mennessä ohi, mutta uskaltaa kuitenkin kävellä :)

Loppupäivä meni sitten aikaslailla nukkuessa. Onhan ne jänskättäviä kuitenkin pienelle tuollaset reissut .. Sen verran oli kuitenkin reuhkattava, että Hipun kanssa piti saada kunnon hipat aikaan illan mittaan :) Ja päivällä pitää perinteiset luunsyönti talkoot säkkituolissa.

Luunsyönti onnistuu mitä erinäisimmissä asennoissa :)

Myös ikkunasta katselu on Oodin lempipuuhia. Pienen rajoitteen siihen tekee se, että ikkunan reunaan on jäänyt lumikerros, jonka yli ei nää vaikka miten kurottaisi. Monta kertaa päivässä Oodi kuitenkin kiipeää toiveikkaasti säkkituolin päälle seisomaan ja katsomaan, josko ne puuttuvat sentit ois jo jalkoihin kasvaneet .. Ihan vielä ei taideta siinä olla, mutta tuskin tässä montaa viikkoa menee .. :)

Yritystä on :)

Illalla sitten päätin toteuttaa suunnitelmani ja vein Jessen sydänlääkepissityksellä myös Oodin ulos. Panttasin suunnitelmaa alkuviikon, kun halusin antaa pennulle aikaa tutustua kaikkeen ihan yksinkin, mutta tästä etiäpäin pysymme suunnitelmassa (eli siis Oodi pääsee molemmille Jessen lääkepissityksille mukaan sekä aamulla että illalla ja sen lisäksi ulkoillaan sitten keskenämme). Jesse on niin täydellinen esimerkki pennulle, ettei tosikaan :) Jos joku osaa käyttäytyä, niin se on meidän Jesse, joten mikäs sen parempi malli siihen, miten ulkona käyttäydytään. Ja kun matkat ei tosiaan ole pitkiä (muutama kymmenen metriä), mutta kahdesti päivässä, kun se tehdään, niin luulis pennun oppivan (ei sillä, että minkään kanssa ois ongelmia ollut, mutta eipähän tulekaan, kun saa pienestä pitäen seurata mestaria) :) Häntä tötteröllä siis pompittiin ja loikittiin (juu, kävelystä on turha puhua Oodin tyylillä) onnellisena Jessen mukana menemään. Illalla siis taas uusiksi ..

Tänään puolilta päivin lähdettin sitten puolestaan anoppilaan käymään ja esittelemään vauvaa. Oodi oli taas heti kuin kotonaan ja Hipun&Alman kanssa piti olla reuhaleikkejä. Koko aamun leikittyään ja vielä siellä jatkettuaan uni korjasi pienen aika nopeasti. Pari tuntia siellä sitten nukuttiin taju kankaalla, helppoa oli itse syödä rauhassa ja saunoakin, kun ei tarvinnut vahtia, että tuleeko jonnekkin pissa tai kokeillaanko sähköjohtojen syöntiä tms. Kyllä tuntuu niin helpolta tämä elämä, kun toinen ei turhia stressaile vaan on vaan :) Kaippa se itsellekin on jo vähän tarttunut, kun tuntuu, etten niin pipo tiukalla yritä heti saada kaikkea toimimaan vaan esim. sisäsiisteyden kanssakin edetään vähän kerrallaan (ollaan tyytyväisiä, kun tekee paperille ja useamman kerran päivässä päästään uloskin jne.). Yksinolo (tai no siis nelisin) mua viä vähän jänskättää, maanantaina loppuu tää mun mammalomaviikko ja ensin on töitä ja loppuviikosta kouluakin (onneksi max. 3h per päivä ovat yksin ja useimmiten eivät sitäkään). Mutta eiköhän sekin siitä suttaannu, täällä on monta hyvää opettajaa sille, miten ilman ihmisiä vaan nukutaan (tai ainakin toivoa saattaa :D).

Niih, ja jollei tästä nyt aivan liian täydellistä kuvaa saisi tuosta pennusta, niin osaa se tehdä pahojaankin :D Eilen neiti päätti pissata säkkituoliin (en ollut aivan innoissani ajatuksesta) ja yöllä piti neljän aikaan herätä tunniksi leikkimään. Leikkimisessä kivintähän on se, että jollet saa ihmistä mukaan voit kostoksi syödä vaikka seinää. Jee! Ja Hippu viä lähti leikkiin mukaan! Koita siinä sitten nukkua, kun pennut (juu, oikeasti taitavat molemmat olla viä sillä tasolla ja siksi varmasti toisistaan niin tykkäävätkin) vetävät rallia ympäri kämppää! Kyllä se uni sitten onneksi tuli taas ja yhteisunimääräksi saatiin 10h (miinus tietenkin se leikkitunti) :D