Tai siis oikeastaan ongelma lähtee jo siitä, ettei tarvitsisi toimia puskutraktorina, jos olisi hihat. Ongelman ydin tiivistyy siis pienen pohdinnan jälkeen kesään sitä kautta, että lämpimistä säistä johtuen ei ole hihoja tai ainakaan pitkiä sellaisia. Joten ei voi kirputtaa. Siinä ongelma lyhykäisyydessään siis.

Hippu on Zeldan kanssa viettänyt kaksi päivää mukana töissä, eilen sen vuoksi, että meillä oli työvuoron loppumisesta 45 min aikaa siirtyä Sorsasaloon treenaamaan puhumattakaan viä koirien lämppäämisestä siin välissä. Tänään sit ihan muuten vaan, oltiin viä Kolmisopella niin tuli vähän vaihteluakin. Töissä olo meni pääosin hyvin, Zeldalla oli pientä tarvetta kiljahdella tylsyyttään (vai mitä lie), mutta haukkupanta auttoi siihen ongelmaan ja Hippu puolestaan oli hiljaa. On se varmasti pitkä aika takahuoneessa mua odotella, mutta kuitenkin lyhyempi kuin kotona odotella matkoineen kaikkineen. Ja onhan mulla tauotkin, joten ulkoilla voidaan kesken päivän ja rapsutella tauoilla tottakai myös.

Voi elämä siis, mikä riemu siitä syntyi, kun tauolle meni. Puhumattakaan siitä, jos otin hihnat käteen. Zelda nyt käveli suoraan luo ja pujotti päänsä pantaan, mutta Hippu juoksi edestakaisin pientä matkaa ja hurisikurisi onnellisena <3 Ekaa kertaa elämässään pikkumusta kurisi ilman rapsutusta, normistihan aamukurinat on jo ihan perinnettä, mutta siihen kuuluu rapsutus ja se tapahtuu vain ja ainoastaan ihmisen lähellä. Kurina on siis nyt ottanut etäisyyttä ja alkanut irtoamaan (johtuuko siitä, että agilityssakin samainen koira irtoaa paremmin ;D) ja nyt voi siis kävellä ja kurista. Voi elämä, että voi olla suloista <3

Kurinan lisäksi pitää sitten tosiaan myös puskea. Hippu normisti aina kirputtaa hihoja ollessaan tohkeissaan näkemisestä ja yhdessä olosta, on kyse sitten oikeasta välistä näkemisessä tai vaikkapa aamulla heräämisestä. Nyt kun ei hihoja ole, Hippu koitti tauoillakin kirputtaa, mutta kun ei vaan ole mistä ottaa kiinni. Niinpä pieni eläin alkoi puskutraktoriksi ja puski päällään mua minkä ennätti. Ihan pitää tulla niin liki kuin mahdollista ja sitten vielä muutaman millin puskea lähemmäksi. Voi rakkaus tuota tyttöä <3

Huomennakin tytöt pääsee töihin, tosin tulevat sinne takahuoneeseen Essille hierottavaksi, kun ei muuten mene aikataulut yksiin eikä varmasti tää reilun 50h työviikko helpota asiaa :D Aamusta kävelytän tytöt Sussulle päiväksi ja tulevat sitten iltapäivemmällä hierottavaksi ja kävellään sitten sieltä yhdessä kotia. Kyllä tää aikamoista järjestelyä välillä vaatii, mutta onneksi Essi joustaa ja Sussu ja Sofia auttaa, kiitos ihanat! Alkaa sen verran olla Hippu ja Oodi molemmat jumissa, että on jo aika näillä aksamäärillä hierotuttaakin neidit. Siitä se taas sit lähtee treeniputki viikonlopulta .. :D

Ja ihanista puheen ollen, arvatkaan, ei enää montaa minuuttia ja mä saan blondineidin kotia <3 Kyllä on niin ollut ikävä, ettei toiste. Aamulla töihin kävellessäni jo haaveilin, et kunpa näkisin Oodin pian, et se söis mun nenää. No juu, meillon vähän kummalliset jutut ja Oodilla eritoten, se haluaa kertoa tykkäämisensä niin kummallisilla tavoilla, ettei niitä ulkopuoliset ymmärrä :D Nenää ja sormia suuhun, kieltä korvaan ja sieraimeen, tavisihmisille sitten jää tavapusut ;D

Hyvin oli meidän koiravaihto mennyt, vaikka se kovasti kanssaihmisissä aiheuttikin ihmetystä. Koirattomilla ihmisillä ihmetteleviä ilmeitä riitti asiasta puhuessa ja koirallisetkin epäilivät meidän Sussun kanssa olevan vähintään sukua, kun näin vaan koiria vaihdetaan. Sussu sille nauroikin, ettei kyse ole mistään muusta kuin että koiria voi vaihtaa tarpeen mukaan tilanteeseen sopien :D Kovasti Oodi oli kuulemma ollut kuin kotonaan ja vieraat oli neitiin kovasti ihastuneet. Onneksi eivät kuitenkaan vieneet mukaan, vaan pääsen neidin kanssa justkohta kepittämään takapihalle. Sinne siis ..