a) itkeä

b) nauraa tai

c) yksinkertaisesti vaan kuolla onnesta

Jos otetaan mein treenit maanantaina Hipun kanssa ja sit tänään treenit Oodin kanssa ni voisin oikeastaan tehdä nuita kaikkia. Ja yhtä aikaa! :D

Pakko alottaa tästä illasta, koska mun suu ei oikeasti tän hymyn kanssa mahdu mun naamaan. Noh, ongelmansa tietenkin kullakin :D Me oltiin tänään ekaa kertaa ACEn starter -kurssilla ohjatussa ryhmässä, eka Oodin ohjattu ryhmä siis ikinä. Odotukset? No, niit ei oikeastaan ollut. Mä toivoin koirahäiriöistä treeniä uudessa paikassa ja samalla lailla onnistumisia kuin ennenkin. Helppoa pientä pätkää ja lisäohjeita, että millä jatkaa, kun multa alkaa olla ideat loppu. Sanna oli mailissa lupaillut, et Oodi saa tehdä vähän vaikeampaa kuin muut, kun on jo ennestään kokemusta, mut et tälle kurssille voidaan tulla.

Eka tehtävä: hyppy ja siit palkalle namikupille. Harri eka pyyteli Oodia ihan naminsyöntiin, katsoi, että otti hyvin namin alustalta eikä paineistunut Harrista. No juu, ei tosiaan ongelmaa :D Sit koira irti ja yksi hyppy. Joka kerta pyysin Oodia odottamaan ja luvan kanssa yli. Tän ekan harjotuksen jälkeen yritin varovasti kertoa, et me ollaan tehty jo vähän enemmän, et jos jotain vähän vaikeempaa saatas kehiin .. :) Seuraavalla kerralla okseri, Oodi ei ollut ikin ennen mennyt sitä. Kokeiltiin, ei ongelmaa. Sit putki ja okseri, ekalla kerralla juoksi putken ohi, en tiä, mikä iski, mutta sen jälkeen ei ongelmaa. Sit hyppy, putki ja okseri ja edelleen meno priimaa. Seuraavaksi takanaleikkaus okserilla. Hyppy, putki ja takanaleikkaus ennen okseria niin, et juoksin kohti vasemmalla sivussa olevaa hyppyä. Kaksi ekaa kertaa ei meinannut tajuta kääntyä vaan meni suoraan, kun ei oltu ennen tehty tätä muuta ku putkella. Kolmannella tajusi, että kuppi ihan vasemmassa reunassa ja tiukka mutka jo heti okserilta sinne. Sit seuraavaksi Harri selitti mulle radan ja sanoi, et mee miettiin sitä, ens vuorolla on sit se tehtävänä ..

Takaakiertäen hyppy, putki, takanaleikkaus ennen okseria, okserilta takaakierto hypylle, kaks hyppyä suoraan eteen, pimeä putkikulma, persjättö ja hyppy. Mua ahdisti jo ajatuskin, mut aattelin, et osissa mennään. Osissa. Arvaatteko jo? Ei muuten menty .. Kysyin viä Harrilta, et jos mokaan, ni kai sit pätkitään. Harri sano, et mee nyt vaan tekeen ja ni mä sit menin. Ykkösellä läpi, ainoa virhe se, etten ennättänyt toka vikalla esteellä tehdä persjättöä mut sekään ei haitannut, koska oli enää yksi este jäljellä eli oikeasti rata ei jatkunut mihkään. Sujuvasti siis vikalle esteelle ja Oodille palkka. Oho! Yllätyinkö? No tarviiko ees kysyä!? :D Ei mulla ole ennen ollut koiraa, jonka kanssa tosta vaan voi tehdä radan pätkän. Jonka en ees tiä kyseisiä asioita osaavan, sillä EI, me ei oikeasti olla tuollasia treenattu, saati ees haaveiltu. Ja Oodi vaan menee, kun sille on niin opetettu. Tee esteet, mitä eteen tulee ja muuten seuraile ohjaajaa. Nyyh, taas meinaan itkeä :)

Vika rata sit samalla lailla mut lisänä putki alkuun, missä oli kaksi vierasta koiraa ihan vieressä. Siis oikeasti vieressä. Mut ei se Oodia haitannut, agilitytytöthän tekee rataa eikä huhhaile muuta :) Putki, niisto (tai sen yritys hypylle) ja sit loppurata samana. Lopussa Oodi kieltäytyi pimeestä putkikulmasta (mistä sen lie taas keksi), mut yhdellä erikseen ottamisella muisti taas. Mä ennätin enkä ollut myöhässä missään :) Hyvinkin vieras tunne nopean koiran kanssa, mut voin nyt todistaa, et se on mahdollista :)

Ja älkää nyt oikeasti luulko, et täällä jotain tulevaa maailmanmestaria leivotaan :D Mun ylistysjutusta vois hyvinkin saada sellasen kuvan, mut oikeasti Oodi on vaan ihan normipentu, joka on kymmenisen kertaa käynyt hallilla treenaamassa perusasioita. Eroaa tuskin ei mitenkään muista samalla tasolla olevista. Mutta ottakaas tuo Hippu, treenatkaa sen kanssa jokunen vuosi (ja mielellään viä sillon vaikeempina aikoina, tää maanantaikin käy esimerkistä) ni tiätte, mistä puhun. Ei tässä sanat riitä eikä ole ihan vaan yhtä kertaa olleet tänään kyyneleet silmänurkissa .. <3

Ilman odotuksia siis menin hallille ja tulin takas pilvissä. Tiän, et tästä alas tullaan viä monesti ja kovaa. Tiän, et meillä on Oodin kanssa viä pitkä taival edessä ennen kuin oikeasti ollaan mitään. Mutten silti onnellisempi tuosta pennusta voisi olla! <3 Ekaa kertaa uudessa hallissa ja ei mitään ongelmaa. Mikään ei hirvittänyt (mulle ei itse asiassa tullut tää asia ees mieleen, et ois voinut ees hirvittää :D) ja halu tekemiseen oli k-o-v-a. Mitä ei liidelty, ni tokoiltiin ja penne on ni huippu keskittymisensä kanssa! :) Piti Oodi häkkiinkin laittaa ihan vaan kokeilun vuoksi ja voitte arvata, et siä oltiin hiljaa. Siis onko se ees mahdollista? ;D

Harri sanoi, että Oodin kanssa on tehty tosi hyvin pohjat agilitylle. Arvatkaa vaan tekikö mun (taas) mieli itkeä :D Ne neuvot opasteena, mitä Miiralta ja Tonylta keväällä sain Hipulle, me ollaan Oodin kanssa tää alku keskenämme tehty. Kiitos taas ihanille, ei ne neuvot hukkaan menneet :D Oodi on lisäksi kuulemma tosi hyvin motivoitunut tekemiseen (tän tiesin) ja sitä ei ees toiset koirat haittaa tekemistä (tätä en tiennyt, yksin ku treenattiin). Hallipoliisi meinasi jokuseen otteeseen iskeä, mut siihenkin Harri sanoi, et se on vaan Oodin huomionhakua, kun joutuu odottelemaan radalla ja keksii sit itelleen tekemistä. Heti kun lähdin muualle ja olin valmiina tekemään rataa, ni ei Oodia kiinnostaneet muut. Pennun hömpötyksiä siis, jotka jo alkoi olla olematta, kun Harrin neuvoja noudatin :)

Nyt kello lähentelee puolta yötä ja huomenna on aamulla oltava yliopistolla (jee, 6h lauantailuentoja, voisiko sitä ihminen enempää onnessaan olla ;D), joten nyt on oikeasti lähdettävä käyttämään koirat ja nukkumaan .. Tarinaa jäi kuitenkin liiankin kanssa tästä viikosta, joten palailen todennäköisesti huomenissa (tai viimestään sunnuntaina) asiaan .. :)