Se vaan tuli uusi vuosi, vaiks ois kuin vastaan laittanut. Ja ei kai sitä vastustaa oikeasti voi, vaiks miten haluaiskin. Se vaan tuntui niin toivottomalta se ajatus ensimmäisestä vuodesta sitten 1995, kun Jesseä ei ole. Että elämän oikeasti pitäisi jatkua .. Ja jatkuuhan se, ja on jatkunutkin :)

Enkä voi tosiaan sanoa, etteikö viime vuonna ois tapahtunut aivan toooosi ihania asioita. Tutustuin niin ihaniin ihmisiin, ettei totta, sain Oodi Oravanpojan tänne meidän kanssa elämään ja ylipäänsä koko vuosi sisälsi monta ihanaa hetkeä <3 Silti äänestyksessä sois voittanut Elämäni Kurjin Vuosi -tittelin, niin koville Jessen menettäminen otti (ja ottaa edelleen). Mutta niin kun sanoin, elämä jatkuu ja ei ainakaan pitäisi olla vaikeaa saada tästä tulevasta vuodesta edellistä ihanampaa ;D Näin siis toivotaan .. :)

Jyväskylässä oli niin ihanaa olla kerrankin ajan kanssa. Vikana päivänä palautettava essee välillä kolkutteli takaraivossa, mutta suht hyvin sen kykeni unohtamaan ja nauttimaan ajasta.

Aikas iisibiisiä menoa oli <3

Yksi kaunis naama <3

Oodi Oskari Oravanpoikien sukua <3

 

Keskiviikkona me palattiin takas kotia. 1,5 viikkoa Jyväskylässä ja oisin kyllä viä melkein voinut jäädä. Kotikaupunki on kotikaupunki, ei siin auta :D Mut olihan siin silti omat puolensa tulla kotia <3

Ennen lähtöä käytiin viä Oodin kanssa Marian porukan kanssa jäällä hillumassa. Maria otti kuvia, tässäpä muillekin ihmeteltäväksi lasten menoa:

kuva Maria Penttinen

Me rakastuttiin Oodin kanssa molemmat <3 Vertti "Vepa" Penttinen oli vaan niin mein molempien mieleen <3 Katsomaanhan sitä piti jäädä .. Ihan ajan kanssa :D

kuva Maria Penttinen

Niin ne aivot .. Juu, eivät tulleet tällä(kään) kertaa mukaan :D Mut kivaa oli!

kuva Maria Penttinen

Kai se on hyvää, että sitä tukkaa on ees jossain .. Nuo korvakarvat on nääs aikas "hienot" :D :D (Miira: mä säästän niit sulle, et voit varautua työrupeamaan sit maaliskuussa ;D)

kuva Maria Penttinen

Vepaa naurattaa Oodin Pikkumyy -meininki :D

kuva Maria Penttinen

Pitkät hapsut on jäljellä, ihan kuin vauvana sillon <3 :D Alla pelkkää nahkaa ja luuta .. Mut pohjalla ollaan, joten ylös ponnistetaan :D

kuva Maria Penttinen

Ja niin pariskuntamme ratsasti yhdessä auringonlaskuun .. (no ei ihan niin eikä oikeestaan sinnepäinkään, mut kuitenkin :D)

 

Torstaina sit palattiin takas tyttöporukkaan ja lenkkeiltiin illalla parituntinen Neulamäessä pakkasen salliessa, lunta oli sitten senkin edestä, kun sitä tuli taivaalta koko päivän. Aikas hikilenkkihän siit tuli, mut ihanaa oli vaihteeksi nauttia kunnon lenkistä ilman pakkasia :) Ja koiratkin tykkäs, oli muuten väsyä porukkaa illalla. Eikä sillä siis, Oodikin pääsi jo poikaporukkaan kunnolla mukaan :D Marian pojat sai muutaman mielipiteen kuulla keppihillunnoistaan, kun Pikkumyy piti pojille kuria ;D Pari tuppoa löytyi suustakin, kun neiti paimensi keppiä jahtaavia poikia. Oodia ei niinkään itse se keppi kiinnostanut, mukana hilluminen oli kivempaa!

Perjantaina illalla siirryttiin sit anopille ottamaan uutta vuotta vastaan :) Vähän se mua jänskätti, kun Oodi oli vasta ekaa kertaa mein kanssa uutta vuotta viettämässä. Ja ei sitten mitään ongelmaa, turhaan taas hermoilin :) Koko ilta meni hyvin rauhallisesti luita & possunkorvia syöden, koirien keskenään leikkien ja varmaan eniten kuitenkin nukkuen. Ulkonakin ihan normimeno, ei haitanneet raketit ja muu pauke neitiä ollenkaan :) Tulipahan tääkin siis testattua ..

Lauantai-iltana sit aksattiin hallilla Oodin ja Fannyn kanssa :) Pitkästä aikaa ja näki kyllä, et teineille loma oli tehnyt terää :D Oodi oli hurjan innoissaan ja haki tosi kivasti esteitä, vaikkeivät ihan suoraan peräkkäin olleetkaan. Ihana oli tehdä blondin kanssa, perjantaita taas jo odotellen :) Treenien jälkeen napattiin viä matkaamme Joni Hipun ja Alman kanssa sekä Zelda ja mentiin lenkille jäälle. Illalla ku herättelin Oodia iltapissille, ni hyvä, et raukka jaksoi silmiään avata ja katsoi mua just sellasella ilmeellä, et onko nyt ihan ihan pakko viä lähteä :D Noh, äkkiä käytiin ja sit uni maittoi ..

Eilen olin järkkäämässä sit Hukka-hallilla avajaismätsäriä ja otin Oodin mukaan. Onneksi Joni oli Alman kanssa myös, et sain laitettua Oodin kotia heidän mukanaan, mullei itellä ollutkaan yhtään aikaa siä Oodin kanssa puuhata ja Oodi väsähti aikas äkkiä, kun edellinen ilta painoi varmaan viä. Loppupäivän Oodi kyllä nukkuikin mitään tekemättä, että jospa se elämä ja energia neitiin taas kohta palais ..