Näin siinä sitten kävi, kun Oodi kohtasi tontun:

Saatiin siis joululahjaksi ihana tonttu Sussun porukalta. Joulun ajan se ihastutti meitä tarkkaillen ja joulukoristeita kerätessäni en raaskinut laittaakaan sitä muitten koristeiden kanssa pois vaan jätin sen paikalleen nököttämään. Iloa siitä sai myös vierailulla ollut Niksu, joka puhui tontun kanssa yhtenä iltana. Se, mitä keskustelu koski, jäi edelleen arvoitukseksi ja nyt ei Oodin tapaamisen jälkeen ole edes sitäkään vähää mahdollisuutta, että tonttu meille siitä salaisesta keskustelusta Niksun kanssa avautuisi. Saattoi herra nimittäin vähän ottaa itseensä. Enkä ihmettele :D

Oodi ei voinut vastustaa tontun herkullisen näköistä lakkia ja partaa ja maistoi "ihan vähän vaan". Lopputulos yllä. Odotettavissa siis hautajaiset, tonttu ei enää oikein koristeeksi uudessa kesälookissaan kelpaa. Vaikkahan oishan tuo varmasti ollut kevyempi varustus näin kevään korvalla, ehkä Oodi vaan ystävällisesti ajatteli sitä .. :)

Just tultiin äsken aivan ihanalta lenkiltä Sussun, Zeldan ja Fannyn kanssa :) Vihdoin päästiin jäälle niin, ettei jalat uponneet hankeen ja kengät kastuneet jäälle tulleesta vedestä (vrt. mein viime viikkoinen lenkki, kun jää ensin kantoi ja sitten ei ja loppujen lopuksi kontattiin Jonin kanssa kymmeniä metrejä hangen päällä, koska jos yritti astua, oli heti puolta säärtä myöten järvessä). Moottorikelkkojen jäljet tekivät oivat reitit tytölle baanailla ja näkyvyyden ollessa loistava ei tarvinnut edes miettiä tyttöjen juoksujen vaikutusta irtioloon (tosin voiton puolella ollaan jo hyvin vahvasti, tärpit jo kaukana takana ja enää pari päivää, ni pääsen kaikki hajutkin pesemään pois :)). Sellaisia irtoomisia harvoin on nähty, parhaimmillaan tyttönelikko oli satojen metrien päässä meistä :D Normisti sellasta ei kyllä edes sallittas, mutta kun sääntö on, että näkyvissä pitää koirien olla ja itse siitä pitää huolta meidän suhteen, niin tuo sääntö piti kyllä :) Niinpä koko 40min, mitä jäällä oltiin, tytöt luukutteli menemään, minkä tassuistaan pääsi. En taida koskaan ennen olla nähnyt moista juoksemista :D Hauskaa oli viä, kun tytöt jakautui pareihin ja lähtivät eri kelkkajälkiä juoksemaan. Vierekkäin jokunen metri (tai useampia) välissään juoksivat rinta rinnan ja jossain kohtaa aina sitten saavuttivat toisensa jälkien yhdistyessä. Kyllä siinä silmä lepäsi tyttöjen menoa katsellessa (ja joku yllä kulkevalta sillaltakin näytti vauhdikasta menoa kurkkivan) :) Hippu, joka kahden päivän lenkkilevon jälkeen puhkui mennessä energiaa vähän liiankin kanssa ja jossa oli henkisesti pideltävää, että pysyi nahoissaan, kulki niin rauhallisesti mun takana/sivulla lenkiltä takas, hihna ihan löysällä ja rennosti jolkotellen. Kyllä se vaan tää vapaa liikunta tekee terää :) Nyt voin sit hyvillä mielin lukea hetken tenttiin ja suunnata sitten töihin, tytöillä varmaan riittää nukkumista, jotta saavat tuon tunnin aikana käyttämänsä energiat takas ..