Ohikulkijan huomion kiinnittävät pitkästä heinikosta heiluvat jalat. Valkoiset jalat sätkivät kohti taivasta ja muuta ei näy. Noh, voin kaikille ohikulkijoille nyt valaista tilannetta ja kertoa, että se on vaan mein Puska-Ossi siellä :D Nimihän on enne, se ollaan jo opittu .. Jessestä tuli niin Jesse (mitä se sitten tarkoittaakaan, Jessen tunteneet tietävät kyllä) ja Hippua ei tarvitse isommassakaan shelttiporukassa miettiä, että kestä on kyse :D Oodi taas, noh, Puska-Ossi taisi jättää jälkensä. On mulla tosin toinenkin teoria. Pakko sätkiä selällään jalat kohti taivasta -tarve ilmenee aina sellaisessa kohdassa, jossa on paljon apilaa. Ossin tuntien tiedätte, että tukka on tärkein (jotta se on vaalea, sitä on oltava paljon ja sen on oltava ojennuksessa, myös uinnin jälkeen), niin oon ajatellut, että ehkä apiloissa piehtarointi on vaan puhtaan pinnallisesti sitä, että blondiin tukkaan saadaan vielä apilantuoksukin :) Voi pientä! <3

Turkinhoitonsa suhteen Oodi on kyllä aina ollut esimerkillinen lapsi. Oodi tietää, että kauneudenhoito vaatii uhrauksensa ja on kyllä ollut aina tosi pitkäpinnainen tällaisten toimenpiteiden suhteen. Sen sijaan esim. kynsien leikkuun kanssahan meillä meni pitkään ennen kuin päästiin siitä yhteisymmärrykseen, että niiden on oltava lyhyet. Kyllä kai nyt hienot neidit kasvattaa kynnet pitkiksi (no joo, jos olet ihminen :D). Sunnuntaina oli aika trimmata Oodi tulevaa näyttelyä varten. Koira syliin selälleen makaamaan, ja siinä se makasi vielä tunnin päästäkin, kun mä napsuttelin tassukarvoja siistimmiksi jne. Silmät kiinni nautiskellen ilman rimpuilun häivääkään. On se sitten uskomaton tyyppi :)

Nyt, kun Hippukin aloitti juoksunsa viime viikolla, me ollaan treenailtu takapihalla melkein päivittäin kera kolmen karvaisen :) Ikeasta ostettu putki ja koirien ruokatynnyri toimivat putki- ja takaakiertoharjoituksina. Mukaan ripaus tottista ja kuivaharjoittelua agilla, niin pienet treenit on mukavasti valmiit. Oodista täytyy mainita, että kaveri on vihdoin tajunnut, mitä sana "maahan" tarkoittaa. Nyt se onnistuu jo sujuvasti ilman suurempia taivutteluja. Ehkäpä tää mein tokourammekin viä tästä, sitten joku päivä .. :D Intoa tekemiseen ainakin löytyy ja mukava se on pennun kanssa puuhatakin, keskittymiskyky edelleen yhtä hyvä kuin ennenkin :) Tänään taas odotettavissa minitreenit takapihalla ennen kuin suuntaamme Sussun, Maijun ja shelttien kanssa Neulamäen metsiin illalla. Eilinen pidettiin taukoa, kun koirat oli aikas väsyjä. Oodikin pilkki pää pystyssä silmät kiinni pään kallistuessa aina välillä sivulle, kun ei vaan muka millään voinut antaa sille periksi (miksi ei, sitä en tiedä).

Sunnuntai-ilta oli siis syy Oodin ja muidenkin väsymykseen :) Neljän jälkeen suunnattiin takapihatreeneihin vuorotellen jokaisen kolmen kanssa, minkä jälkeen pakattiin koirat pyörän peräkärryyn ja matkattiin Jaanalle ja Janille iltaa istumaan. Hippu käytti perinteisesti koko viisituntisen Iisaa palvoen (ja välillä vähän Jaanaakin) :) Oodi puolestaan tutustui paremmin veljenpoikaansa ja niillä tuntui olevan just samalla aaltopituudella olevat leikit. Välillä tosin Iisa-äidin piti tunkea mustasukkaisena leikkiin mukaan Hippu vanavedessään. Koirilla oli hullun kivaa ja Oodista huomasi, miten se oppi äkkiä, että takapihalla on kivaa :D Koko ajan piti kyttäillä oven vieressä, että josko joku päästäisi taas takas ulos. Ja pääosin ulkonahan koirat kyllä olikin :) Hirmuisen kiva ilta oli myös meillä ihmisillä, kiitämme! :) Kotimatkalla hieman ennen puolta yötä Oodi sammui heti kyydin lähdettyä peräkärryyn ja jatkoi unia kotia asti. Toinen on kyllä tosiaan välillä niin pentu tai sitten vaan omaa todella hyvät unenlahjat :D Kotona olikin sitten vielä virtaa tuhota yksi vessapaperirullan jämä muiden alkaessa nukkua, kun virtaa oli jo matkan aikana taas ladattu. Väsynyttä menoa se oli tosiaan vielä eilenkin, tänään sitten palaillaan taas normielämään :)