Joskus aikaa sitten teorioin energiateorioista shelttejä koskien, sillä tuntuu usein, että Hipun kokoiseen koiraan tungettuna vakimäärä shelttienergiaa johtaa väkisin vähintään vauhdikkaaseen menoon agilityssa, jollei muuta :D Nyt viikolla tein sitten pohdintoja myös onnellisuusteorioista ..

Työpäivien vähennyttyä ja lyhennyttyä kohti alunperin suunniteltua, on ollut taas aikaa muuhunkin. Oikeastihan tää tarkottas siis esimerkiksi opiskelua, mutta koska orientoituminen vie aikansa (no eikö? :D), niin ollaan sitten tyttöjen kanssa nautiskeltu pitkistä päiväunista ja turhien telkkariohjelmien katselusta päiväsaikaan aamuvuoron jälkeen yms. Joskus tällaiseenkin on vaan ihan parasta olla aikaa. Nautiskeluun.

Hippu osaa kyllä ottaa siitä mun kanssa kaiken ilon irti ja tyttö ei hetkeksikään kyllä musta irtoa, jollei pakko ole. Oodi pussaa, nukkuu kainalossa ja nautiskelee mun seurasta myös, mutta neidin valtaa helpommin kuumuus, mikä pakottaa välissä lattialle vilvoittelemaan. Hippu ei tuollaisesta pikkuseikasta välitä ollenkaan, joten neiti vaan uskollisesti makaa mun kyljessä tai päällä oli sitten lämpötila mikä tahansa.

Ja voi sitä unisen pikkumustan onnenähinää, kun se kaikki onnellisuus vaan ei sekään mahdu pieneen kroppaan. Ähinää, ähkimistä ja örinää on välillä pakko päästää ilmoille hännän heiluessa ja silmät sikkurassa onnesta. Ei tullut siis Hipulle mieleen, että vaikka pienellä koolla saa energian tehokkaammin käyttöön on asiassa myös haittapuolensa eli kaikki onni ja rakkaus eivät mahdu myöskään kunnolla pikkukoiraan. Ääniefektit tuovat oman lisänsä onnesta solmussa olevaan pikkukoiraan, joten en voi muuta kuin onnellisena katsoa itsekin toisen pakahduttavaa onnea. Siis silloin, kun silmälaseillani jotain näkee, blondi on taas kaikella rakkaudellaan hoitanut sen puolen <3