Meistä ei ole kauheasti kuulunut tässä kuussa alkua lukuunottamatta ja vähän siltä näyttää, ettei meistä kauheasti kuulukkaan tämän kuun aikana, sen verran kiirettä pitää. Nimittäin opiskelujen ohella (joita niitäkin riittää) ollaan tässä vähitellen alettu raijaamaan mun kamoja seuraavaan kämppään. Meidän lauma on nyt vihdoin päättänyt virallisesti muuttaa saman katon alle :) Muuttoa ollaan nyt jo vähitellen tehty, vaikka virallinen muuttopäivä onkin 1.2. Joten hyvin meillä menee, turhan kiireisiä vaan ollaan ..

Löysin netistä (noh, mitäpä sieltä ei löytäisi) aivan loistavan jutun kirjoitettuna, jossa on ohjeita koirille otsikon "Hyvät lemmikkieläimet" alla. Se löytyy useammaltakin sivulta ja jokaisessa mainitaan, että alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon. Tässä kuitenkin kaksi itselleni eniten kolahtavaa juttua:

"Kun sanon "siirtykää", se tarkoittaa johonkin toiseen paikkaan menemistä, eikä paikkojen vaihtamista keskenään niin että olette edelleen molemmat tielläni."

Tämä on nyt todistettu erityisesti näissä muuttopuuhissa. Aloin esimerkiksi toissa päivänä purkaa kaapista tavaraa, jotta saatiin kaappi tyhjänä kuljetettua seuraavaan paikkaan. Avasin kaapinovet ja istuin lattialle tavaroita selvittelemään. Ei mennyt kauaa, kun Jesse "the muutonvihaaja" tuli makaamaan siihen eteen niin etten saanut tehtyä mitään. Jesse kun ei voi sietää muuttamista, raukka stressaa aina oikein urakalla asiasta, pelkää kai, että me unohdetaan vanha herra (ihan kun niin voisi käydä, mutta kerroppa se Jesselle!!). Noh, nappasin herran syliin ja kannoin sängylle, mikä on nykyään herran lempipaikka numero 1 (ennen ei tällainen määrä sangyssäoloa olisi edes ollut sallittua, mutta jotenkin sitä pehmenee, kun haluaa, että eläkeläinen saa viettää pehmoisia eläkepäiviä :D). Siinä kohtaa, kun oon saanu Jessen onnellisesti sängylle pötköttämään ja käännyn takaisin kaapille niin voittekin varmaan jo arvata, mikä siellä odottaa. No Hippuhan se siellä, tismalleen samassa paikassa, josta Jessen poistin. Niinpä!

"Viimeisen kerran, kylpyhuoneesta ei ole salaista uloskäyntiä. Jos jotenkin ihmeessä onnistun pääsemään ennen teitä kylpyhuoneeseen ja sulkemaan oven, teidän ei tarvitse raapia, inistä, yrittää kahvaa kääntämällä tai oven alareunasta tassulla vetämällä avata ovea. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta josta menin sisään. Lisäksi, olen käyttänyt vessoja jo monta vuotta, eläinten läsnäolo ei ole tarpeellista."

Tästä tulee niin välittömästi mieleen Hippu, että mikään muu ei varmaan Hippua kuvaa paremmin :D Ensimmäisestä päivästä lähtien Hipun on ollut vaikeaakin vaikeampaa yrittää ymmärtää, miksi vessanoven pitäisi meidät erottaa. Eikä se vieläkään helppoa ole, kotona asia voi jäädä huomiotta, mutta erityisesti mummulla Hipun on pakko ryhtyä tositoimiin, mikä tarkoittaa kiinni vessanovessa istumista päätä puolelta toiselle käännellen, niin että saa pelätä niskojen naksahtavan sijoiltaan. Ja siihen päälle pitää vielä keskustella  tilanteesta omituisesti önisemällä. Joka kerta oven takana odottaa sitten innosta puhkuva Hippu, joka on onnesta soikeana, etten tällä(kään) kertaa kadonnut putkistoja pitkin. Ei kai tässä voi muuta kuin nauraa :D


Tällaista siis tällä erää :)