Niihän siin tietenkin kävi, että kun taas on päässyt lajista innostumaan onnistumisien kautta, niin ei treenaamisinnolle loppua näy :D Hyvä vaan näin, ja toisaalta toivomisiin, et tää kestää .. Treenattavia, kun on kuitenkin enemmän ku vaan Himppa nykyään :)

Alman kanssa on nyt suunnitelmissa, että opetetaan sille kujalla kepit, ihan vaan harjoituksen vuoksi Oodia ajatellen. Kunhan päästään suoriin keppeihin, niin Alma jättää sit kepit siihen, ei me tuota selkävammaista ruveta mutkalle laittamaan keppien ympäri. Tästä kujavaiheesta Alma kuitenkin nauttii aivan suunnattomasti, kuten itse asiassa melkein kaikesta puuhailusta. Korvat takaraivolla lepattaen Alma suorittaa keppejä kujana ja viä hyvin jo kujaa hakien :) Alman kanssa siis vaikeammat kuviot jo odottaa ..

Muutenkin puhuttiin, että Alma vois alotella mein kanssa omatoimivuorolla aksaa. Ei kontakteja, ei rimoja esteisiin jne. eli sellaisella tosi kevyellä linjalla Alman kanssa mentäs, mutta siin sais Joni kuitenkin hyvää oppia valsseihin ja muihin peruskuvioihin Alman avustuksella ja Alma tosiaan sit samalla tekemistä. Tavoitteeksi vois laittaa sit vaiks loppujen lopuksi möllikisat (eli ei keppejä eikä kontakteja, sellasia kun joskus löytyy) kanirimoilla suoritettuna :D Ja Alma tykkää, on se niin hauskannäköstä, kun toinen aivan innoissaan tekee juttuja! Almakin on nyt siis päässyt tässä perheessä aksan makuun, aksakärpänen päässyt taas puremaan :)

Hipun kanssa kepitettiin myös taas. Vielä ei juuri asiaa vaikeutettu, vaikka kyllä parin ekan muistelukerran jälkeen aloin heti ottaa kulmia ja "väärää" puolta, jotta ei tosiaan nyt tällä kertaa jumahdeta vaan yhteen vaihtoehtoon. Nyt vaan tällasia treenejä lisää ja varmaan aikas pian otan sit siitä keskeltä ne kaaret pois, Hipulla kun on jo ennestään hyvä pujottelutekniikka ja se ne osaa, ainoastaan se lähtö on se kaikista vaikein. Mutta rauhallisesti, hitaasti vaikeuttaen mennään, tässä vaiheessa ei enää sössitä vaan tällä kertaa tehdään homma kunnolla (toivottavasti ;D).

Oodi sai puolestaan keppivapaan päivän, kun nakattiin pentu pyörän peräkärryyn ja ajeltiin Saviskaan. Siinä kohtaa, kun lähtiessä vettä vihmoi taivaalta, sanoin Jonille, että tätä se (aksa-)hulluus teettää, niin sateessa kuin paisteessa sitä on vaan kentälle lähdettävä polkemaan :D Oodi tuntui muistavan, että minne sitä oikein oltiinkaan menossa, kun kenttää alettiin lähestyä. Sinänsä kumma, että Oodi ei montaakaan kertaa ole siellä loppujen lopuksi käynyt ja viime kerrasta tosiaan on aikaa! :O Mutta kai se niin on, että parhaat asiat vaan jäävät pikkukoiran mieleen :D

Oodin kanssa tehtiin irtoamissuoraa (3 esteellä ilman rimoja sekä hyppy-putki-hyppy -yhdistelmällä), rengasta irtoversiona, pussia ekaa kertaa sekä kontaktin alastuloa. Oodi-muru on niin innoissaan ja viä näyttää jotakin aina oivaltavankin :) Aluksi otettiin vaan suoraa ja ihan alkuun tosi helpotetusti eli ei kaikkia kolmea estettä heti ja pidin kiinni ja sillä ohjasin, et mistä kohdasta ja minnepäin neiti oikein sinkosi. Mutta ihan turhaa kyllä varmistelin, Oodi kyllä tiesi tasan tarkkaan, et mikä meininki. Into ja vauhti olivat sitten sen mukaisia :D Palkkana namialustaa ja lelua, molemmat toimii (nykyään kun neiti alkaa olla jo ihan ahnekin :P). Jossain välissä vaihdettiin sitten keskimmäisen hypyn kohdalle putki ja sekös vasta Oodista kivaa olikin :D Hienosti meni niin, että ihan lähetin ja juoksin perässä molemmin puolin sekä niin, että Joni piti kiinni ja mä otin vähän etumatkaa ja sit mentiin yhdessä (neitiä kun ei viä paikalleen jätä, ei niin varma juttu ole, joten ei varmana toimisi tuolla :D). Ihana oli huomata, että vaiks välillä Oodin huomio meinasi herpaantua mun heilumisista siellä sun täällä, niin aina se korjasi väärät linjansa ja teki oikean radan esteitä ohittelematta. On se vaan fiksu pentu <3

Tuon juoksuhillunnan lisäksi tehtiin sit irtorengasta samoin kuppi- ja lelupalkalla. Toimii, ja samoin tässä vaikutti, et vaiks välillä meinasi vauhdin hurma yllättää ja ajaa pennun sivuraiteille, niin Oodi korjasi tilanteen ja meni kuitenkin renkaan läpi. Pussia otettiin ekaa kertaa, siinä otettiin niin, että Joni vähän kannatteli sitä kangasta ja sit vaan palkkaa, kun meni läpi. Ei ollut kertaakaan mitään ongelmaa ja hyvin oppi jo käskystä itse suorittamaankin eli ei tarvinnut montaa kertaa pannasta ohjaten neuvoa ja sen jälkeen ei ohituksia tullut :) Vaiks ei tuntunut minkäänlaista epäilystä pussinkaan suhteen olevan, ni otetaan viä muutamat kerrat niin, että Joni pitelee kangasta, ihan vaan sen takia, et on liian monta niit koiria, joitten oon kuullut olevan pussia pelkääviä ..

Tosi kiva treeni oli kyllä pennun kanssa, ehk 15 min oli yhteensä treeniä ja sit siihen päälle oli leikkimistä jne. Oodi meni muuten ihan hulluksi siä kentällä :D Jonin kanssa alottelivat lelua repimällä ja Joni kun antoi lelun Oodille (luovutti vetoleikin), ni Oodi juoksi ihan hulluna ympäri kenttää naama nauraen ja tappaen raatoa. Kunnon pukituksiakin nähtiin :D Hauskaa tais olla meillä kaikilla, meillä vaan vähän Oodin kustannuksella, mut oli se ni ihanaa nähä, kun toinen oli NII innoissaan <3 Tästä jatkamme toivottavasti sitten ens viikolla .. Harmittaa vaan, kun ei ole autoa ja Saviska on sen verran kaukana, ettei sinne muutaman minsan treeniä jaksa lähteä kovinkaan usein tekemään :( Mutta toisaalta, eiköhän tää kerta viikkoon Saviskaan + keppikujaa useemmin takapihalla ole tuon ikäselle just sopiva treenirytmi :)