Hyllyjen kyhäilyä harjoiteltu taas kolmen startin edestä .. Joskus tuntuu siltä, että tää laji on aivan järjetöntä, kun toisen asian kanssa edistytään niin sitten toisen kanssa mennään takapakkia :( Mutta kai me silti jatketaan puurtamista toivoen, että meidät joskus vielä palkitaan ..

Ongelmana oli (ja on) siis se, että Hippu ei voi tehdä puomia. Ja ei, mitään ei ole sille IKINÄ puomilla sattunut ja treeneissä tekee kauniin puomin. Mutta kisoissa ei, ei eilen kummallakaan agiradalla eikä myöskään silloin marraskuussa Varkaudessa. Eli tää on nyt joku keksitty juttu, että kisoissa ei puomia tehdä .. Pieni ongelma, jollei halua kisata vain hyppäreillä .. Muuten ykkösrata oli mun mielestä ihan kiva, meni siis sujuvasti ja mä sain juosta ja Hippu teki rataa. Jäi jo ihan hyvä mieli koko kisaamisesta, vaiks se edelleen jännittääkin. Tokalla radalla meno tyssäs kolmanteen esteeseen eli keinuun, jota ei voinut mennä, jatkettiin siitä muutama este etiäpäin (kivat kepit :D) ja matka tyssäsi taas puomille. Siin kohtaa sanoin tuomarille, et tehdään se puomi ja sit lopetetaan. Taistelun jälkeen sain koiran puomille, kehuin kovasti ja ulos radalta. Vikan kanssa sit ajattelin, et nyt voitas tehdä nolla, ni ei tuo puomiepisodi ottas sit niin päähän :D Noh, nollayritelmä tyssäsi tokalle esteelle, kun Hippu vetäs renkaan välistä ja seuraavan esteen ennen ku kerkesin kissaa sanoa. Edessä kahden esteen päässä siinsi putkenpää ja tyttö ois ni tahtonu irrota :) Muuten ois ollu ihan mahkutkin, mutta hylkyhän siit tuli, kun rengasta ei ollut oikein suoritettu ennen ku jo seuraavalle meni. Rengas korjattiin ja jatkettiin menoa, kiva mennä, kun Hippu oikeasti jo tykittää suoraakin eikä kilju mulle :) Kepit virheettä vaiks tultiin putkesta (ei sillon treeneissä onnannut) ja ihan kivaa rataa. Muutamia epätoivoisia ohjauskuviota kyllä löytyi, kun en tiennyt, miten se yksi kohta ois pitänyt tehdä ja epätoivoissani suunnittelin siihen valssin (ja tiedän kyllä, että Hipun kanssa valssaaminen ei ole ratkaisu juuri koskaan, kun en ennätä). En ennättänyt nytkään, joten epätoivon kukkasia löytyi radalta. Lupaan oppia vielä joskus ohjaamaan vaikeammatkin kohdat, vielä ei ihan kaikki suju ja aivot toimi :D Osataan siis tehdä paremmin rataa, mutta puomin kanssa takapakkia .. Saadaankohan me koskaan tätä pakkaa kasaan kerralla .. Toivossa on hyvä elää :D (Ja nyt jos jollain on hyviä ideoita tähän puomiongelmaan, niin kommenttia vaan alalaitaan, KIITOS! Mä en nimittäin oikein tiä, et mitä tekisin, ku treeneissä puomin tekeminen ei taida asiaa edistää .. Muutamia neuvoja oon jo saanut, mutta kaikki neuvot ovat tervetulleita! :) )

Perjantaina meillä piti olla välipäivä, kun lauantaina Oodi lähti kannustusjoukkoihin, mutta päädyttiin kuitenkin Annan kanssa huonekalukeskuksille. Neiti, kun just ennätti pissalle paperille vähän ennen lähtöä (aavisti varmaan lähtöaikeet ja ajatteli, että parempi pissata heti, niin ei tarvi sitten pidätellä, kun ei tiedä koska tullaan takas), ni neiti sai kaikkiin kauppoihin kävellä ite. Ja se, jos mikä oli kivaa! :) Häntä viuhtoi onnellisena, kun neiti käveli kaupasta toiseen. Myyjiä piti käydä moikkaamassa ja kaikilta tuli kehuja tytskän reippaudesta. On sen kanssa ni kiva shoppailla! :) (vaikken kyllä mitään ostanutkaan)

Eilen sitten aamulla suunnattiin ennen kahdeksaa matkaan ja Oodi lähti mukaan. Jesse meni kyläilemään siksi aikaa (olivat ulkoilleet, paistaneet laavulla makkaraa ja nauttineet olostaan, Jesse oli tosi onnellisen oloinen, kun hain sen kotia :D) ja me tyttöjen kanssa suunnattiin Kikan tallille. Lämppälenkit ja startit Oodi oli autossa, muuten neiti tutkaili kisahumua mun sylissä. Hurtan takki ei koko aikaa lämmittänyt, aikas hyhmä siellä oli paikalla ollessa, joten Oodi taas pukeutui mun fleeceen manttelinsa lisäksi. Sieltä se oli lämpimästä kiva katsella maailman menoa ja lopussa vähän jo unikin maittoi sylissä :) Alkuun muutaman minuutin Oodia meinasi vähän hirvittää, mutta pian tajusi, että sylissä asioita on turvallista tarkkailla ja siitä lähtien neiti sitten vaan keskittyi tarkkailemaan. Ihmisiä kävi pentua moikkaamassa ja yhtä coolisti ihmisten rapsutukset otettiin ku normaalistikin. Periaatteena mulla oli, etten Oodia laske alas, kun ekaa kertaa oltiin isommassa tapahtumassa sen kanssa. Ja eihän Oodilla viä toistakaan rokotusta ole, se kun saadaan sitten keskiviikkona Oodin tullessa 16 viikkoa *kauhistelee ajankulua* Omille seikkailuille Oodi pääsi sitten aina jäähylenkeillä, kun kierrettiin peltoa, siellä meni kiva pieni tie, jossa ei juuri muita liikkunut, sai pienet jalatkin vähän aktiviteettia :) Sussulle vielä tätäkin kautta isot kiitokset "mailapojan" roolista! :D

Eilisilta meni sitten tytöillä aikas lailla nukkuessa, mutta tänä aamuna virtaa tuntui löytyvän normaaliin malliin :) Hipun käytin vaan pikkuisella aamupissatuksella ja vähän tokoilin sen kanssa auringonpaisteessa, Oodi pääsi metsään Zeldan ja Zeron kanssa :) Hipulle aloin alunperin opettaa sivullemenoa kiertämällä, mutta nyt Oodin kanssa tehdessä oon suoraan sivulle tulon kokenutkin helpommaksi. Hipun kanssa se ei jotenkin sujunut se, mutta en tiä, miksen sitä vaihtanut. Nyt sitten tuossa parkkiksella kokeilin suoraan sivulle ja sehän toimi (joskus tunnen itseni tosi tyhmäksi, mutta niin helpolla sitä jää niihin vanhoihin tapoihin, jotka alunperin on Jessen kanssa oppinut :D). Muutama muukin tottisjuttu tehtiin ja lopuksi neiti sai etsiä nakkeja lumihangesta. Kotona tein Jesselle ja Hipulle viä nakkipallot ja suuntasin sitten Oodin kanssa ulos.

Oodi meni heti kurkkaamaan Zeroa, kun Zero tuli ja siitä se lenkki sitten lähti. Aikuisilla oli jo vähän rajummat leikit, joihin Oodi välillä yritti muristen mukaan (ei ihme, ettei murinalla ollut vaikutusta, se kun ei viäkään kuulosta oikein vakavasti otettavalta :D), mutta tajusi onneksi väistää, etteivät toiset aivan jyränneet päälle. Välillä oli sitten kaikkien yhteisiä hippaleikkejä, joissa kaikki kolme painelivat vauhdilla menemään :D Valitettava totuus taitaa olla, ettei Oodi ole enää mikään pentu, sillä lenkiltä, kun tultiin kotia, neiti vähän riehui Hipun kanssa, söi päiväruuan ja alkoi nukkua ihan taju kankaalla. Nyt kolme tuntia myöhemmin on Oodi maistellut jo imuria, seinää ja valokuva-albumia eli kaikki virta palautuu nykyään hullua vauhtia takaisin. Toivotaan, että tämän nopemman palautumisen myötä myös järki alkaisi kertyä pieneen päähän .. :)

Tässä viä muutama Anniinan napsima otos lenkiltä:

kuva Anniina Suhonen

kuva Anniina Suhonen

kuva Anniina Suhonen

kuva Anniina Suhonen

kuva Anniina Suhonen

kuva Anniina Suhonen