Tää viikko ollaan huilittu oikein luvan kanssa. Mikäs sen parempaa kuin parin tunnin päikkärit sohvalla keskellä päivää molemmat tytöt kainalossa joka päivä <3 Tietty viä kun jättäisi tän loppumattoman flunssan pois laskuista, ni ois ollut viä kivempaa. Mut pitää nauttia siitä, mistä voi ;)

Koirat on tosiaan olleet ihan yhtä sammuneita ku mäkin. Ei olla yksinkertaisesti tehty mitään, Joni on lenkitellyt pissalenkkejä ja viimeksi tytöt on lenkkeilleet kunnolla, kun Tomi lenkitti maanantaina. Ja se ei kyllä oikeasti yhtään näy tässä talossa :D Normisti virtaa alkaa hiljalleen kertyä, jos joskus on näin hiljasta ees päivän tai kaksi, mut nyt ei mitään vaikutusta. Flunssa osui siis täydelliseen kohtaan, jos näin voi sanoa.

Sen verran nyt on musta löytynyt jo jaksaa, et kiskoin molemmista tytöistä pohjavillat pois. Eikä se mikään ihan lyhyt homma ollutkaan, vaiks karva kevyttä onkin. Sitä nimittäin riitti! Jopa Hipussa oli aluvillaa siihen tyyliin, et voisin siit taas kuvitella tulevan koiran. Tai no, nythän just se on mennyttä aikaa, mutta sit taas tulevaisuudessa. Tuota tukkaansa se alkoi kasvattaa sen Piiran hoitoreissun jälkeen ja jatkoi samaan malliin, kun keväällä kuntouteltiin. On se vaan kumma, et son siit ollut kiinni se tukattomuus. Vaiks sit taas ei yhtään kumma, mut ei tuollanen nyt vaan tullut mieleen, et selkäongelmien takia ei turkki kasvas. Varsinkaan, kun ei kukaan mistään selkäongelmista tiennytkään eläinlääkäreitä ja hierojia myöten. Mutta nyt tiedämme ja olemme viisaampia sekä tukakkaampia, ja selkäongelmatkin alkavat olla jo historiaa :)

Non nyt sit kaljuja molemmat. Hippua ajatellenhan tuo nyt ei haittaa, hyvä vaan, et on pohjavillattomampi kesällä. Eikä se nyt Oodinkaan kannalta tosiaan huono asia ole, oltiin vaan haaveiltu (tai no mä olin, ois kai Oodille pitänyt kertoa, ni ehk sekin ois innostunut ja pitänyt tukkansa ja kasvattanut lisää ;D), et oltas elokuussa taas menty näytelmiin. Mut tällasta tää elämä kai tyttökoirien kanssa on .. Ja pitää nyt nauttia siit koirien puolesta, jotta ovat kesätukassa :)

Eilen käytiin tosin Oodin kanssa opettelemassa uimista. Ei siit kuitenkaan takuita ole, että kaikki kesät on näin tukattomia, niin pitää sitäkin alkaa harjoitella. Oodihan on tosi kova läträämään. Into veteen on kova ja jo siitä, kun jäätä oli lähtenyt vasta muutama kymmenen senttiä rannasta, piti blondin päästä läträämään ja kahlailemaan. Uimaan neiti ei kuitenkaan ole vielä uskaltaunut eikä malliesimerkkejäkään ole ollut. Eilen sitten kävästiin illalla pikaseen tuossa lähirannalla, missä voi uittaa koiria. Joni meni uimaan ja Alma tietysti heti perässä, Alma kun viime kesänä niin innostui uimisesta. Liivit päällä molemmilla tottakai, Almalle ne varsinkin on elintärkeät, kun eilenkin huomasi, miten jo pari uimalenkkiä väsytti sen ihan totaalisesti. Ja voi miten Oodia otti päähän! Kun mieli niin tekisi, mutta kun ei aivan uskalla. Joni kävi sitten kahdesti hakemassa Oodin uimaan, piti ensin sylissään, antoi totutella veteen ja sitten päästi uimaan rantaan. Ja voi miten coolisti ja hienosti blondi veti <3 Varmasti liiveilläkin osansa asiaan, mutta Oodin uintityyli oli kyllä hieno! :) Eikä mitään räpiköimistä, paniikkia tms. vaan ihan tyynen rauhallisesti blondi ui rantaan. Aikas hienosti ensikertalaisuijaksi, mä oikeasti luulen, et tästä tulee oikeasti vielä harrastus .. Ja heti rantaan päästyään taas takas läträämään veteen, muttei vielä kuitenkaan ite uimaan. Mutta kaikki aikanaan .. :)

Takas tullessa kiepattiin vähän pidemmän lenkin kautta, jotta Alma sai vähän verrytellä metsäpolulla ennen ku pääsi reppuun huilimaan. Joni lähti sit Alman kanssa edeltä, etteivät paleltuneet ja me jäätiin Oodin kanssa viä kävelemään. Ei ihan viä mun kunto kestänyt sellasta lenkkiä, vaiks ei kovaa käveltykään ja ajattelin, et josko mä hiljaa hissuttelisin pyörän selässä ni Oodi vois sit jolkotella siin vierellä. Ja on se kyllä uskomaton tyyppi! :) Jessehän aina kaikesta cooliudestaan huolimatta yritti parhaansa mukaan roikkua lahkeessa, kun pyöräilin sen kanssa. Hilu nyt vetää innosta ensin tasajalkaloikkia, haukkuu ja loppujen lopuksi haluaa ottaa mun kanssa kisan, et kumpi pääsee lujempaa eli mikään rauhallinen meno ei tule kuulonkaan. Oodi sitten taas .. No, Oodi oli niin Oodi <3 Kun nousin pyörän selkään, neiti vilkas mua vähän pidempään, mutta jatkoi reunassa jolkotteluaan. Niinpä me sit siinä mentiin hissukseen, Oodi jolkotteli rennolla ravilla nurmikolla ja mä annoin pyörän valua hiljalleen eteenpäin. Oodi haisteli, teki hätiään ja jolkotteli ihan kuin tavalenkillä eikä mun pyöräilystä tarvinnut välittää tuon taivaallista. Uimareissulle tarkoituksella mukaan napattu fleksi toimi tilanteessa ihan loistavasti ja antoi meille molemmille liikkumavaraa. Oodihan ei hihnassa oo koskaan vetänyt ja reuna -käskyllä neidin sai hyvin pysymään reunassa, vaiks fleksin vapaalla pidinkin. Kaikki tolpat, puskat jne. Oodi kiersi mun kannalta oikealta puolelta ihan ku lenkilläkin eli ees niitten kohdalla ei ongelmia. Tääkin on taas tällanen pikkujuttu, mutta kyllä sitä toisinaan huomaa elämän joissain tilanteissa vaan olevan helppoa :D

Sois tänään sitten töihin paluu mulla, mikä toivottavasti myös tarkottaa sitä, et nyt viikonloppuna päästäs treenaamaan. Ens viikolla sit alkuviikosta molempien tyttöjen aksat ja torstaina lähdetään viettämään juhannusta Jyväskylään :) Sitten taas ei olekaan ku neljä päivää töitä ja sit lähdetään kesälomallemme Trickteamlandiaan eli mennään Trickteamin porukan seuraksi, kun Miira, Tony ja Hulda suuntaavat reissuun. Sen viikon jälkeen vois taas olla varaa sairastaa (vaiks en tosiaan aio! :D seuraavan kerran sit kahden vuoden päästä taas ;D), sillä luulen, et sekin viikko vie koiruuksista mehut :D