Kolmen kuukauden kesätauko päättyi ja lampaat kutsuivat taas :) Ihmisen flunssaisuus ei yhtään helpottanut asiaa, kun muutenkin mielessä kalvoi epäilys, että onko Hippu unohtanut keväältä kaiken, mitä siihen mennessä ennätettiin oppia. Ja täytyy myöntää, että aivan järkyttyneenä tuli Hipun paimennusta katsottua! Suu taisi loksahtaa auki siitä järkytyksestä miten hyvin pikkuneiti hoiti homman, siis HIPPUHAN OSAA :D
Ensimmäisenä olin laittamassa Hippua pyykkinaruun kiinni (siis en narulle kuivamaan vaan olemme keväällä käyttäneet koiran ohjaamiseen pitkää narua ja kaupasta saatava pyykkinaru on tässä palvellut parhaiten), mutta Sinikka sanoi, että irtihän tässä koiran kanssa mennään. Siinä kohtaa jo epäilys iski, että käykö tässä samalla lailla kuin keväällä ekaa kertaa, kun ylipäänsä vietin löytyvyyttä kokeiltiin, että Hippu työskentelee vain itselleen ja unohtaa minut siinä hurmassa kokonaan. Mutta ei, Hippu alkoi paimentaa ihan kuin oikea lammaskoira :D Sinikka antoi lampaille suunnan, minä kävelin niiden perässä ja Hippu juoksi tapansa mukaan tuhatta ja sataa kiertäen takana lampaita puoliympyrässä pitäen ne kasassa ja Sinikan mukana. Jos joku lammas erehtyi yrittämäänkään oman tien kulkemista takaa kuului välittömästi pieni terävä VUF, joka palautti lampaan paikalleen. Pääasiassa Hipun homma oli juosta tarkistuskierrosta takana ja katsoa, että kaikki sujuu, ja kaikkihan sujui :D
Välillä, jos Hippu meinasi mennä liian eteen laumaa, kutsuin sen takaisin taakse ja ihan pienellä käskyllä neiti tuli salamana. Ei tarvinnut miettiä, että työskenteleekö Hippu itselleen, kun heti pyynnöstä koira tuli luo ja katsoi kädestä suunnan kummalta puolelta lampaat halusin kierrettävän. Sinikka nauroikin lopussa, kun Hippu hoiti homman eikä ihmisen tarvinnut asiaan puuttua, että koira juoksi välillä mun ohi katsoen silmiin, että katso miten hyvin mä osaan ja tää on niin kivaa !! :D
Vielä nyt aamullakin tuntuu, että ihminen on vieläkin asiasta ihan taivaissa. Mulla on ihkaoikea lammaskoira :D Voiko olla mikään ihanampaa kuin katsoa Hippua työssä, kun toinen on onnesta ratkeamaisillaan ja itse saa olla siinä niin kiinteästi mukana. Sinikan kanssa puhuttiin, että Hipun kehittyminen on ollut niin huimaa, että alamme nyt sitten tähtäämään ensi vuoden Farmikisoihin. Ajatelkaa, meidän Hippu paimennuskisoissa :D
Tämän aamun Hippu on maannut lattialla Alman vieressä (Alma säkkituolissa) ja jutellut Almalle pitkät pätkät kurisemalla ja örisemällä. Ilmeisesti tyttö selittelee eilisistä paimennuskokemuksistaan ja miten kivaa oli :D Kohta taitaa kuitenkin taas uni painaa .. Tässä vielä kuvia eilisestä:
kuva Jaana Rautio
Siis vauhtiako? Minullako?
kuva Jaana Rautio
Siitä se alkaa ..
kuva Jaana Rautio
Kuvatehtävä: etsikää se pieni lammaspaimen! :)
kuva Jaana Rautio
Siinä meinaa pukki harkita omille teilleen lähtemistä, tiukka käännös ja pikku-VUF.
kuva Jaana Rautio
Hurjalla vauhdilla ja innolla hommissa :)
kuva Jaana Rautio
Lopulta ihmisen syliin rauhottumaan. Hipussa alkoi ilmetä jo työnarkomanian piirteitä, vaikka neiti kutsusta kiltisti tuli luo ja lopetti työt, niin heti kun etäämmäksi päästiin ja hihnaan, niin muiden paimentaessa piti neidin kurnutella tyytymättömänä, että muut hoitavat hänen työnsä.
Ensimmäisenä olin laittamassa Hippua pyykkinaruun kiinni (siis en narulle kuivamaan vaan olemme keväällä käyttäneet koiran ohjaamiseen pitkää narua ja kaupasta saatava pyykkinaru on tässä palvellut parhaiten), mutta Sinikka sanoi, että irtihän tässä koiran kanssa mennään. Siinä kohtaa jo epäilys iski, että käykö tässä samalla lailla kuin keväällä ekaa kertaa, kun ylipäänsä vietin löytyvyyttä kokeiltiin, että Hippu työskentelee vain itselleen ja unohtaa minut siinä hurmassa kokonaan. Mutta ei, Hippu alkoi paimentaa ihan kuin oikea lammaskoira :D Sinikka antoi lampaille suunnan, minä kävelin niiden perässä ja Hippu juoksi tapansa mukaan tuhatta ja sataa kiertäen takana lampaita puoliympyrässä pitäen ne kasassa ja Sinikan mukana. Jos joku lammas erehtyi yrittämäänkään oman tien kulkemista takaa kuului välittömästi pieni terävä VUF, joka palautti lampaan paikalleen. Pääasiassa Hipun homma oli juosta tarkistuskierrosta takana ja katsoa, että kaikki sujuu, ja kaikkihan sujui :D
Välillä, jos Hippu meinasi mennä liian eteen laumaa, kutsuin sen takaisin taakse ja ihan pienellä käskyllä neiti tuli salamana. Ei tarvinnut miettiä, että työskenteleekö Hippu itselleen, kun heti pyynnöstä koira tuli luo ja katsoi kädestä suunnan kummalta puolelta lampaat halusin kierrettävän. Sinikka nauroikin lopussa, kun Hippu hoiti homman eikä ihmisen tarvinnut asiaan puuttua, että koira juoksi välillä mun ohi katsoen silmiin, että katso miten hyvin mä osaan ja tää on niin kivaa !! :D
Vielä nyt aamullakin tuntuu, että ihminen on vieläkin asiasta ihan taivaissa. Mulla on ihkaoikea lammaskoira :D Voiko olla mikään ihanampaa kuin katsoa Hippua työssä, kun toinen on onnesta ratkeamaisillaan ja itse saa olla siinä niin kiinteästi mukana. Sinikan kanssa puhuttiin, että Hipun kehittyminen on ollut niin huimaa, että alamme nyt sitten tähtäämään ensi vuoden Farmikisoihin. Ajatelkaa, meidän Hippu paimennuskisoissa :D
Tämän aamun Hippu on maannut lattialla Alman vieressä (Alma säkkituolissa) ja jutellut Almalle pitkät pätkät kurisemalla ja örisemällä. Ilmeisesti tyttö selittelee eilisistä paimennuskokemuksistaan ja miten kivaa oli :D Kohta taitaa kuitenkin taas uni painaa .. Tässä vielä kuvia eilisestä:
kuva Jaana Rautio
Siis vauhtiako? Minullako?
kuva Jaana Rautio
Siitä se alkaa ..
kuva Jaana Rautio
Kuvatehtävä: etsikää se pieni lammaspaimen! :)
kuva Jaana Rautio
Siinä meinaa pukki harkita omille teilleen lähtemistä, tiukka käännös ja pikku-VUF.
kuva Jaana Rautio
Hurjalla vauhdilla ja innolla hommissa :)
kuva Jaana Rautio
Lopulta ihmisen syliin rauhottumaan. Hipussa alkoi ilmetä jo työnarkomanian piirteitä, vaikka neiti kutsusta kiltisti tuli luo ja lopetti työt, niin heti kun etäämmäksi päästiin ja hihnaan, niin muiden paimentaessa piti neidin kurnutella tyytymättömänä, että muut hoitavat hänen työnsä.
Kommentit