.. doesn't mean it's never been this way before" laulaa Regina Spektor. Vielä silloin, kun Jesse eli, itkin aina tuon samaisen laulun kertosäettä ("I'll come back when you call me, no need to say goodbye", en vaan halunnut edes ajatella sanovani hyvästejä). Nyt kuuntelen eri kohtaa ja keskityn tuohon kohtaan ajatellen, että oikeasti (vaikkei se siltä tunnukaan) oli mulla elämä jo ennen Jesseäkin. Ei suru varmaan koskaan helpota kokonaan eikä kyyneleet lopu, mutta on tässä asiassa jo paljon päästy eteenpäin. Valokuvia voi katsoa itkemättä, samoin Jesseä muistellessa ennemmin tulee hymy suupieleen muistellessa Ukon kommelluksia :)

Tulee silti ihan ihme flasbackeja välillä. Joni lähti tiistaina Puolaan ja Alman mennessä Tomille hoitoon lähti myös koiraportti sinne matkaan, jotta alueen rajaaminen solukämpässä ois helpompaa. Niinpä mein makkarin ovesta voi siis kävellä läpi niin leveesti ku haluaa eikä tarvi kolhia itseensä porttiin joka kerta :D Ekaa kertaa, kun  illalla siit läpi kävelin, tuntui kuin olisin humahtanut menneisyyteen. Yhtäkkiä meillä ei asunutkaan blondia pentukoiraa vaan kaksi mustaa. Ohikiitävän hetken se hetki oli todellisuutta ja näin jo sieluni silmin Jessen makaamassa parvekkeen oven alla. Se hetki meni ohi yhtä äkkiä, kun tulikin, mutta jätti silti hassun tunteen. Joskus kun haaveilin, että voisi oikeasti palata niin konkreettisesti ja todentuntuisesti menneisyyteen kuin elokuvissa onnistuu, ehkä tää oli se mun keino siihen :)

Mutta nyt voidaan taas palata nykyisyyteen tai no sen verran menneisyyteen, et alotan viime viikonlopusta. Lauantaipäivä meni meillä ihan huilaillessa, mutta sunnuntaina näyttelykuume oli taas sen verran korkealla, että sinnehän sitä oli päästävä :) Oodi, kun sai perjantain olla mein mukana, oli sunnuntaina sitten Hipun vuoro. Enkä kyllä pikkumustaa taaskaan omakseni tunnistanut :D Kirstin näkeminen aiheutti perinteisen kiljunnan (kuulostaa siltä, kun koiraa tapettas, vaiks kyse on kyllä just vastakkaisesta ilon ilmaisusta :D) eikä neiti meinannut nahoissaan pysyä, mutta pikkumusta iloitsi myös vieraiden näkemisestä. "Voii, me ei olla niin pitkään aikaan nähty" tuntui flikka ajattelevan ja painui innoissaan moikkaamaan vastaantulevia. Meinasin tarkentaa, ettei ole ihme, että viime kerrasta on aikaa, kun jos se mun tietoisuudesta on kiinni, niin Hippu ja vastaantuleva olivat tavanneet ei-koskaan, ellei kyse sit ollut jo edellisestä elämästä :D Useampaa ihmistä Hippu nousi oikein kahdelle jalalle tervehtimään ja mä sain kilpaa pyydellä anteeksi, kun en tosiaan tiennyt, että hihnaa pitää kiristää, kun neiti sosiaalinen on paikalla :D Ehkä tää on sit sitä aikuiseksi kasvamista ..

Eihän sitä shoppailulta mitenkään välttynyt, joten esittelenpä nyt mun synttärilahjani Jonilta, josta oon niin ylpeä :D

Ja sainhan mä tosiaan näyttelyssä toisenkin lahjan, Sussu oli nimittäin ostanut mulle mein vakkarihihnan, mutta valkoisena <3 Se sopii Oodille niin täydellisesti ja mietin itse sellasen ostamista perjantaina, kun käytiin ohuet nahkahihnat tyhjentämässä Hollolan nahkapajan kojusta, mutta en sit vaan raaskinut .. Nyt meillä sit on se, voidaan vaikka näyttelyreissuilla sit sitä käyttää, näyttelythän muutenkin on sellasia hienostelureissuja ;D

Shoppaillessa Hippu odotteli hiljaa paikoillaan ihan ku Oodi perjantaina :) Yksi kaveri siin heittikin, et kenen koira mulla on mukana, kun ei Hipuksi tunnista :D Jotta Hipun elämä ei aivan tylsäksi ois käynyt, niin käytiin tottakai naminsyöntikilpailussa. Neiti, joka hutasee pureksimatta kurkusta alas ruokansa kahdesti päivässä muutamaan sekuntiin, ei ihme kyllä pärjännyt ennakko-oletuksista huolimatta kisassa :O Pikkuposkiin ei marsutyylillä mahtunut jemmaamaan nameja ja nielemissysteemi ei toiminut namien ollessa sen verran isoja. Noh, nameja ainakin neiti sai, tuskin itse ymmärsi syömisen kilpailuhenkisyyttä kuitenkaan, vaikka muiden vuoroja katsellessa meinasikin hieman vetää hernettä nenään, että muut syö hänen makupalojaan ..

Nyt, kun vielä näissä näyttelytunnelmissa ollaan, niin laitan pari kuvaa viä viime viikonloppuun liittyen ..

Oopi pöydällä :)

Ja maassa tarkkailee ympäristöään omaa vuoroa odotellessa :)

Kattokaa, mitä mä sain!! :D

Ite kannan tän pois kehästä! :)

Kaunis näyttelykoirani muuttuu pedoksi päästessään hampaiksi ruusukkeeseen .. Viäkö ihmettelette, miksi ne ruusukkeet on vähän kärsineen näkösiä!? :D

Kotona otettu posetuskuva, jossa tuuli tuivertaa tukkaa :)

Sunnuntaina illalla Essi tuli hieromaan Hipun ja Alman ja hieronnan jälkeen molemmat tytöt olikin sitten valmista kauraa (ottaen huomioon viä Hipun näyttelypäivänkin). Oodi sen sijaan pääsi kokemaan, mitä lenkkeily Minnan kanssa on (vihdoin kun saatiin mein lenkittäjä takas Ausseista :D) ja me käytiin sit ihan kolmistaan Neulamäkeilemässä.

Maanantaina oli huilipäivä koirilla ja mä vietin sen töissä. Iltasella käytiin minipyrähdys lähimetsässä ja Sussu & Zelda oli mein kanssa. Tiistaina sitten suunnattiin taas Minnan kanssa lenkille, tällä kertaa matkassa molemmat sheltit. Alma siinä vaiheessa poistui Tomille hoitoon ja oli varmaan ikionnellinen, ettei joutunut mein kanssa lenkille, se nimittäin satoi illalla :) Meitä ei sade haitannut, mitä nyt Oodi heti rappukäytävään päästyään heitti lattialle selälteen ja kuivaili itseään pitkin seiniä :D Lenkiltä, ku tultiin, Hippu meni suoraan divaanille nukkumaan eikä muualle vilkuillut. Ihmettelin, ettei se heti syöksynyt mun viereen sänkyyn, kun kerrankin sellanen mahdollisuus oli (Jyväskylässähän me tosin ain nukutaan tyttöjen kanssa kolmistaan). Aamulla sitten jostain neiti tajusi, että sänkyyn saakin tulla ja hyvä, ettei painellut raamit kaulassa ku tykin suusta sänkyyn, että miksei kukaan mulle kertonut, että tänne voi tulla!?!. Voi sitä kurinan ja kirputuksen määrää, kun toinen oli niin onnellinen <3

Eilen oli sitten tyttäret 9h päivän keskenään, ku mulla oli töitä. Minna onneksi tyttöjä ulkoilutti puolessa välissä päivää, mutta olihan se silti pitkä päivä olla. Illalla mentiin heti, kun töistä pääsin Sussulle Zeldan kanssa leikkimään ja tänään oon onneksi ollut vapaalla, niin ei ole sen suurempia omantunnon tuskia. Tänään illalla suunnataankin sitten treenaamaan tokoa tyttöjen kanssa Särkiniemen puolella ja saadaan jopa seuraa :) Huomenna sitten taas 7h tytöillä oltavana keskenään, mutta viikonloppuseuraksi saadaankin sitten Tiina, Luka ja Nikita, niin tekemistä ei varmasti puutu :)