Blondi nimittäin, tuon harjapakkomielteensä kanssa. Mä jo koin Oodin synttäreinä totaalimasennuksen, kun tajusin, että mikä ekaksi syndelahjaksi jäi ostamatta :( Olin ajatellut, että leluja yms. meillon jo paljon, lisäksi Oodi just toissa viikolla sai tooooosi mieluisen uuden lelun agilityyn, ni aattelin, et siankorvat saa riittää. Tyhmä minä! :( Niinpä Oodi sitten vinkiksi torstai-iltana kaiveli anopin kassissa kaikkien muiden potentiaalisten Aarteiden seasta minkäpäs muun kuin harjan ja kantoi sitä hetken ylpeänä. Voi sitä pettymyksen ilmettä, kun tottakai harja piti neidiltä ottaa pois :(

Samaisena iltana pohdin sitten omaa huonouttani ja päätin, että Oodi saa perjantaina kotiakin oman harjan (mummullahan sellainen jo on), kun on vielä se eläinlääkärikeikkakin kestettävänä. Joni sitten kaupasta tultuaan antoi neidille harjan ihmeteltäväksi, mutta eipä siitä paljoa jaksanut Oodi krapuloissaan iloa repiä. Eilisaamuna sitten Oodi tuli mua moikkaamaan aamulla ja siin rapsuteltiin ja juteltiin. Yhtäkkiä näki, miten lamppu syttyi blondin pään päällä, kun se bongasi, mitä lattialla oli. Suora syöksy harjan luo, harja piikit ylöspäin ja siihen päälle sitten kierimisyritystä, josko kohilleen osuis. Mä niin en vaan tajua! :D Mutta ei tää harjapakkomielle ole mun kuvitelmaa, vaiks kuin ain koitan niin vakuutella itselleni .. Kyllä vaan Oodi "tukka on tärkein" Kolu sattuu arvostamaan maailmassa eniten just harjoja! Ja mä alan olla vakuuttunut, ettei se ole sattumaa :D