Perjantai-iltana me käytiin Oodin ja Alman kanssa Acen ohjatuissa treeneissä. Alma lähti tuuraamaan Fannya, joka on hoidossa eikä kallista paikkaa viitsinyt käyttämättäkään jättää. Niinpä Alma pääsi harrastamaan, onhan Almalla pitkälti tokotaustaa eli tottelevaisuus kunnossa ja joskus Alma on päässyt esteitäkin kokeilemaan. Viä kun perjantain kursseilla esteet on tosi alhaalla (eli koira ei juuri edes hyppää), ei treenistä tullut siinäkään mielessä suurta rasitusta ja kaiken lisäksi minuuttimäärä per koira on aikas vähäinen, mitä oikeasti tekemään pääsee. Alma oli mennyt hieman aristellen eikä normaalia intoa tekemiseen ollut oikein kunnolla löytynyt. Liekö uusi paikka syynä .. Oodi puolestaan kunnostautui siinä, että häiriöstä ja muista lähellä olevista koirista huolimatta neiti törötti paikallaan istuen lähdössä ja lähti vasta kun annoin luvan :) Tää on meillä ollut vasta treenin alla, mä enemmän tykkään tässä alkuvaiheessa lentävistä lähdöistä takaakierrättäen tms. jotta agilitysta ei tule tylsää paikallaan töröttämistä. Mutta kaikki aikanaan ja niinpä tää paikallaan olokin on jo edennyt hyvin :) Meillä oli pääteemana valssit ja ohjaaja kyllä tuntui tekevän kaikkea muuta paitsi valssaavan ;D Harri vielä sanoi alussa, että tähän ryhmään jäävät ne, joilla on ennestän kokemusta koiran ohjaamisesta aiemman koiran kanssa. Saattoi olla, et vaikutin olevani kaikkea muuta kuin oikeassa ryhmässä :D Mä takaa kierrätin, pyörin ja hyörin ja olin ihan pihalla .. Varmaan tällaset yksinkertaset harjoitukset pitäs osata tehdä ilman, et menee eka ite kuivaharjotteluna, mut ku en vaan osaa :D Niinpä se viiden esteen sarja oli mulle liikaa .. Kyllä se lopulta meni, Oodi meni koko ajan hienosti, teki tiukat käännökset ja haki esteet. Ja tottakai sai isot kehut myös sillon ku mä sekoilin! :D Joten koiralla oli kivaa ja varmaan katsojilla kanssa .. Edelleen jotkut tilanteet hallilla on Oodille vaikeita toisten koirien kanssa. Niin kuin Harri sanoikin, Oodi on hurjasti mennyt eteenpäin toisten koirien kanssa treenaamisessa, mutta paljon on viä työtä edessä. Ja meillei tosiaan ole enää ku kolme kertaa ja sit palaamme yksin treenaamaan Hukka-hallille. Mä just Jonin kanssa eilen asiasta puhuin ja Joni lohdutteli mua sillä, et millanen Hippukin alkuun oli. Esim. ihan Iisankin kanssa treenatessa Hippu ampui sinne kuin ohjus kykenemättä tekemään mun kanssa olleskaan. Ja nyt sitä ei vois vähempää kiinnostaa, vaiks siä ois ketä, kunhan vaan ite pääsee tekemään. Joten varmasti tää tästä .. :) Ja Oodi sentäs kykenee mun kanssa tekemään, sen keskittyminen ei vaan koko ajan oo ihan täysillä siihen mun kansssa tekemiseen, hetkittäin tosi hyvin ja hetkittäin vähemmän. Mutta ajan ja treenin kautta, on meillä tässä aikaa :)

Viikonlopusta tulikin sit aikas yllättävä treenin suhteen kaikkineen, kun perjantai-ilta aloitti viikonlopun tosiaan tuolla acen aksalla. Lauantaina piti sit ottaa kevyesti, mutta päädyttiin auringon paistaessa ulos ja jäälle ottaan ruskeista tytöistä kuvia. Niinpä sitä tuli sit umpihanki hilluntaa, pompintaa, juoksua ja loikintaa harrastettua niin koirien kuin ihmistenkin ja loppuilta meni aikas lailla vaan huilaillessa. Sunnuntaiaamuna nää sekopäät heräs sit 7.00 ja suuntasi melkein välittömästi auton nokan kohti acen hallia ja single -vuoroa. Saatiinkin olla siä ihan omalla porukalla :) Almasta löytyi ihan uusi moodi, sitä ei jänskättänyt koko halli enää ollenkaan ja palkkautui tosi hyvin kupille. Oodin tehdessä Alma huusi häkissä eli alkoi ilmeisesti kaverin innon kautta tajuta, että tää on oikeasti huippujuttu! :D Harmi vaan, ettei Almalla oikeasti ole tulevaisuutta tän harrastamisen parissa selkäongelmiensa takia :( Oodi oli myös aivan onnessaan päästessään treenamaan, otin sen kanssa suht helppoja radanpätkiä, missä esteet ei olleet ihan tyrkyllä, mutta kuitenkin suhteellisen vähällä pyörityksellä. Ja neitihän meni kuin tuulispää selkeästi nautiskellen :D Hienoja irtoomisia ja esteiden omatoimista hakua, niistä oli nää treenit tehty :) Ja se lelu, son vaan niin parasta. En itse asiassa koko aikana sunnuntain treeneissä palkannut namilla olleskaan (mitä nyt paikalla istumista tms. mut siis ite radasta) ja likka oli ihan liekeissä. Niin ku Harri jo perjantain treeneissä sanoi, et koira joka on noin selkeesti lelupalkkanen kannattaa kans palkata sillä. Ja niin mä tosiaan teen, kun Oodista näkee, miten se lelu vaan on just sen oma juttu. Ihana <3

Treenien jälkeen suunnattiin sit jäähylenkille. Hallin takaa lähtee metsäteitä ja huomattiin jokunen viikko sitten Sussun kanssa, et yhtä kautta sieltä pääsee ympäri. Niinpä me suunnattiin sille reitille eikä päätetty lannistua, vaiks lunta oli vähän yön aikana satanutkin. Alku nyt viä meni, tie oli jossain kohtaa aurattukin. Metsäpolkuosuudesta näki, et siin oli joskus polku mennyt, lunta vähän vähemmän ku ympärillä, mut kyllä se ite polku oli aikas mennyttä siin vaiheessa. No, se ei ollut ees viä pahin! :D Siin kohtaa, kun metsäpolku alkoi vähitellen kääntyä takas sinnepäin, mistä oltiin lähdetty, oli meillä polviin asti lunta. Ja kun tällanen pakkomielle on, että takasin ei käännytä, ni siä sit rämmittiin. Harvoin pistää niin puuskuttamaan, kun tuo kohta, meinasi henki loppua ja molemmat takin alla olevat paidat oli kyllä märkiä hiestä siin vaiheessa, kun siätä päästiin pois. Harvinaisen tehokas treeni siis, ei vaan tainnut oikein vastata jäähylenkkiä, kun tuo osuus oli varmasti koirillekin raskaampi ku ite treeni matalilla rimoilla. Onneksi loppumatkasta sentäs oli sit helpompaa, et sitä jäähyosuuttakin oikeasti tuli :)

Oodi-parka on nyt ainoona toimintakykysenä koirana joutunut aikas koville. Rankan viikonlopun jälkeen me sit eilen illalla käytiin viä juoksemassa neidin kaa ekaa kertaa canicross -vehkeillä. Normisti tekemiset sentäs painottuu kahden koiran kesken, mutta nyt kun Hippu edelleen hyvin savolaisesti (suattaa olla, mutta suattaa olla olematakin -asenteella) parantelee (?) tassuaan, ni Oodilla on tekemisvastuu. Noh, hyvinpä meno sujui ja tänään sit on mennytkin päivä taju kankaalla nukkuessa. Jospa tänään malttasin jättää koirat rauhaan (tai no on tossa aivojumppia varten nakit sulamassa :D) ja vaiks pelaisin wiillä vaihteeksi :D Joka tapauksessa eilen siis tosiaan canicrossattiin Oodin kanssa ekaa kertaa. Hieman vajaa (ehk viikkoa) vuosi sitten kävin M&Mn aleista ostamassa tytöille hihnanjakajan ja aattelin, et sit vuoden päästä Oodikin pääsee mukaan. Tuntui, et siit ois ikuisuus, mut niin se päivä vaan sit koitti :) Mulla oli itellä vyö, siin joustava hihna ja Oodi sit vetovaljaissa siä päässä. Oodilla oli ekaa kertaa elämässään valjaat päällä ja hyvin tuntui meno kulkevan niistä huolimatta. Eka lämppäiltiin parisen kymmentä minuuttia, jotta Oodi sai tehdä samalla hätänsäkin ja sit menoksi. Kyllä se jaksaa tuo neiti ain vaan yllättää :) Reuna -käsky kun on selvillä, ni neiti sovitti vauhtinsa mun vauhtiin ja kulki reunaa hihna suht kireellä, muttei kuitenkaan vetäen. Hippuhan vetää ihan vetämällä ja luulen, et se Oodiinkin sit tarttuu aikanaan, kun yhdessä menevät, mut nyt oli lenkin tavoitteena vaan sujuva meno. Ja sitä se oli :) Pari erehdyspysähdystä Oodi teki, johon kommentoin "ä-ää" ja kehuin, kun meno jatkui oikealla lailla. Hyvin meni, kädet sai heilua vapaana ja meno oli tosi vaivatonta. En ihan ois ekasta kerrasta osannut näin sujuvaa odottaa .. Ja viä kun Oodi pääsee ihan hirmu kovassakin vauhdissa ravilla, ni mun juostessa hiljempaa Oodi sai koko ajan olla reippaalla ravilla. Luulis, et mikä enää sen sopivampaa treeniä koirallekaan :) Ens kertaa jäämme siis odottamaan, toivottavasti pakkaset vaan pysyy poissa, ni säät suosis mein uutta harrastusta ..

Hippu nyt on tosiaan sit sairastellut tuota tassuaan. Tai sairastanut ja sairastanut, pikkumusta kun ei juuri kerro mitään, niin me vaan täällä arvaillaan. Essi kävi hieromassa Hipun ja Alman viime viikolla ja paikallisti ongelman ranteeseen. Epäilyksenä nyt on, että ranteessa on ehk revähtymä, joka ihan levolla menis ohi. Se vaan, et tuolle ikiliikkujalle se lepääminen ei oo se helpoin juttu. Ja mitä kauemmin ollaan pois kunnon lenkeiltä, sitä vaikeampaa se kotona hillumattomuuskin on. Noh, ihan luonnollista tietenkin. Ain sit välillä oletetaan, että tassu taas lenkkiä kestää (pidempien huilien jälkeen ja kun ei kuitenkaan jalkaa onnu) ja sit taas lenkin lopulla Hippu nostaa tassua kääntyessään tms. mikä ei sille kuitenkaan ole tyypillistä. Eli sit taas siä tassussa ehk onkin jotain .. Noh, Essi tulee tänään tarkkaamaan Hipun jalan uudestaan ja katsotaan, miten se tällä kertaa reagoi hierontaan. Viimeksi ko. tassu ja erityisesti ranne oli toista tassua jäykempi ja käsittely sai Hipun hetkellisesti välttämään jalan käyttöä. Nyt vaan peukuttamaan, et tänään ois jo asiat paremmin, jotenkin elän uskossa, ettei eläinlääkärit asian suhteen sen enempää mitään voi ..

Ja jottei Hipulla olisi liian helppoa, taas aamulla alkoi rähmiä toinen silmä (se sama, mikä aina). Niinpä eikun silmä tarkempaan syyniin ja ylimääräinen ripsen paholainenhan oli taas asialla. Nyppäsin sen pinseteillä pois ja huuhtelin silmän. Nyt eletään sit toivossa, ettei ripsi tällä erää aiheuta silmätulehdusta. Tää syksy on ollut yhtä ripsien nyppimistä, jospa tää tästä joskus rauhoittuisi. Kyllä näin ripsikoiran omistajana alkaa oikeasti ymmärtää, ettei nää ripsetkään välttämättä ole mikään pikkuvaiva, jonka voisi jalostuksessa vaan unohtaa. Hipulta on viimeisen puolen vuoden aikana nypitty 10 ripseä pois, joten ei enää tosiaan naurata (ei sillä, et ois naurattanut ees sen ekan ripsen kohdalla, sen verran vakava asia tää on) :(

Pohdittiin tässä Jonin kanssa koirien ruokintaa taas oikein urakalla ja jopa barffauskin kävi vaihtoehtona. Ei kuitenkaan ihan vakuututtu sen sopivuudesta mein koirille, mutta päätettiin kuitenkin tehdä jotain muutoksia. Niinpä me tilattiin eka säkki Acanaa kokeilumielessä ihan siksi, et se nyt ainakin sisältönsä perusteella vaikuttaisi olevan Eukanubaa laadukkaampaa (enemmän lihaa ja paljon vähemmän viljaa yms. turhaa). Ja aikas ihanaa oli se, et samalla hinnalla sen sai kahdessa päivässä kotiovelle. Autottomat opiskelijat tykkää :) Niinpä me nyt sit vähitellen vaihdetaan nappulaa tuohon, edellistä säkkiä on vielä jäljellä, mutta vähitellen. Sen lisäksi on tarkoituksena lisäillä koirille useammin raakaa lihaa ruuaksi ja vähän muitakin ideoita on. Katsellaan, mihin tässä päädytään .. :)