.. elämä on niitä hyviä ja huonoja hetkiä sekaisin, ei vain toisia niistä :) Ja ennen kaikkea onneksi on ympärillä ihania ihmisiä <3

Eilen illalla pääsin töistä puol kasi ja olin kotona kasin jälkeen. Jostain sain päähäni, et se on viä lähdettävä aksaamaan ja viä ku Sussu Zeldan kanssa lupautui mukaan, ni sehän oli mentävä. Pentu lähti kanssa, kun kummasti senkin kanssa jo alkaa tehdä mieli tehdä jotain :D

Ekana suoritusvuoroon pääsi Zelda, joka oli selkeästi viime kertaan verrattuna hoksannu namikupin ideaa entisestään ja teki nyt keppejä verkoilla sen kanssa tosi kivasti :) Pienen suoran ratapätkän ja parin erillisen kontaktiesteen jälkeen Hippu pääsi töihin.

Tai siis tässä kohtaa täytyy täsmentää, etten ole ihan satavarma, että Hippu oli edes mukana .. Ulkoisesti täysin Hipun näköinen pikkumusta, sievä kuin mikä jne. Mutta sisäisesti .. en tiä. Menin jo Zeldan vuoron aikana kopin taa seurauttaan ja tekeen tottisjuttuja ja keskittyminen oli ihan toista luokkaa kuin viikonloppuna. En kuitenkaan tässä kohtaa viä vaihtoa huomannut tapahtuneen. Alotettiin kepeillä, namikuppi Jonin kanssa keppejen päässä. Jätin Hipun paikoilleen, lähdin kävelemään ja mennessä sanoin käskyn. Käskyyn asti Hippu istui paikoillaan!! Tai no siis, oliko se Hippu, edelleen epävarmuutta asiasta :D Kepit meni hienosti, myös kahden edeltävän hypyn kanssa, joten pian siirryttiin muihin treeneihin. Tehtiin lyhyttä suoraa pätkää renkaalla, hypyillä ja kahdella putkella namikupilla palkaten ja toimi hyvin. Edelleen, ei varastanut lähdöissä ja pysyi täysin kasassa. Lopussa viä tehtiin puomi ja A hihnassa viime räiskinnästä johtuen, muttei niissäkään vaikuttanut olevan ongelmaa. Mun rakas pieni tyttäreni <3

Eli siis edelleen, kuka on vienyt koirani!? Joni ja Sussu sanoi, ettei ne oo ikinä kuulleet Hipun haukkuvan niin vähän. Ei mitään hilluntaa, räiskintää, riehuntaa tai haukuntaa, ainoastaan hillittyä menoa (ja siis hillityllä en viittaa vauhtiin, mitä riitti, ainoastaan käytökseen). Aivan käsittämätöntä!! Sen verran keksin, että en mene kupilta ottamaan Hippua syliin vaan heti kun se on namin siätä ottanut, käskytän maahan. Kävelen Hipun ollessa maassa takas esteelle, kutsun luo sivulle, jätän paikalle ja jatkan siitä (ja tietenkin palkkaan, tosiaankin!!:D). Mun leuka on edelleen ällistyksestä lattiatasolla ..

Ja mä tiedän, tiedän ja tiedän, ettei tää ole pysyvää. Jo tän illan treeneissä suunta voi olla toinen. Itse asiassa uskon et onkin, sillä just siksi tuo Saviska sopii meille treenipaikaksi, että siellä ei ole muita. Hippu ei ota häikkää muista ja voi keskittyä vaan olemaan keskittynyt :) Edes Zelda ei tällä hetkellä treenaa mein kanssa yhdessä, mutta siihen tullaan siirtymään. Sitten myöhemmin. Mutta nyt siis pyrkimyksenä kerta viikkoon ohjattujen lisäksi päästä ottamaan pikkumustalla Saviskaan yksilötreeniä. Näyttää tekevän hyvää ihan meille molemmille! :D

Niin, ja pakko viä mainita. Sit ku oli Oodin vuoro ja Sussu otti Hipun Zeldan kanssa jäähylle, ni Hippu oli lähtenyt mukisematta. Ei normi nelijalkajarruja, et kentältä ei poistuta tai mitään. Lenkin oli kulkenu hiljaa ja viä takasin tullessaankaan ei haukkunu. Ei ees sillon, ku viä tein Oodin kanssa ku tulivat takas. Edelleen tunne vahvistui, et Hippu on vaihtunut .. Mut kehen!? Ei nuin pieniä joka oksalla kasva ..

Oodin kanssa sitten. Voi, se on aina niin ilo <3 Otettiin putkea Jonin kanssa, niin et palkattiin lelulla ja palkattiin namikupilla. Putkeen meneminen on kivaa, jos Oodilta kysytään :D Lisäksi taas ihan vaan leikittiin kentällä ja lopuksi otin siivekkeen kiertoa muutamaan kertaan. Pientä hoksaamista asian suhteen saattaa jo olla ilmassa, mutta katsotaan .. :) Asiaa helpotti alunperin jo Hipun kanssa se, et meillä koirat osaa kiertää mut. Siis kun ensin hihnalla kiertävät mut ympäri, ni pyynnöstä kiertävät myös takas. Eli kierrä sanana on tuttu, Hipulle ainakin kiertämisestä muodostui tosi äkkiä oikein bravuuri (osaa varmaan edelleen paremmin kiertää esteen ku suorittaa sen normisti). Oodin kanssa nyt ei ihan tähän pyritä, mutta nyt aletaan ottaa sit kotonakin kuivaharjotteluna kiertämistä. Voih, ihana tunne, kun treenaaminen alkaa taas tällä lailla innostaa :D Niih, ja pakko sanoa tähän loppuun .. Mikä hienohieno keskittyminen pennulla, kun se silti teki mun kanssa, vaikka Hippu&Zelda tuli takas kentän laidalle. Vähän vilkas ja silti teki mun kanssa :D Hieno pentu <3

Nyt jään sisäisesti nauttimaan tästä eilisten treenien aikaan saamasta euforiasta ja ulkoistan itseni tyttöjen kanssa metsään, jossa Maijun&shelttien kanssa koht tavataan auringonpaisteessa. Tää tykkää ja elämä hymyilee :)