Viikko alkaa olla takanapäin ja se sisälsi just sen verran aksaa, mitä musta kuuluukin :)

Tiistaina alotettiin Hipun kanssa ohjatuilla treeneillä viikko. Ei ollut sellasta menoa kuin viime viikolla, ei sinnepäinkään ;D Hippu oli syystä tai toisesta kuumuneempi, kyllä se käsissä pysyi eli ei onneksi enää niin paljoa kuumu, ettei voitas treenata. Kuumumista ei tosiaan helpottanut tää hihnan toinen pää, joka ei osaa valssata. Tai no periaatteessa osaan, mutta suunta on minne sattuu ja valssin jälkeinen elämä ei ole sujuvaa. Kiitokset toistoja kestävälle koiralle koutsin lisäksi ja alkoi se lopussa jopa tuntua siltä, ettei se edes mulle ole ihan mahdotonta, vaikkei musta viä taitavaa tullutkaan. Muut teki neljä eri versiota radasta, mä valssasin neljän esteen pätkällä ja välillä onnistuessa vedettiin sit rata yksi loppuun. Hyvä fiilis joka tapauksessa, koira on aivan upea <3 eikä kyllä parempaa treeniryhmää vois olla. Siä kaikki seisoi rivissä mein menoa tuijottaen ja kun onnistuttiin, ni ihanat hihkui, et hyvä Mia! :) Koirahan ei mein tapauksessa erikseen kannustusta tarvinnut, ni se tuli sit mulle henkkoht :D Ja kyllä mä kuulin koiraakin ihailevan lauseen jostain välistä enkä voi sanoa muuta ku, et se tuli ihan aiheesta.

Joka toinen periaatteella kun mennään niin tiistaina oli sit Oodin treenit. Suoraan yläkerrasta kauppaa sulkemasta pölähdin paikalle ja olo oli nimenomaan juurikin pölähtänyt. Radalla ei ollut kuin seitsemän estettä, mutta eivät kyllä olleet missään helpoimmassa kulmassa. Etenkin keppikulma kauhistutti mua, sillä se oli erivaikea varsinkin jos ottaa huomioon, ettei olla viä oikein kulmia otettu. Mentiin Oodin kanssa taas perinne asenteella eli lähdettiin kokeilemaan, miten menee. Mulle on niin monesti sanottu, ettei koskaan sais mennä vaan kokeilemaan, vaan aina pitäs mennä sillä asenteella, että kerralla nolla tehdään. Mun kannalta tää Oodin kanssa kokeileminen ei oikein tue tuon edellisen lauseen noudattamista, sillä Oodin kanssa kokeileminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä puhdasta rataa. Ja niin tälläkin kertaa, blondi ei pettänyt ja veti kyllä niin mageesti, ettei tosi! <3 Uusintaa ei kuulemma olisi edes tarvittu, mutta treenattiin sit mun valssia (aikas yllätys! ;D) siihen loppuun viä jokusen kerran. Tokalla kerralla otettiin samaisesta radasta neljä estettä ja harjoiteltiin niistoja. Me ei olla muistaakseni Oodin kanssa aiemmin tehty, joten tulipa hyvä lisä tähän omatoimitreenaamiseen kanssa. Loppuun kahden muun koirakon kanssa opeteltiin pussia, sillä se oli molemmille sellanen vaikea paikka, mutta Oodin rakastaessa pussia (niiko kaikkia muitakin esteitä) me tehtiin sit niin, et lähetin Oodin kaukaa pussille ja juoksin itse valssaamaan toisaalle. Hirmu hyvä ja onnistunut fiilis jäi näistä treeneistä, on se pikkuneiti vaan etevä <3

Loppuun otettiin keinua, kun aikaa oli, meitä treenaajia ollessa paikalla niin vähän. Sain aivan loistavia neuvoja keinun kanssa etenemiseen, joten nyt alkaa kaikki kontaktiesteet olla hiomista vaille hallussa. En mä viä muuta tee radalla kuin A:ta, mutta ihana tietää, ettei puomin ja keinun kanssakaan olla kaukana :)

Eilen käytiin sitten vapaan lauantaipäivän kunniaksi Sussun kanssa Acella treenaamassa. Mä sinne harvoin pääsen tosiaan, kun useimmiten oon töissä eikä mulla kyllä suoraan sanottuna ois varaa siellä joka viikonloppu käydäkään. Nyt sattui vapaa ja Sussu viä tarjosi mulle vuoron, ni lähdettiin enemmän kuin kiitollisina mukaan :) Ei tullut tietenkään mieleen, että samaisena päivänä oli piirimestaruudet eli normikouluttajat Acelta oli muualla ja meillä oli joku tuuraaja. Hyvää treeniä, harkkaa ihan uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa, ihan loistavaa meille molemmille Hipun kanssa :) Mutta. Olisin kyllä toivonut, että tämän tasoiselle ryhmälle olisi oikeasti vaivauduttu helpottamaan rataa, sillä me juurijajuuri ykkösluokkalaiset ei oikeasti olla sen tasosia et me tehtäs samaa treeniä kuin samaisessa hallissa treenaavat huiput. Onnistumisia tuli, mutta kyllä siinä kuumeni koira ihan eri lailla enkä voi sanoa itsekään kovin tilanteesta nauttineeni, sillä onnistumisia on vaikea saada, jollei ollenkaan osaa niin vaikeita juttuja. Noh, seuraavan kerran varmaan keksisin oman radan ja ehdottaisin meneväni sillä :D Kyllähän treenissä haastetta pitää olla, eikä sitä uutta opi, jollei yritä, mutta joku raja siinäkin. Sentäs.

Se, mikä eilisessä treenissä oli kuitenkin hienoa, oli se, et mä sain palautetta, et mun ois saatava tuo koira haltuun, kun se tekee omia ratkaisuja radalla ja tekee välillä mitä esteitä tykkää. Paras oli, kun lopussa lähetin Hipun putkeen ja juoksin sitä ottamaan vastaan muurille koko ajan äänellä kertoen, missäpäin putkesta olen, niin Hippu kääntyi musta ihan vastaiseen suuntaan, kävi juoksemassa toisen putken ja tuli sit mun luo :D Mua niin naurattaa edelleen. Ja siis mä tiän, ettei tän tulisi olla mikään naurun asia, mut hei: mulla on koira, joka tekee omia esteitä!! :D Taas näitä asioita, joita ei voi osata arvostaa, jollei ole Hilman kanssa tätä tietä kulkenut. Kouluttaja oli niin vakavana ja mulla oli naurussa pitelemistä. Mun ihana pikkumusta <3 Ja siis, kyllä mä oikeasti tiän, et son ongelma, jos koira tekee omaa rataa, mutta on niin eri asia tehdä ykkösluokan rataa kun jotain kolmeplussaa. Meillä sujui ennen kolmosluokan pyöritykset ihan heittämällä, mut ykkösluokan radasta me ei oltas selvitty sitten millään. Nyt kun oon saanut Hipun irti musta ja se tekee omia ratkaisuja, jollei käskyjä tule, niin en tosiaan osaa ottaa siitä itseeni vaan ennemmin uskon, että ne ykkösen nollat siit joskus napsahtaa. Aletaan sit ottaa koiraa enemmän haltuun, kunhan tuo kisallinen tasokin sen sallii. Siihen asti Hipulla saa olla eri vapauksia ja mua saa naurattaa. Eiks soo hyvä diili? :D

Tänään sit treenattiin Oodin kanssa, mut pääsi Hippukin tekemään oman osansa kontaktien muodossa ja kepit teki kahdesti väärältä puolelta. Ja hei, mein kotitreenit on tuottaneet tulosta, sillä Hippu selkeästi oli tajunnut, mikä kontaktilla on ideana! :D Voi mun riemua! Sekä puomilla että A:lla tehtiin hienot kontaktit, hihnassa tosin, mut siit on hyvä edetä :) Kepit meni ykkösellä sössimiseksi, mutta kaksi seuraavaa toistoa meni hienosti väärästä puolesta huolimatta. Alkaa tulla olo, et ehkä meistä oikeasti vielä tulee joskus jotain ..

Ja Oodin kanssa taas .. No, luulen, et meistä todellakin tulee vielä jotain :) Tehtiin meinaan ekat 2on 2offit tänään ilman hihnaa ja blondi veti niin hienosti että! :) Meinasin pakahtua ylpeydestä. Toistoja tehtiin myös A:lla, mikä on edelleen jumalainen ja keinua opeteltiin nyt etenevin opein, son myös Oodin lempparieste (ainakin siis vielä ja toivottavasti sellaisena myös pysyy). Lisäksi tehtiin keppejä molemmin puolin ja kulmilla, jokunen kerta neidillä rytmi sekosi, mutta pääosin niin hienoa ja ennen kaikkea aivan tajuttoman nopeaa ja tyylikästä pujottelua. Lisää kulmien opettelua siis vaan ja meitä ei pidättele enää mikään ;D Niin hyvän mielen pikkutreenit tänään siis molemmilla, ettei sunnuntai voi tästä enää parantua <3