Piiri pieni pyörii -leikit on nyt olleet pop :D Eilen Oodi löysi Aarteen (mitä se ei kenenkään muun mielestä tosin ollut) ja juoksi siis nelijalkaloikin ja hilmuisesti muristen divaania ympäri Hippu luu suussa perässään. Vaikea on käsittää, miten niin paljon iloa voi saada Pirkka-shampoosta, mutta niin se vaan on :D Harmittaa vaan, ettei ole videokameraa, te olisitte oikeesti halunneet nähdä ne nelijalkaloikat sekä tapporavistuksen, josta shampoopullo myös joutui kärsimään .. Nyt ei tarvi sit ihmetellä, jos shampoota on kaikkialla ja pullo vuotaa, se on nimittäin tapettu ja kunnolla :D

Aikaisempi piirileikki tapahtui lauantaina, kun Miira oli Myrtin kanssa meillä käymässä :D Hipun kanssa oltiin eka Tonyn valmennuksessa ja siätä sit Miiran ja Myrtin kanssa tultiin meille. Joni oli ennen meitä ennättänyt jo kotia ja hakenut Oodin ja Alman lenkille. Oodi oli kuulemma jo rappukäytävässä näyttänyt hoksanneensa, että meillä on nyt erikoisen ihania vieraita käymässä ja hissimatka oli mennyt nokka pystyssä nuuhkien :) Voi sitä riemua, kun Oodi huomasi, ketä täältä löytyikään! :D Myrtin kanssa Oodilla on ihan omat siskosleikit, ei sellasiin lähdetä kenenkään muun kanssa. Siskokset makasivat päällekäin säkkituolissa ja hammasmiekkailivat suut auki. Niillä oli vaan niin kivaa! :) Piirileikkiosuuteen päästiin sit, kun näytin Miiralle Oodin mätsäripalkinnot ja Oodi tietenkin halusi itse esitellä ruusukkeensa. Ei sit muuta kuin ruusuke suuhun ja menoksi divaanin ympäri, sisko kun oli heti menossa mukana. Vaikka kuinka monta kertaa vetivät ensin ympäri Oodi ensin tohkeissaan ruusuke suussa edellä ja Myrtti perässä. Jossain kohtaa tajusivat, että suuntaakin voi jopa vaihtaa, niin Myrtti kurkki aina divaanin yli, et missä Oodi menee ja Oodi puolestaan alapuolelta. Kyllä lapsilla oli sitten kivaa! :)

Eilinen päivä meillä menikin sitten Oodin kanssa Joensuun näyttelyssä :) Vähän mietin, että onko Oodi liian väsy lähtemään, kun perjantaina lähtiessään mukaan Tonyn valmennukseen neiti oli ihan poikki eikä meinannut ylös säkkituolista jaksaa nousta. Lauantaipäivän huilaaminen kotona näkyi kuitenkin ja niinpä me suunnattiin matkaan kera Annan, Hertan ja Ässän. Alkuun kannoin Oodin shelttikehän vierelle, kun yritän nyt ottaa aivan varman päälle kaikki neidin edelleen välillä pöhistessä mörköikäänsä. Shelttien kanssa Oodi on kuitenkin niin cool, niin sieltä oli hyvä aloittaa :) Ja sielläpä olikin sitten paljon tuttuja mulle ja uusia tuttavuuksia Oodille sekä lisäksi blogituttavuuksille sai taas kasvoja :D Aikas pian suunnattiin kuitenkin popokehän laidalle katsomaan, miten Annalla ja koiruuksilla menee. Ensin saatiin tosin nauttia kaatosateesta, ei ollut mitenkään mieltä ylentävää yrittää istua penkillä Oodi sylissä, pieni sateenvarjo pään päällä ja yrittää ajatuksenvoimalla olla kastumatta, kun ei siinä oikein enää muuta ollut tehtävissä. Siinä oli ensimmäinen kohta, mistä sydän voi ratketa ylpeydestä. Oodin kun nappasin sateelta turvaan syliin, niin neiti kävi siihen makaamaan ja makasi siinä täysin rennosti tyytyväisenä. Hipun kanssa kun asiat ei ihan mee niin, tyttö kun on ennemminkin koko ajan halajamassa jotakin tekemään. Ja mä niin nautin! :) Siinä me sitten istuttiin pitkään ja hartaasti vettä tullessa taivaalta kiitettävään tahtiin ja ihmeteltiin irlannin- ja vehnäterrierejä ennen popoja. Popokehä oli siitä hyvin nautinnollinen seurata (vaikken rodusta mitään tajuakaan), että kehän alkamisesta vartin päästä rotunsa paras oli jo selvillä ja pystyi keräilemään kamansa ja lähtemään. Anna jäi viä seurailemaan sileäkarvaisia versioita, kun me palattiin Oodin kanssa takas shelttien luo. Siinä vaiheessa huomasi Oodin olevan viä rennommin kuin ihan alussa, moikkaili shelttien lisäksi muitakin ohikulkevia. Yhtä mustaa, pitkäkarvaista serraakin Oodi moikkasi, hieman piti sille jo kertoa ääneenkin omaa mielipidettään, mutta uskalsi kuitenkin haistella ja olla ison mustan vieressä. Oodia kehuttiin mm. harvinaisen luottavaiseksi, tosi reippaaksi ja monikin kehui pikkuneitiä erittäin kauniiksi :D

Oodin kanssa oli kyllä ilo kulkea kojuja kierrellenkin :) Oodi moikkaili muut shoppailijakoirat ja kiersi hyllyjen välejä ilmeisesti jotakin itselleenkin etsien. Ei löytynyt oikeaa shampoota eikä uutta makupalapussia entisen syödyn tilalle, mutta halpoja luita tarttui taas matkaan. Automatkat Oodi nukkui hiljaa omassa boksissaan, menomatkalla neiti viä vinkumalla ilmoitti pissahädänkin yllättäneen, joten fiksu kaveri :) Aivan ihana pentu, tosi helppoa ja mukavaa oli Oodin kanssa olla reissussa :)

Perjantai ja lauantai menivät tosiaan Tonyn valmennuksessa Hipun kanssa. Perjantai-iltana otin väsyn pennun mukaan, vaikka tiesin, että fiksumpaa se ois ollut jättää nukkumaan. Halusin kuitenkin, että Oodi näkisi sukulaisensa ja parempi vaihtoehto siihen oli perjantai, jotta lauantain pidemmän valmennuspätkän Oodi sai sitten käyttää huilaten kotona. Oodi oli aivan innoissaan sukulaisten tapaamisesta ja mun sydän niin sulaa katsellessa tuon pennun onnea. Myös veljenpojat Into ja Krum olivat paikalla, joten ihan kunnon sukukokous oli saatu aikaan. Oodi oli ihan innoissaan kaikista ja oman osuuden mentyä Oodi saikin seurustella sukulaisten kanssa Hipun odotellessa autossa.

Hipun kanssa tehtiin perjantaina vaan tosi lyhyt pätkä, pari parin esteen sarjaa namikupilla loppuun palkaten. Lauantaina tehtiin sitten jo enemmänkin, mutta se oli kyllä kaikin puolin huono päivä :( Jotenkin oli tullut nukuttua huonosti pari edellistä yötä, eikä muutenkaan fiilikset olleet kohillaan, niin sen voi arvata ettei Hipun kanssa ollut helppoa. Miira sanoi, että Hippu on viime kerrasta jo mennyt eteenpäin, mutta musta jotenkin tuntui, etten nähny ku sen negatiivisen. Nyt kun tokoilemalla, nameja piilottamalla jne. oon saanu Hipun kierroksia alemmas, että se pysyy vähän paremmin alemmilla kierroksilla, niin homma on sit alkanut ratkeilla toisesta päästä. Nyt Hippu sit varastaa lähdössä, räiskii kontaktit ja käy hillumassa ympäri rataa samalla muutaman hypyn kautta loikaten. Noh, pitää yrittää ajatella, että tää on vaan vaihe ja tästä selvitään tekemällä asian eteen töitä. Olin kyllä oikeasti jo ihan luovutusfiiliksillä, kun ei vaan sujunut ja itse oli niin väsynyt, mikä ei tosiaan ole hyvä yhdistelmä. Mutta juttelin eilen illalla taas Anun kanssa ja kiitos hyvän tsemppauksen alkoi taas tuntua siltä, että kyllä tää tästä. Ja omat treenit nyt voi jättää välistä, jos siltä tuntuu, tuollaista valmennusta ei vaan raaski :( Ylipäänsä kuitenkin oon tooooosi kiitollinen Miiralle ja Tonylle kaikista neuvoista, joita Hipun suhteen oon saanut. Kyllä mä tiän, et me tästä viä noustaan ja tullaan paremmiksi, onhan meillä niin hyvät neuvonantajat :D

Muuten viime viikko meni aikas koirattomasti, oli tenttiin lukemista ja töitä (jopa kaksi päivää), niin ei siinä paljoa ennättänyt. Torstaina käytiin Zeldan kanssa metsäilemässä vähän illalla ja tiistaina puolestaan ottamassa Zeldalla omatoimitreenit (mä palkkaamassa namikupilla) ja silloin Oodikin pääsi vähän mukaan :) 95% ajasta me vaan leikittiin kentällä, siellä kun on kaikki koirien hajut, viereisen tallin hajut jne. ja se oli Oodin eka kerta Saviskassa. Mutta Oodi ymmärsi hyvin idean: kentällä on kivaa!! :D Ehkä viitisen kertaa me tehtiin putkea ja Oodi tykkäsi. Alkoi jo itse hinguta sinne hulluna, kun toinen piti pannasta kiinni ja taisi neiti juosta sen yksinkin läpi. Palkkana oli pääosin lelu, mutta namialustaakin kokeiltiin. Ja oikeastaan namialustastakin kuoriutui lelu, sillä namit syötyään Oodi nappasi sen suuhunsa ja juoksi innoissaan ympäri kenttää. Taas sellanen sydän halkeaa onnesta -hetki <3 Kyllä sitä niin osaa nyt arvostaa, että ilman mitään kommervinkkejä voi koiran kanssa retuuttaa lelua, toinen tappaa sitä raivolla ja kun pyydän sen pois, kierrokset laskee heti. Ihana! <3 Enkä tarkoita sitä, ettenkö Hipusta tykkäis, tykkään ihan hulluna molemmista. Mutta Oodi on vaan nyt osoitus siitä, että helpommallakin pääsee eikä se ole olleskaan hullumpaa :) Hippu taas on se mun työnarkkitytär, joka ottaa kaiken joskus vähän liikaakin työn kannalta. Mutta kyllä se tästä, molempien kanssa <3