Tänään Oodilla oli älynväläys -päivä. Ensin hyvässä ja sitten pahassa. Lähdettiin aamulla ekana vanhuksen ja pennun kanssa ulkoilemaan, kun ei olleet paperilla pissat kovinkaan tuoreet eli joskus yöllä oli viimeksi tehnyt. Suuntasin yläpihalle, mitä ollaan enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi käytetty pissapaikkana. Meni taas lumen syömiseksi, riehunnaksi ja kiipeilyksi. Lähdettiin siit sit kiertämään kortteli, jotta Jesse saa hoitaa asiansa. Takas tullessa olin jo alaovea avaamassa, ni neiti kiipesi penkan päälle ja teki pissat. Siis eka kerta, jollon ei pantannut pissaa sisälle, sillä niitäkin kertoja on aivan liiaksi nähty, kun neiti tuntitolkulla panttaa pissaa ulkona, jotta sen saa tehdä sisälle paperille niin kuin on opetettu. Mutta nyt tuli jonkun sortin oivallus, että uloshan ne on tehtävä. Mä oon jotenkin elänyt kuvitelmassa, että pennulle se pissapaikka on oleellinen, Hippu ainakin oli sellanen, et sen oli saatava aina pissata just tasan samaan kohtaan. Noh, Oodi kai tahtoi itse löytää kohtansa, sillä kolmesti tänään Jessen pissitysreissuilta tultaessa Oodi on siihen samaan paikkaan tehnyt :) Nyt ollaan siis oivallettu, että pissat tehdään ennen sisälletuloa! :)

Oon tässä koittanut miettiä, että miten pentu ois helpoin opettaa sisäsiistiksi, mutta onneksi mulla on tätä aikaa miettiä ennen seuraavaa pentua, sitä ei nimittäin hetkeen ole tulossa :) Hipulle ei oltu paperia opetettu (en muista, oliko yritetty edes), mutta ei se tosiaan paperista mitään tajunnut. Mä sit päätin olla tehokas ja opettaa sen kerralla ulos. Niinpä me joka yö neljän maissa ulkoiltiin ja päivällä sen miljoona kertaa. Yhtä ramppaamistahan se oli ja vahinkoja sisälle sattui ja PALJON, niin kun jokainen 8-viikkoisen pissakulttuuria seuraava tietää, mutta tosi äkkiä Hippu oppi, että ulos tehdään. Ulos mennessä ei siis tullut turhia reissuja vaan asiat saatiin tehtyä, se ei vaan tosin tarkoittanut vielä pitkään aikaan sitä, että ois saanut sukat turvassa kulkea sisällä vaan pitkään pyykättiin ja paljon.

Nyt sitten Ossi oli opetettu paperille ja oon kyllä sadasti miettinyt, miten siitä asiasta oon kiitollinen. Kauheat paukkupakkaset kuukauden verran siit, ku pentu tuli meille, ei mitään zänssiä opettaa sitä ulos, kun kaikki yritykset menivät seuraavanlaisesti: Pentu herää, pentu äkkiä kainaloon, kengät jalkaan ja ulos. Pentu maahan, niin se juoksee suoraan ovelle ja itkee ja tärisee kylmissään. Varmaan muutama minuutti aina maksimissaan siä värjottelin ja katselin ovella istuvaa pentua, jolla ei ollut sitten mitään aikomusta tehdä ulos hätiään ja sit luovutettiin ja mentiin tekemään paperille. Nyt viimeisen kuukauden säät ovat onneksi meitä pääosin suosineet ja ollaan vähän päästy opettelemaankin, miten täällä oikein eletään. Välillä on niin vaikeaa, että ajattelen, että Oodi viä 10-vuotiaanakin tekee paperille, mutta oikeasti tiedän, että me tästä selvitään (niin kun kynsienleikkuustakin, vaikken ois sitäkään uskonut :D). Toinen on vaan niin kamalan kiltti ja tunnollinen, että kun alussa kerrottiin, että tee paperille, niin neitihän tekee. Ulos tekemiset oli vielä pitkään vahinkoja, vaikka miten kehuin ja palkkasin. Nyt tosiaan oikeasti edistystä asiassa ja huvittavinta se, että joka kerta, kun Oodi tänään teki alapihalle pissat, se tuli sen jälkeen mun eteen, istui ja katsoi silmiin, että annahan nyt sitä palkkaa, kun kerta pissattukin on :D

Oodin kanssa tein jo ennen pennun tuloa periaatepäätöksen, että meillä nukutaan yöt eikä lähdetä pakkaseen kuikuilemaan keskellä yötä (no joo, sillon -30 pakkasessahan se oiskin ollut tosi ilo) ja hyvin se on toiminut. Oodi tekee ne yhdet pissat yöllä paperille. Paperi on siin mielessä näppärä, että sukkapyykkiä ei juurikaan ole (siis viittaan nyt pissojen aiheuttamaan ekstraan, kyllä me muuten sukkiamme pestään :D) ja kylään mennessäkin hädät tulee paperille eli ei tarvitse joka paikassa paniikissa mattoja kerätä pois jne. Kyllä tuo paperi viä kummasti vetää pentua puoleensa, mutta onneksi nyt ulos tekeminenkin onnistuu suuremmitta väsytystaisteluitta *koputtaa puuta* Tässä kevään mittaan saadaan varmaan koko paperi pois ja aletaan harjoittelemaan ison koiran elämää :) Niin se vaan menee, vaiks mun puolesta Ossi sais pysyä pentuna viä paljon paljon pidempään ..

Noh, sit siihen tyhmempään osuuteen. Tiina kävi meillä joskus about kuukausi sitten ja kertoi kaverinsa pennusta, joka oli kohtalokkaasti jäänyt kiinni koiraporttiin. Olin jo aiemminkin miettinyt siihen jumimisen mahdollisuutta ja pitkään meillä oli portissa kiinni vielä erillinen verkko. Oodi kun kasvoi eikä enää päässyt portista läpi, otettiin verkko pois ja aina koirien ollessa keskenään laitettiin viä ovi kiinni, ettei varmasti väliin jäämisen mahdollisuutta ollut. Noh, eilen illalla Alma aloitti tän järkevyyden (vaiks tuskin toisiaan matkivatkaan, Oodi nyt on edelleen kuikuillut välillä portin välistä yrittämättä kuitenkaan tulla läpi), tunki päänsä läpi yhdestä kapeasta raosta ja jäi jumiin. Siinä sai aikas vauhdilla toimia, kun koira meni välittömästi paniikkiin ja alkoi riuhtoa eikä kuunnellut saati sitten odottanut pelastajaa. Joni potkaisi portin irti ja Alma pelastui. Tänä aamuna sitten toin onnistuneen reissun jälkeen Oodin ja Jessen sisälle ja lähdin vielä tytöt viemään ulos. Sinä aikana, kun me ulkoiltiin oli sama episodi tapahtunut, mutta päähenkilönä oli Oodi. Voi jee tätä lasten järjenjuoksua! :O Loppupäivän portti oli kokonaan irti ja ovi kiinni. Yöksi se pitää kuitenkin laittaa takaisin, joten äsken sen asensin takas oveen, vielä pitäisi asentaa lisäverkko, jottei kukaan yön aikana onnistu siinä itseään kuristamaan. Vaikeuksia vaan tuottaa, että lisäverkon kanssa ovea on vaikea saada kiinni .. Noh, ei auta, pitää jotenkin yrittää viritellä, kun näitä älyvapaita tyyppejä tästä taloudesta näköjään löytyy ..

Positiiviseen oivalluksiin kuuluu myös se, että Oodi taisi vihdoin tajuta, ettei kynsiä leikatessa ole tarpeen huutaa eläinsuojeluviranomaisia apuun (liekö tuli siihen tulokseen, että turha huutaa, kun eivät tulleet aiemminkaan) ja tällä viikolla leikkasin ensimmäistä kertaa pikkuneidin kynnet ihan yksin :) Huomenna sitten vuorossa vikat rokotukset, mikä oikeasti tarkoittaa, että mulla on täällä jo aikas iso tyttö kasvamassa *nyyh* Isoa fyysisesti Oodista ei onneksi saa tekemälläkään, joten voin kuvitella neidin vielä paljon nuoremmaksi :D Pää on vähän isompi kuin mitä Hipulla on ja säkäerotus taitaa olla tällä hetkellä reilun kahden sentin luokkaa, mutta pienemmät tassut tytskällä on edelleen Hippuun verratuna. Mun pienet <3

Eilen aamulla kävin ekaa kertaa Oodin ja Hipun kanssa kimpassa ulkona. Viäkään en aio sitä ottaa tavaksi, mutta edessä oleva yksinolo vaati väsytystaktiikkaa ja kukas sen paremmin hoitaisi kuin best friend Hippu (puhuttiin just jonkin aikaa sitten, et tasan ei käy onnenlahjat, kun sekä Oodin että Alman paras kaveri taitaisi olla kysyttäessä Hippu, joka taas samaan kysymykseen vastaisi Iisan, joka puolestaan tuskin myöntäisi ketään parhaaksi kaverikseen :D). Niinpä me mentiin tuohon lähimetsään puolen tunnin seikkailulle neidit vapaana. Positiivista on se, että Oodi matkii Hippua kaikessa täysillä, joten ennestään jo toimiva luoksetulo vahvistuu entisestään, kun Oodi sinkoaa heti Hipun vanavedessä mun luo kutsusta (jos jostain oon tuon vanhemman neidin kanssa ylpeä, niin se on kyllä luoksetulo :D). Huonompi juttu taas se, että Oodi pitää yksin ulkoillessaan muhun aikas kivan etäisyyden, ei liimaa lahkeeseen, muttei mene liian kauaksikaan. Hipun ollessa mukana Oodi ottaa sen saman etäisyyden Hipusta eli on sitten jo mun mieleen liian kaukana. Keskenään lenkkeilyä siis edelleen luvassa, mutta sitä nyt kyllä ois ollut luvassa muutenkin :)

Nyt alkaa jo uni painaa, kummasti 1,5h lenkki Hipun ja Alman kanssa ja siihen perään sauna vievät ihmisestä mehut. Noh, onneksi koirat mun osalta on hoidettu tänään ja voin vajota sohvalle tuijottaan telkkua, Joni saa vielä pissitellä koiruudet, kun puolilta öin palautuu työhaastattelureissultaan (juu, kuulostaapa uskottavalta selitykseltä tulla myöhään kotia :D). Loppuviikolla suunnitteilla treffit Hilkan kanssa ja varmaan mätsäriin tutustumista, niistä sitten myöhemmin .. Nyt kutsuu sohva, missä nuo molemmat tyttäret jo nukkuukin, otanpa tytskät kainaloon :)