Näin kylmillä säillä on pakko pistää koirille manttelit niskaan ennen kuin suuntaa ulos palelemaan. Ja onhan se nyt selvää, että jos ulkona on -25 astetta, niin on se aikamoinen hyppäys sisälämpötilasta suoraan noihin asteisiin (vaikkakin meillä on sisällä vain 16 astetta eli ero on vähän pienempi kuin muilla :D). Alma on porukasta helpoin. Se taitaa jopa pitää vaatteista :) Ehkä lyhytturkkisen koiran on helpointa huomata vaatteiden hyöty. Almalle on siis hieno ruskea mantteli, paksu ja hyvinistuva. Sitä pidetään kun pakkasta tulee enemmän, pikkupakkasilla riittää mummun neuloma, hyvin tyylikäs, Alman väriin sopiva neulepuku. Jos oikein kylmä tulee niin neulepuku alle ja toppatakki päälle. Kyllä tarkenee :)

Jesse ei aivan innosta hypi, kun manttelia kaivaa esille ulos lähtiessä, mutta sen päälle pukeminen ei aiheuta ongelmaa. Hieman on ilme sellainen, et onko nyt aivan pakko tehdä näin hienolle herralle, mutta tyytyy kohtaloonsa niin kuin normaalistikin. Ulkona todennäköisesti unohtaa, että koko takkia onkaan :)

Hippu puolestaan .. Tiedätte meidän neidin. Hipun on kerrottava mielipiteensä kaikista asioista. Jo ensikokemus takin kanssa oli hyvin mielenkiintoinen. Toissa talven takit myytiin viime syksynä alehinnoin. Me tottakai paikalla etsimässä Hipulle takkia, kun ei neidillä vielä omaa ollut. Laitoin takin päälle, niin Hippu lähti takapää pomppien kävelemään eestaas kaupassa ja murisi. Kai se oli suorastaan kiroilua, että mitä oikein menitte tekemään !? Sopiva takki kiroilusta huolimatta löytyi ja huvittunut myyjä myi sen meille. Nyt viime viikkojen aikana takille on tosiaan ollut käyttöä. Normaalisti takki on käytössä talviaikaan agilityssa lämpätessä ja jäähyillessä, mutta nyt on ollut pakko pitää sitä lenkeilläkin. Ja Hippua niin harmittaa!

Takin kun pukee päälle eteisessä, niin koko pieni koira jähmettyy niille sijoilleen. Jalat sojoittavat miten sattuu harallaan, tulee ihan mieleen siitä Disney -elokuvasta Bambi, joka seisoi liukkaalla jäällä. Liikkua ei voi ollenkaan, vain silmät liikkuvat, muuten on jähmettynyttä. Tästä tilasta onneksi kuitenkin toivutaan, kun vaihtoehdot on olla edelleen jähmettyneenä eteisen lattialla, kun muut lähtevät ulos tai lähteä mukaan. Ulkona se hauskuus vasta alkaakin. Muutaman kerran olen ohikulkijoiden kohdalla meinannut alkaa selittämään, että tää ei oo mun koira, jotenkin tää hihna on vaan vahingossa päätynyt mulle, mulla ei oo mitään tekemistä tän tapakasvatuksen kanssa .. :D Takki nimittäin saa aikaan sen, että takajalat liikkuvat pääosin tasapompuilla. Juu, tää on se kohta, mielikuvitus mukaan! :D Etujalat siis kulkevat normaalisti pyllyn pomppiessa. Ja jollei meno näyttäisi likellekään normaalilta, yrittää hyppivä takapää ohittaa etupään (älkää kysykö, mä en oikeasti itekään tätä edelleenkään ymmärrä :D). Ja monta kertaa tapahtuu niin, että hyppivä takapää tekee niin hyvän pompun, että takapää jää ilmaan ja Hippu liikkuu kävellen etujaloillaan. En tiedä, olisiko tälle lapselle parempi paikka kuitenkin ollut sirkus .. ? :D Välillä kun oikein ulkonakin innostuu, pitää vielä öristä päälle. Kertoa, että varmasti en tätä takkia pitäisi, jollei tätä olisi päälle laitettu .. En kuitenkaan usko, että tämäkään olisi oikeasti pikkukoiralle mikään kauhistus, kunhan nyt vaan pitää asiasta vähän tehdä numeroa, kun ei oikein itse ole asiasta niin innoissaan. Ja oma mielipide kertoa tietysti :D Ohikulkijat yritän itse edelleen ohittaa vihellellen ja taivaalle katsellen .. :D Mitenkä tuota neitiä edes yrittäisi selittää .. :D