Edellisen otsikon voi lukea myös versiona Valvominen on rankkaa yhtä kirjainta muuttaen :D Perjantai-iltaa vietimme siis ystäväpariskuntamme luona ja kaikki koiruudet olivat luonnollisestikin mukana. Iisa&Hulda ottivat meidät tyytyväisinä vastaan (tai no Iisasta ei aina osaa sanoa, niiden huumorintaju Hipun kanssa on sen verta kieroutunutta, että heikompihermoinen saattaisi oikeasti luulla tervetuloseremonioissa Hipun oikeasti päätyvän Iisan kitaan, päätähän sinne tungetaan normaalistikin alinomaa). Sisälle kun päästiin, niin alkoi palvominen. Kun Iisa vaan on Niin Ihana. Siis Ihana. Ja jollen muistanut vielä sitä tähän laittaa, niin Hippu tuosta vierestä muistuttelee, että kirjoitanhan, että Iisa on toooosi ihana. Iisan perässä pitää kulkea tauotta. Korvat ihan suorana päätä pitkin, vähän niinkun niitä ei olisi ollenkaan ja koko pylly heiluen. Mieluiten niin, että oma häntä vuorotellen osuu molemmilta puolilta omaan päähän. Ja sitten palvova ilme silmiin. Siis sellainen, ettei sellaiseen ilmeeseen varmaan kukaan muu koko maailmankaikkeudessa kykene. Sitten kun Iisa edes vähän vilkaisee, niin pitää mennä onnesta solmuun. Ja yrittää tunkea oma pää Iisan suuhun. Juu, helppoa ei ole koiran ymmärtäminen, vaikka sen kanssa jo reilut kaksi vuotta on eletty :D

Rankkaa oli siis :) Nyt neiti vetelee sikeitä. Ja varmaan päivä menee aikas samoissa tunnelmissa. Mutta hyvänä pakkaspäivän väsytyksenä toimii tällaiset vierailut, kun ei oikein lenkkeillä tarkene. Joskin me just samaisena aamuna vetästiin Hipun kanssa reilun tunnin irtilenkki -23 asteessa. Noh, nyt voi hyvällä mielin pitää vapaapäivän ja odotella huomisia treenejä :)