.. meille muutti tällainen:

Nykyään neiti tunnetaan entistä blondimpana ja vähempikarvaisena (!) versiona itsestään :D Just eilen me nautiskeltiin Oodin kanssa iltapäivästä Oodin maaten pienellä sykkyrällä mun mahan päällä, ku mä puolestani makasin sohvalla. Silmät onnesta sikkuralla välillä raukeasti venytellen sujuivat neidin päiväunet ja voin varmasti hyvinkin todenmukaisesti sanoa, että oltiin kyllä maailman onnellisin koira - omistaja -kokoonpano :) Kertoilin siinä sit Oodille tarinoita siitä päivästä vuosi sitten, miten Oodi meille tuli, miten oli heti alkujaan kuin kotonaan ja otti mut heti ihmisekseen :) Muuten leikit ja maailman tutkiskelu olivat ihan ylivoimaisen mielenkiintoisia ekana päivänä, mutta kun uni alkoi viedä voiton, tuli pieni blondin palleroinen mun luo ja alkoi aina nukkua niin, että pää oli mun päällä ees jostain kohtaa, joten nukkuessaankin pystyi vahtimaan, etten minnekään katoa. En mä tiedä sit, et kuunteli blondi mun tarinointeja viime vuodesta, mut mä ainakin nautiskelin meidän yhteisestä huilihetkestä vanhoja muistellen <3

Viikonloppuna meillä riitti menoa ja meininkiä, kun Tiina oli mustien kanssa täällä. Keskustelua, painia ja leikkiä riitti, kun lapset laittoivat menemään. Mitään ihmeellistä ei puuhattu, eikä luonnollisesti edes treenaamassa käyty tyttöjen juoksujen takia, mutta koirilla kyllä riitti tekemistä ihan jo tuossa. Lauantai-iltana porukkaan liittyivät vielä Sussu mustineen ja niinpä me sit kuuden sheltin kanssa käytiin vähän metsää kiertelemässä :) Sunnuntai, lukuun ottamatta vierailua anoppilassa, meni päivä koirilla taju kankaalla nukkuen. Sama meininki jatkuu todennäköisesti tänään ja hyvä niin, sillä mua odottaa työpäivä.

Muuten elämään kuuluu vain lenkkeilyä, lenkkeilyä ja lenkkeilyä, kun pakkaset on taas olleet vähän lauhemmat. Ihana on käydä pitkiä lenkkejä nyt kun aurinkokin on suostunut jo välillä näyttäytymään :) Kotona etenkin Oodilla on nyt joku megahellysriippuvaisuus menossa, ilmeisesti just nuista juoksuista johtuen. Koko ajan pitää entistä enemmässä määrin olla mun kyljessä kiinni, jaloissa nukkumassa tai tulla mahan päälle päikkäreille. Ja jos viä vaivaudun (no miksen!? :D) vähän juttelemaan ja rapsuttelemaan, ni Oodi on ihan onnesta soikeena :) Näin me siis jatkamme taukoviikkojemme viettoa ..