Maanantaina oli aikainen aamu. Jo seiskaksi piti suunnata töihin ja aamulenkki oli sen mukainen eli ei tosiaan mikään pitkä :D Päivällä kotia tullessa pissittelin koirat ja liikkumattomuudesta huolimatta meno oli meillä tosi passiivista :O Helteen piikkiinhän se nyt menee, mutta oli muuten eka päivä ikinä, jollon tytöt ei ottaneet hippaa päivällä ja viä tosiaan, vaiks eivät ees kunnon lenkkiä olleet saaneet ..

Päiväunien jälkeen elämä alkoi maistua ihmisväelle ja meidän piristymisen myötä hippaamiseenkin alkoi löytyä innostusta. Niinpä me hetken aikaa pähkäiltiin, että siivottaisko, mutta päädyttiin tulokseen ettei ja pakattiin koirat peräkärryyn :) Peräkärryllisen koiria kanssa suunnattiin sitten veneelle ja Oodin eka venereissu saattoi alkaa :) Oodi käyttäytyi veneessä kuin kokenutkin venekoira, seikkaili pientä venettä eestaas tutkiskellen ja päätyi lopulta paimentamaan airojen aiheuttamia roiskeita (äitinsä kuulemma paimentaa aaltoja, joten suvussa kulkee nämä varsin älykkäät ominaisuudet :D). Pienellä kieltämisellä plus ajan kulumisella Oodi kuitenkin alkoi keskittyä vain ihan itse veneilyyn ja kurkki innoissaan lokkeja ja muita eläväisiä, joita järvellä ja rannoilla näkyi.

Hipun osalta tarina ei ollut yhtä auvoinen, Hippu kun muistaa edelleen Järvihirviön sekä lisäksi tajuaa sen, etteivät ihmiset eikä koiratkaan (kokeiltu) kävele vetten päällä. Te, jotka ette vielä kaksi vuotta sitten blogiamme seuranneet, niin Järvihirviön tarinahan menee näin:

Täysin viaton, pieni pentukoira Hippu kurkki järveä laiturin päästä tietäen tarkkaan, että järven päällä ei voi kävellä. Juuri tämä tietoisuus aiheutti sen, että Hipulle ei tullut edes mieleen, että järven päälle voisi astua. Yllättäen järvestä kuitenkin ponkaisi Järvihirviö, joka kiskaisi Hipun mukaansa ja vei veden alle. Hurjalla räpiköinnillä Hippu voitti taistelun Järvihirviön kanssa elämästä ja kuolemasta ja selvisi rantaan. Tästä lähtien Hippu on pysytellyt vähintään 30 metrin päässä rannasta ja mielellään välillä varoitukseksi haukkuen, jotta Hirviö ei varmasti toista kertaa erehdy kaappaustaan toistamaan. (toim. huom: voitte varmasti kuvitella tämän tarinan todellisen laidan ..)

Niinpä Hippu istahti veneessä aivan kiinni mun jalkaan ja kutisti itsensä mahdollisimman pieneksi hieman täristen. Onneksi sain kuitenkin pienelle vakuutettua, että vene meidät pelastaa ja alkujärkytyksen jälkeen Hippukin uskalsi jo veneessä olla, vaikka tuskin voi sanoa, että se neidistä mitenkään nautonnollista olisi ollut. Alma puolestaan pääsi istuskelemaan morsetuksen alaiseksi Jonin jalkoihin, Alman pää kun ei jostain syystä kestä veneilyä ollenkaan ja intoa on pienessä liikaa. Oodi oli siis ensikertalaisena taas se porukan järkevin :D

Puolisen tuntia soudeltuamme soitti Sussu, että he olivat  tulossa veneilyltään takaisin ja sovittiin treffit Rauhalahden niemen nokkaan. Siitä sitten bongattiin pienen pieni saari, jonne kaikki kimpassa rantauduttiin. Koirat pääsi hillumaan ja me ihmiset nautittiin lämpimästä ja auringosta ja pääsin jopa mäkin ekaa kertaa tänä kesänä kahlaamaan. Oodikin otti ensimmäisen kunnon ensikosketuksen veteen ja tuli rintaa myöten kahlaten mun perässä. Neiti ei uinut kuitenkaan vielä, en tiedä, eikö se oli Oodin juttu vai oliko rannalla oleva hippaseura vaan liian puoleensa vetävää :D Huvittavinta pikkuneidin kahlaamisessa oli, että jopa rintaa myöten järvessä mun vieressä seistessä on tarjottava näyttelyseisontaa :D Voisi siis sanoa, että nyt on opeteltu näyttelykäytöstä aikas ääriolosuhteissa, tuskin näyttelyssä koskaan niin sataa, että koiraa rintaa myöten olisi vedessä ;D

Kun hipat oli hilluttu, oli aika suunnata kohti rantaa taas. Hippu tosin oli sitä mieltä, että on saanut veneilystä tarpeekseen ja rakentaa itselleen mökin ko. saareen ja jää sinne asumaan. Sain onneksi pikkumustan kuitenkin houkuteltua vielä mukaamme :) Soutamisessa kesti johtuen siitä, että allekirjoittanut oli koko matkan airoissa, mutta koiria ei vauhdin hitaus haitannut vaan nekin jo nautiskelivat kesäillasta. Rantaan päästyämme pakattiin koirat viä kärryyn ja poikettiin viä iltahipoille Sussun pihaan :) Illalla kun 23 maissa käveltiin kotiin, oli mukana aikas väsynyttä, mutta varmasti onnellista porukkaa :)

Eilen sitten olin itse vapaalla ja maanantai-iltana saamani ex tempore -idea tuli toteutettavaksi. Meidän piti jo aiemmin mennä Hipun kasvattajan Kirstin luona käymään, mutta tulikin suunnitelmiin muutos ja reissu peruuntui. Niinpä mä sitten eilen nappasin tytöt matkaan ja me käveltiin bussipysäkille ja suunnattiin Kirstille viettämään ihanaa kesäpäivää. Hippu oli niin onnesta solmussa koko vierailun ajan, että neitiä oli ihana seurata <3 Oodikin nautti olostaan ja paineli isolla pihalla irti miten sattuu muiden mukana ja yksinäänkin, mutta Hipun onnellisuudella ei ollut rajaa :) Alkuun neiti piti ihme ujelluskurnutusta, ilmeisesti kertoakseen, miten ihanaa elämä on :) Vähän väliä piti Kirstiä käydä moikkaamassa, istumassa mun sylissä tai käydä Kiiwille kertomassa, miten ihana äiti on. Äiti-koira ei tosin tästä lirkuttelusta ollut juurikaan innoissaan, ennemmin yritti laittaa huonosti käyttäytyvää lastansa kuriin (eihän sitä voi naamalle hyppiä) :D Korvat luimussa päätä pitkin ja häntä kuonoa puolen ja toisen kautta hakaten kului siis Hipun vierailu :) Kyllä mullakin oli tosi kivaa, mutta kyllä sen kruunasi tuo onnellinen pikkuneiti. Kyllä nää koirien kanssa kasvattajalla vierailut on vaan niin parhaita! :)

Illalla oli sitten vielä pitkästä aikaa Hipun kanssa aksaa. Mua jännitti helteessä selviäminen ja toisaalta se, miten meidän kaikille muutoksille on käynyt, kun niitä tehty niin vähän aikaa ja taukoa ollut suht pitkään. Tulin kuitenkin illan kuluessa siihen tulokseen, että jos kolmen viikon tauolla saa tällaista aikaan, niin taidanpa ottaa puolen vuoden treenitauon ja ilmottaa Hipun sit suoraan kisoihin ;D Siis edelleenkään mein menossa ei ulkopuolisen silmin ole ihmeitä .. Mutta Hippu hakee esteitä aivan mielettömän hienosti verrattuna aiempaan ja hillumiset on jo tosi aisoissa. Kiitos Miiran (Rokka) ideoinnin saatiin lähdössä varastaminenkin kuriin ja lopun kruunasi neljän esteen suora, josta toisella esteellä tehtiin twist ja siitä koira renkaalle ja keinulle. Kaksi viimeistä meidän vaikeimpiin kuuluvia esteitä ja Hippu vaan jätti mut seisomaan kakkoshypylle kuin nallin kalliolle ja paineli renkaan läpi keinulle. Hyvä, etten itkenyt onnesta, läheltä piti :D

Tää päivä meni sit töissä ja aamulla käytiin pieni metsäirtilenkki ennen töihin suuntaamista. Puoli seitsemän maissa kotiutuessani otin ensin Oodin matkaan ja ennen mein lenkkiä tokoiltiin pihalla. Seisomista niin, että otan askeleita, maahanmenoja ja ympärimenoja. Maahanmenokin saatiin jopa ulkona toimimaan, eihän siihen tarvittukaan kuin makupaloja, naksutin ja lelu. Ei sitten olleskaan vaativa pentu :D Mutta onnistuttiin ja hyvä mieli jäi molemmille :)

Oodin kanssa, kun nyt panostetaan enemmän tuohon tekemiseen ja kokemiseen niin Hipun kanssa kalorien kulutukseen. Hippu on teholiikuntakuurilla ja se kyllä sopii mulle (ja eipähän tarvi viä tässä vaiheessa kahta hikilenkkiä erikseen heittää). Hipun kanssa käytiin siis reipas kävellen ja juosten -lenkki, jossa hikeä riitti :) Jospa me molemmat päästäisiin Hipun kanssa tässä kunnon agikuntoon (mua oottaa houkuttimena Anun tekemänä uusi tukka sit syksyllä) .. :D Ja kun tuon pienen kanssa on NIIN huippua mennä. Nytkin juoksin osan matkasta tien viertä, uimarannan viertä ja vaiks missä ihmisten ilmoilla ja Hippu voi olla irti. Se kuuntelee pienimmätkin käskyt ja pysyy reunassa pyynnöstä, sen kanssa on vaan niin helppo juosta. Oon vaan siit niin ylpeä, millanen se on <3 Oodi alkaa sit syksyllä vähitellen tulla mein juoksumetsälenkeille mukaan, mutta tosissaan neiti pääsee vasta sitten matkaan, kun lonkat jne. on tutkittu. Kyllähän tuolla oottaa jo canicross -kamppeet Oodillekin eli suunnitelmia kyllä on :) Ja ehkei ihan heti tosiaankaan päästä pennun kanssa siihen tilanteeseen, et molempien kanssa juoksisin tuolla julkisilla paikoilla irti :D Kyllä umpimetsäjuoksut niin onnistuu, mutta muuten taitaa kimppalenkit mennä canicrossin puolelle. Mutta siihen palaamme sitten syksyllä ..