.. elämä on asennekysymys :D Ja siis ei sillä, ettenkö aikaisemminkin ois sitä hyvinkin tiedostanut asiaa erityisesti ajatellessa, että on täysin itsestä kiinni, miten hyvin täällä viihtyy. Mutta tänään niin moni asia meni ihan päin seiniä ja silti lopputuloksena väistelin sadepisaroita vain nenä hupun alta näkyen kaatosateessa enkä voinut estää jalkojani tanssahtelemasta korvanapeista kuuluvan musiikin tahtiin, kun oli vaan ni hyvä olla :) Siinä sen oikein konkreettisesti tajusi, kun periaatteessa järki sanoi, että pitäisi jo kiukuttaa ja silti naama oli väkisin hymyssä ..

Ja jotta tää ei menisi liian syvälliseksi ja ihmiskeskeiseksi ottaen huomioon, et tää on koiruuksien blogi (vaiks oon omastakin alkanut kyllä haaveilla, aikaa sille vaan ei olisi, mutta tekisi vaan niin mieli kirjottaa), niin otetaanpa loppu sit vähän kevyemmin :D

Eli siis: tajusin tänään, että ..

- .. koiran voi lämmitellä treenejä varten myös niin, että tempaiset sen bussista maahan ja juokset pitkin keskustan katuja itse kieli vyön alla (ja juu, en tosiaan ole ylpeä tästä) .. Siinä kohtaa, kun tasan klo. 18 vapaus koitti kaupan kassalta ja syöksyin vaihtamaan vaatteita kiireellä, elin vielä uskossa, että ennätetään hyvin pyörällä Himpan kanssa treeneihin. Äkkiä kotia, äkkiä ruokaa naamaan, kamat kasaan, kärry kellarista matkaan ja menoksi. Kunnes muutaman sadan metrin päästä pyörä sanoi sopimuksen irti, lokari solmussa ja takajarrun piuha poikki (juu, älkää kiitos kysykö, että mitä tapahtu). Pyörän kanssa takas kotia tajuamaan, ettei sillä mihinkään tänään mennä (jos koskaan, ainakaan hetkeen) ja suunnitelma B, jota ei oikeasti ollut. Niinpä koira kainaloon ja bussilla keskustaan, kun muutakaan ei ollut. Normisti 30 min rivakkaa kävelyä vaativa matka piti suorittaa vartissa. Siin ei paljoa jääty miettimään, et onko koiran lihakset lämpimät juoksemiseen, kun piti vaan laittaa tossua toisen eteen (pelko takaraivossa, ettei ennätetä ajoissa ja alaovi sit jo lukossa, kun päästään perille. Mullahan ei tietenkään ollut kenenkään puhelinnumeroita, kun suunnitelma oli niin vedenpitävä). Ainoa, mikä mua lohdutti oli se, etten ite ole todellakaan missään kunnossa. Eli kovin lujaa sitä ei kuitenkaan paineltu, muttei munkaan lihakset ois varmasti pahakseen laittaneet pientä esilämmittelyä .. (P.S Onneksi Essi tulee tosiaan keskiviikkona)

- .. ojasta voi oikeasti mennä allikkoon. Ei ole olemassa mulle sellaista lajia kuin agility, jossa ois mitään tsänssiä onnistua. Ja tämä siis ilmoitettu ihan naama naurussa, vaikka en nyt ihan varma ole, että pitäisikö kuitenkin ehkä ennemmin itkeä :D Mutta tänään oli mein ekat treenit Himpan kanssa hallilla talven ohjatussa ryhmässä ja ekana kertana perinteisesti ns. tasokoe, että mitä koira osaa. Himpan tulos: koira osaa irrota, hakee hyvin esteet, mutta se pitäisi opettaa tulemaan paremmin käteen. Siis tä!? :D Ja ei, ihan oikeassa Mimmu ja Elina olivat, kun Hippua katsoivat, me vaan oikeasti mentiin just sinne toiseen laitaan (tai ollaan hetki jo oltu menossa, en vaan ole sitä tarpeeksi tajunnut). Nyt sit opettaan Himppaa, et ohjausta pitää kuunnella ja tulla käteen, kun niin sanotaan. Kuka lyö vetoa siit, mikä mein ens kevään ongelma on!? :D :D

No eih, toivon ja rukoilen, ettei tää oikeasti ole niin mustavalkoista .. Ees Himpan kanssa .. Ihana oli nähdä mein viime talven vakitreenikavereita pitkästä aikaa :) Ja ihana oli kuulla, et Himpassa on tapahtunut ISO muutos viimetalviseen, etenee kuulemma upeasti ja on paljon paremmin hallussa päänsä suhteen <3 Ehk me siis jotain ollaan opittu, vaiks nyt siä allikossa ollaankin .. :D