Eilen aamulla kello soi ja poikkeuksellisesti mieli oli heti virkeä. Kamat kasaan, koirat lenkille ja sit autoon matkaan kohti Joensuuta. Kyllä taas jännitti niin, ettei järkeä, mutta kai se niin on, että tällasissa tapauksissa kannattaa mennä "pessimisti ei pety" -asenteella siihen asti, kunnes toisin todistetaan. Ja tässä tapauksessa toisin todistettiin, Oodi sai terveen tytön paperit :)

Silmät: ei perinnöllisiä silmäsairauksia

Virallinen sydänkuuntelu: ei sivuääniä

Polvet: 0/0

Ranka: ok

Kyynärien ja lonkkien osalta tuloksia odotellaan vielä liitosta, mutta molemmat Ahon mukaan lähtivät priimoina, joten nyt vaan peukutellaan, että samoina tulevat takaisinkin :)

Oodi sai lähtiessä herätyspiikin ja about vartin päästä alkoi näyttää elonmerkkejä. Ne vaan ei ollut kovin uskottavia, sillä ne oli ennemmin tyyliin, et neiti ponkas boksissaan istumaan (oli siis penkillä mein välissä, pakettiautolla kun oltiin), et nytpä kattelen maisemia. En sitten raaskinut huomauttaa, että maisemien katseluun silmienkin pitäs ihan olla auki .. :D

Tulomatka meni siis aikas lailla nukkuessa, yhdelle pissatukselle pysähdyttiin. Kotia päästyä Oodille iski sitten krapula :( Toinen vaan seisoi neljällä jalalla puolelta toiselle huojuen ja muutaman kerran oli kaatuminen tosi lähellä. Oodi-parka oli itkuinen, puklasi pari kertaa kuolalammikoita eikä sopivaa paikkaa meinannut löytyä, vaiks kuin venytteli, kumarteli ja vääntelehti. Aina lopulta se paras paikka kuitenkin löytyi mun sylistä, siihen kun Oodin otti, niin hetken päästä unikin maittoi taas hetken. Vähitellen olo onneksi parani, ruokaa uskalsi alkaa tarjota muutaman nappulan erissä ja lopulta Oodi söi jo enemmänkin ja käytiin ihan minipienipissalenkki ulkona. Nyt aamulla neiti vaikuttaa olevan taas normaali, mutta tää päivä otetaan silti huilin kannalta, eikä juuri lenkkeillä. Tosin, tiä sit, et voiko sanoa, että huilin kannalta, Tiina tulee Lukan ja Niksun kanssa tänne illalla, siin riittää blondille (ja meille muillekin) riemua kerrakseen :D

 **LISÄYS** Ni oli se Himppakin mein mukana, mut kun sen tulokset ei yllättäneet, ni en muista edes mainita koko asiaa. Hippu tuli siis silmätarkkiin ylimäärästen ripsiensä takia, ne on tässä vaivanneet pitkin syksyä vuotavina silminä ja ihan silmätulehduksenkin muodossa :( Niinpä mä ajattelin, et vaiks ei muuten ole tarvetta (Hipulla siis aina olleet terveet silmät), niin haluan käydä Aholle näyttääs ne ripset, jotta saan tietää, että miten niiden kanssa jatkossa toimitaan. Ja ihan samalla mallilla jatketaan kuin ennenkin, kuulemma just pois nyppäseminen on paras ratkaisu, kasvavat sitten takasin hennompina kuin edelliset. Tulee nyt sitten koiranettiin tätä hetkeä kuvaava merkintä Himpan silmistä, edelliskerralla kun ei vielä ripsiä ollut.