Eilen käytiin Annan ja koirien kanssa Koirasportilla uimassa. Tai no, ei me Annan kanssa onneksi juurikaan kastuttu vaan uimamaistereiden virkaa hoitivat Alma, Oodi ja Annan podengot Hertta ja Ässä. Taas yksi harrastusvalloitus suoritettu ja taas kerran erittäin hyvillä mielin :)

Alman uintitaidot tiedettiin jo entisestään, Almahan on tosi kova uimaan kesällä meidän ihmisten kanssa eikä sitä saa järvestä pois ennen meitä sitten millään. Nyt kylmien säiden tultua Alma on taas alkanut pomputtamaan takajalkaansa, joten jotain vaihtoehtoliikuntaa on edes toisinaan keksittävä, sillä osittain kolmejalkaista meillä ei kyllä lenkkeilytetä. Ässä oli saanut suositukseksi Piiralta uintia, joten siitä se idea sitten näiden kahden myötä sitten lähti.

Alma ui ekana ja tyylilleen uskollisena ihan tyytyväisenä uiskenteli pitkin allasta. Ideana oli, että mä meisin altaan vastapuolelle, kun Ansku estää koiraa lähtemästä ramppia ylös muuten kuitenkaan koiraa millään lailla uimaan pakottamasta. Alma tuli yhden kerran pyynnöstä uiden mua päin, muut kerrat hyvin mäyräkoiramaiseen tyyliin neiti ui aina jonnekin muualle kuin mun luo :D Tärkeintä oli kuitenkin, että ui ja puoli tuntia tuntui väsyttävän pikkukoiran niin, ettei viimeiselle lenkille enää rahkeita riittänytkään, vaan Alma kääntyi hyvin pian takaisin rampille huilaamaan, vaikka Oodi oli Alman kanssa puolituntisen jakanutkin. On se uinti vaan rankkaa hommaa!

Oodi-ipana meni uimalaan taas tyylilleen uskollisena ja kävi tutkimassa kaikki paikat ennen kuin me ennätettiin ees takkeja riisua. Kun paikka oli nurkkia ja alusia myöten tutkittu ja nenä oli melkein kastettu altaaseen, oli Oodin vuoro alkaa tutustua uimapuoleen. Oodihan tulee kesäisin reippaasti rannalle, kahlaa veteen jonkin matkaa ja alkaa sen jälkeen inistä ja tehdä uintiliikkeitä toisella etutassulla. Ihan hirmusti kiinnostaisi uimapuuhat, mut kun se viimeinen potku vaan puuttuu, että ihan uskaltaisi. Eilen sitä sitten harjoiteltiin ja Oodi oli kyllä taas ni ihana! :) Menin altaan toiselle puolelle ja kutsuin Oodia, ni Oodihan tuli! Oikein otti loikan ja lähti uimaan. Kerta kerralta varmuus lisääntyi ja Oodi sai kehuja tehokkaasta uintityylistään, kun ei sen perässä meinannut pysyä :) Hieno tekniikka siis edelleen eikä selän taaskaan tarvinnut kastua. Alla viä video Oodin polskinnasta, vähän oli tuo kuvaaminen vaikeaa samalla, kun itse piti kutsua koiria ja liikkua altaan reunalla, joten pahoittelen videon laatua .. Oodi-hassulainen viä tässä videossa näytti taas sen blondimman puolensa, kun ajateltiin tehdä suunnan vaihto ja uittaa koirat toiseen suuntaan. Tää ei Oodille sitten ollutkaan se helpoin juttu, joten Oodi ei tällä kertaa uinutkaan sinne, minne mä pyysin vaan meni sinne, minne ekan kerrankin oli pyydetty :D 

Annalle iso kiitos koordinoinneista ja kyydeistä, kyllä kelpasi matkaseuralaisena olla! :) Toista reissua jo suunnitellessa ..