Oodilla nimittäin :D Siis joku ääliö oli mennyt laittamaan pallon (niin parasta!) sisälle nakkia (aikas hyvää!). Ja sitä kun ei sieltä pieni koira saanu pois. Pureminen ei auttanut, joten kiroiluksihan se meni! :D Kauhea rähinä päällä palloa tuijottaen ei kuitenkaan sekään tuottanut tulosta. Mikä vääryys! Sen kyllä kuuli maailma :D

Namipallon idea ei siis todellakaan auennut neidille. Pelasi lopulta palloa into piukeena eikä ollenkaan tajunnut, että sieltä tippui nameja. Pallon pelaamisen lopetettuaan ihmetteli sitten, että kuka on kylvänyt nakkeja lattialle ja pisti etsinnät pystyyn. Olikohan niin, että ne aivot oli joku lisäosa lisämaksulla ja ne ei sit tullu mukana tähän pakettiin? :D

No ei, kyllä Oodilla hoksottimet pelaa :) Tehtiin nimittäin eilen illalla kolmatta kertaa kontaktitreeniä ja voi miten loistavasti tuli neidiltä kontaktia ja ihan oikeasti silmiin. Vähän aiemmin heittelehti katse minne sattuu pään alueella, mutta kolmas kerta toden sanoi ja silmiin me tuijoteltiin. Mikäs siinä, nuihin nappisilmiin kelpaa muutenkin tuijotella :)

Aamulla jäi treenit välistä järkyttävän päänsäryn vuoksi. Hippu onneksi kuitenkin jo perinteiseen tapaan järjesti viihdykettä, niin ei pienemmän neidin aivan toimettomana tarvinnut olla :) Iltapäivällä sitten vieraat (ensin Jaana ja sitten Petra) hoitivat viihdyttäjän virkaa. En tiedä, onko mahdollista, mutta aivan kuin Oodi oisi jo muistanut Jaanan, käyttäytyi jotenkin yli-innostuneesti, vaikka innostunut on vieraista muutenkin. Naamaa pussaili ihan hulluna ja koko ajan piti Jaanan sylissä kiipeillä, vaikka jonkinmoiset painileikit oli koko ajan Hipun kanssa samalla. Jaana vaan on niin ihana, Hippu piti sen näyttämisestä huolen :) Ei tarvi montaa kertaa Oodin katsoa, ni varmasti jo tietää, niin sekaisin onnesta Hippu oli :D

Petran kanssa Oodi oli sitten jo maltillisempi, mutta taisi johtua eniten väsymyksestä. Kyllä Petraankin lähempää tuttavuutta tehtiin, muttei päälle iskevälle väsylle vaan voinut mitään ja niin Nukku-Matti olikin sitten parempaa seuraa. On se kyllä aina vaan ihan yhtä huippua, miten tuo pentu ottaa vieraat vastaan! :)

Pakkasen mokoma kiristyy taas kovasti ja tää ei tykkää :( Miten sitä pennun kanssa tuolla ulkona seikkaillaan, kun toinen paleltuu heti!? Huomisaamulle oli sovittu pentutreffit Hertan (portugalinpodengo) kanssa metsään, saas nähä, et miten siinä oikein käy .. Viä pitää peukuttaa kovasti puolesta, niin kiva ois Annaa ja Herttaa nähä!

Tää lusmuilupäivä taitaa nyt siis saada siinä mielessä jatkoa, että paljoa tuolla ei pennun kanssa voi ulkoilla, vaikka päänsärky nyt jo taltutettiinkin. Ei auta, kontaktitreenit ainakin tehdään ja vaiks leikitään vähän :) Ja väsytellään pentu kynsien leikkuuta varten, siinä muuten ois taistelua kerrakseen ..

Kun päiväunia oli jatkettu vielä kotonakin lauantaina, me lähdettiin illalla viä pariksi tunniksi leikkimään Zeldalle. Ja ette voi uskoa, miten Oodilla ja Hipulla oli kivaa! :D (Zeldalla ei ehkä niinkään, aikas kateellisena raukka joutui katsomaan vierestä vauhtikaksikon menoa). Oodi meni Sussulle taas kuin kotiaan ja ekana löytyi pallo (mikäs muukaan), mikä oli ihan lemppari ja sen kanssa piti touhuta :) Mattoa piti vähän maistella myös, kun kotona ei sellaisiin ylellisyyksiin ole mahdollisuutta (anteeksi Sussu). Pian kuitenkin palloleikki alkoi tuntua tylsältä ja Oodi päätti tehdä perinpohjaisen tutustumisen ihmisiin (eli Sussuun ja Sofiaan). Sofia oli Hipulle aikamoinen koetuskivi lapsena neiti kun ei ollut paljoakaan lapsiin tottunut, mutta Oodilta sujui nenäpussailu kuin vanhalta tekijältä (noo, mä oon kyllä kovasti nenäpussailua sen kanssa edelleen treenaillut :D). Myös Sussu sai oman osansa pusuista. Siinä kohtaa tosin vasta riemu alkoi oikeasti, kun Hippu ja Oodi keksivät olkkarin maton. Voi JEE, millaset painirallit saa aikaan, kun matolla tassut oikeasti pitää. Voi niitä pomppuja, loikkia, riehumisen riemua ja murinaa :) Varmaan tunnin oikeasti nujusivat vain matolla, se vaan oli aivan ylivoimaisen kivaa. Muutaman tunnin treffien jälkeen oli sitten hyvä suunnata kotiin väsyn, mutta sitäkin onnellisemman pikkuneidin kanssa :) Kumma, että kotonakin piti vielä vähän leikkiä ennen kuin uni korjasi. Kiitämme Sussua, Sofiaa ja Zeldaa superista lauantai-illasta :)

Sunnuntaiaamuna Oodi herätteli meidän taas perinteiseen aikaan puol kasin maissa ja hoidettiin perinteiset aamupuuhat (eli pääasiassa koirat ulos). Hippu ja Oodi ottivat perinteiset aamurallit ja sit takas jo perinteiseksi tulleille aamupäiväkaunesunille :) Vähän ennen puolta päivää saapui sitten sukulaisia (äippä, mummu, veli ja veljen tyttöystävä) pennunihasteluvisiitille :) Iso ihmismäärä pienessä tilassa ei hämmentänyt neitiä ollenkaan vaan Hipun kanssa otettiin painia normaaliin malliin. Kaikki vieraat piti myös käydä moikkailemassa (ja pussaamassa, mikäli vaan mahdollista). Unetkaan eivät olleet taaskaan mikään ongelma, Oodi ei kovin vieraskorea (onneksi) ole, että ajattelisi olevan epäkohteliasta nukkua, vaan painuu unille just silloin, kun siltä tuntuu :) Tässä äipän ottamat kuvat unien aloittelusta:

Ensin viä ihan poseerattiinkin :)

Unille meno alkoi olla jo lähellä .. Ei mennyt montaa hetkeä, kun neiti jo näki unia tassut vispaten ja nenä vipattaen :)

Viiden maissa me lähdettiin Hipun kanssa sitten perinteisesti sunnuntain kunniaksi treeneihin ja kyllä kannatti! Itseä meinasi väsyttää ja oli jotenkin sellainen ärsyttävä olo jäänyt siitä Oreniuksen valmennuksesta, että osataanko me sittenkään mitään .. Noh, itse asiassa samaa valmennusta tehtiin ja parilla Tuijan hyvällä neuvolla me saatiin se niin loistavasti toimimaan! :) Aivan upeeta! Niin hyvällä mielin saattoi taas tulla treeneistä kotia, on mulla vaan NIIN hieno treenikaveri! Ja juosta kyllä sai, se ei Hipun kanssa ole mikään poikkeus :D Illalla ei meinannut enää ääntä lähteä vaan piti köhiä eka, kun keuhkoparat joutuivat niin koville. Ehkä se tästä taas kevääntymisen myötä jatkuis meidän juokseminen säännöllisesti, ni ei ois noin tuskaa (tai no erityisesti se pikajuoksu pitäs laittaa treeniin :D).

Illalla, kun tultiin takas, Oodi täällä jo ootti painikaveriaan ja taas piti laittaa matsit pystyyn :) Ei oikeasti oo totta, miten äkkiä nuista tuli bestikset :) Tuo yhdessä nujuaminen on niin hauskaa! Nytkin paraikaa säkkituolissa järsivät toisiaan ja pomppivat toistensa päälle. Alkanut varmaan Hippukin ymmärtää, että vaikka mua vähän pitää jakaakkin, niin on tuosta pennusta iloakin :)

Pahimmat höyryt kun oli päästelty painimalla, ni nappasin Oodin mun kanssa eri huoneeseen ja mentiin ekaa kertaa treenailemaan kontaktia. Lupasin itselleni, että aloitan vasta tällä viikolla, mutta ajattelin, ettei sunnuntai-ilta siitä enää kaukana ole ja pennulla oli selkeästi jaksaa. Nakkeja siis vaan käteen, kädet alas ja heti kun pentu vilkasee mua, ni kehu ja nakkia suuhun. Kyllä meni muuten ekan kanssa pitkään ja siin sai tosiaan tovin odotella, kun Oodi koitti vaan kädestä kaivaa namit esiin. Ekan kerran jälkeen kuitenkin jotain selkeästi pienessä päässä tapahtui, sillä koko ajan nopeammin alkoi katse nousta muhun :D Vikat nakit meni jo aikas vauhdilla!

Tänä aamuna aloiteltiin sitten samalla lailla ja näki, että vaikka vaan kerran oltiin hommaa tehty, ni pienellä oli jo joku muistikuva. Vikat nakit meni jo ihan putkeen, ettei paljoa käsiä enää vilkuillu :) Tästä kun jatketaan samaan malliin, ku Hipun kanssa, haaveena ois samanlainen kontakti kuin tuolla isommallakin pikkuneidillä :D Nyt siis ei kun treenailemaan (1-2krt päivässä tehään se lyhyt sarja).

Tosi hyvää tekee varmasti Oodin kanssa tuo kontaktin treenailu vaiks se ihan lyhyt aika onkin. Lisäksi ulkona luoksetulon treenailua jatketaan kanssa ja keskenämme ulkoilua& paikkoihin tutustumista niin, ettei Oodi ala ihan Hipun koiraksi. Tosi paljon Hipun kanssa Oodi leikkii, ni tahdon kuitenkin, että musta tulee se ykkösjuttu (niiku Hipullakin). Oodin kanssa leikkimisessä on oma haasteensa ku Hippu meinaa tunkea aina mukaan, mutta ajattelin, että pitää nyt systemaattisesti alkaa tekemään niin, että välillä laitan Hipun toiseen huoneeseen, jotta saadaan pennun kanssa keskittyä vaan toisiimme :)

Sisällä muuten luoksetulo on neidillä aivan upea! :) Mun kutsumana tunnistaa tosi hyvin nimensä ja tulee vauhdilla häntä heiluen ja pussaa. Aina. Aikas ihanaa! :)

Nyt lähdetään eka Jessen kanssa pissitykselle eli tutustumista muutama minuutti maailmaan vanhuksen opastuksella ja sit vähän luoksetuloja. Sittenpä se oiskin edessä eka työpäivä Oodin tulon jälkeen *iih* Onneksi max. 2,5h ovat yksin, mutta hirvittää se eka kerta silti ajatuksissa (ollaan oltu lyhyempiä pätkiä poissa joka päivä, muttei noin pitkää). Ja tiiän kyllä, turhia stressailen, hyvin se menee! :) Nii ku kaikki Oodin kanssa ylipäänsäkin :)

Käytiin siis tosiaan eilen Mustissa ja Mirrissä tutustumassa Oodin kanssa :) Bussiin ennätettiin just ja just, mut se ei tuntunut neitiä stressaavan :) Istumaan kun pääsin, Oodi kävi istumaan mun syliin ja alkoi katsomaan ikkunasta maisemia. Hetken päästä, kun alkoi väsyttämään, niin eihän siinä muu taas auttanut kuin alkaa unille :) Ei voi käsittää, miten voi ottaa elämän noin rennosti, siin ois itellekin opittavaa :D

Siellä sit pyörittiin aikamoisen kaaoksen keskellä, kun muuttomyynti alkaa vedellä viimeisiään. Pari pussia penturuokaa tarttui mukaan sekä kaksi vilkkua hihnoihin (juu, taas kerran). Takaspäin kun lähdettiin, niin sain itse sydämentykytyksiä, kun pari isoa autoa (kuormis ja traktori) olivat lumenpoistohommissa just siin bussipysäkin kohilla. Ei ihan tuntunut satavarmalta, et kuski varmasti näkee mut, ku koitin meidät pysäkille luovia. Hengissä selvittiin kuitenkin ja Oodin silmistä näki ihmetyksen ilmeen, kun se tosi tosissaan seurasi isoja autoja :) Eipä tärisyttänyt silti olleskaan, vaikka ihmeellisiä olivatkin. Bussiin päästyä uni sitten maittoikin heti, samat maisemathan ne tietty olikin, ku tullessa ni mitä niitä samoja uudestaan katselemaan :D Bussista päästyämme Oodi käveli ekan kerran autotien viertä kotia ja hyvin meni sekin. Vähän laskee tötteröhäntä auton mennessä ohi, mutta uskaltaa kuitenkin kävellä :)

Loppupäivä meni sitten aikaslailla nukkuessa. Onhan ne jänskättäviä kuitenkin pienelle tuollaset reissut .. Sen verran oli kuitenkin reuhkattava, että Hipun kanssa piti saada kunnon hipat aikaan illan mittaan :) Ja päivällä pitää perinteiset luunsyönti talkoot säkkituolissa.

Luunsyönti onnistuu mitä erinäisimmissä asennoissa :)

Myös ikkunasta katselu on Oodin lempipuuhia. Pienen rajoitteen siihen tekee se, että ikkunan reunaan on jäänyt lumikerros, jonka yli ei nää vaikka miten kurottaisi. Monta kertaa päivässä Oodi kuitenkin kiipeää toiveikkaasti säkkituolin päälle seisomaan ja katsomaan, josko ne puuttuvat sentit ois jo jalkoihin kasvaneet .. Ihan vielä ei taideta siinä olla, mutta tuskin tässä montaa viikkoa menee .. :)

Yritystä on :)

Illalla sitten päätin toteuttaa suunnitelmani ja vein Jessen sydänlääkepissityksellä myös Oodin ulos. Panttasin suunnitelmaa alkuviikon, kun halusin antaa pennulle aikaa tutustua kaikkeen ihan yksinkin, mutta tästä etiäpäin pysymme suunnitelmassa (eli siis Oodi pääsee molemmille Jessen lääkepissityksille mukaan sekä aamulla että illalla ja sen lisäksi ulkoillaan sitten keskenämme). Jesse on niin täydellinen esimerkki pennulle, ettei tosikaan :) Jos joku osaa käyttäytyä, niin se on meidän Jesse, joten mikäs sen parempi malli siihen, miten ulkona käyttäydytään. Ja kun matkat ei tosiaan ole pitkiä (muutama kymmenen metriä), mutta kahdesti päivässä, kun se tehdään, niin luulis pennun oppivan (ei sillä, että minkään kanssa ois ongelmia ollut, mutta eipähän tulekaan, kun saa pienestä pitäen seurata mestaria) :) Häntä tötteröllä siis pompittiin ja loikittiin (juu, kävelystä on turha puhua Oodin tyylillä) onnellisena Jessen mukana menemään. Illalla siis taas uusiksi ..

Tänään puolilta päivin lähdettin sitten puolestaan anoppilaan käymään ja esittelemään vauvaa. Oodi oli taas heti kuin kotonaan ja Hipun&Alman kanssa piti olla reuhaleikkejä. Koko aamun leikittyään ja vielä siellä jatkettuaan uni korjasi pienen aika nopeasti. Pari tuntia siellä sitten nukuttiin taju kankaalla, helppoa oli itse syödä rauhassa ja saunoakin, kun ei tarvinnut vahtia, että tuleeko jonnekkin pissa tai kokeillaanko sähköjohtojen syöntiä tms. Kyllä tuntuu niin helpolta tämä elämä, kun toinen ei turhia stressaile vaan on vaan :) Kaippa se itsellekin on jo vähän tarttunut, kun tuntuu, etten niin pipo tiukalla yritä heti saada kaikkea toimimaan vaan esim. sisäsiisteyden kanssakin edetään vähän kerrallaan (ollaan tyytyväisiä, kun tekee paperille ja useamman kerran päivässä päästään uloskin jne.). Yksinolo (tai no siis nelisin) mua viä vähän jänskättää, maanantaina loppuu tää mun mammalomaviikko ja ensin on töitä ja loppuviikosta kouluakin (onneksi max. 3h per päivä ovat yksin ja useimmiten eivät sitäkään). Mutta eiköhän sekin siitä suttaannu, täällä on monta hyvää opettajaa sille, miten ilman ihmisiä vaan nukutaan (tai ainakin toivoa saattaa :D).

Niih, ja jollei tästä nyt aivan liian täydellistä kuvaa saisi tuosta pennusta, niin osaa se tehdä pahojaankin :D Eilen neiti päätti pissata säkkituoliin (en ollut aivan innoissani ajatuksesta) ja yöllä piti neljän aikaan herätä tunniksi leikkimään. Leikkimisessä kivintähän on se, että jollet saa ihmistä mukaan voit kostoksi syödä vaikka seinää. Jee! Ja Hippu viä lähti leikkiin mukaan! Koita siinä sitten nukkua, kun pennut (juu, oikeasti taitavat molemmat olla viä sillä tasolla ja siksi varmasti toisistaan niin tykkäävätkin) vetävät rallia ympäri kämppää! Kyllä se uni sitten onneksi tuli taas ja yhteisunimääräksi saatiin 10h (miinus tietenkin se leikkitunti) :D

Voih, mistäs sitä alottais .. :) Paljon on asiaa mielessä ja varmasti puolet unohdan, mutta naputellaan nyt jotain kuitenkin ..

Oodin kanssa ollaan tää viikko vietetty tutustuen. Maanantai ja tiistai vietettiin ihan omalla porukalla kotosalla. Pihalla käytiin tutustumisreissuja, mutta niitä lukuun ottamatta hengailtiin vaan kotona. Alkupäivät oli pienelle tosi väsyttäviä ja nukkuessa meni aikas iso osa. Muuten sit piti yrittää tutustua nuihin muihin karvaisiin ja pussailla mua :) Tiistaina Hippu alkoi jo toden teolla lämmetä Oodille ja pääsin todistamaan niitten ekaa leikkihetkeä. Tässäpä muutama kuva todisteeksi, jotta tiiätte, etten huijaa :D

Tarkkailua ..

Lelu jo jaloissa odottamassa tulevaa ..

Kauaa ei mennyt niin tilanne oli jo tämä :D Taistelu lelusta alkoi!

Aikas tasaväkiset vetokaverit nää on :) (vrt. eilisilta, kun Hippu veti Zeldan kanssa narua tai no pikemminkin Zelda veti narua JA Hippua perässään)

Keskiviikkona sitten alkoi Oodissa olla jo niin paljon virtaa, että ajateltiin laajentaa maailmankatsomusta. Aamulla suunnattiin Sussun ja Zeldan kanssa agihallille edellä mainittujen treenit katsomaan. Paikalla ei siis ollu muita kuin me, joten päästiin hyvin rauhallisissa merkeissä tutustumaan halliin :) Autossa otettiin tosi rauhallisesti, Oodi nukahti mun syliin, kun muutama minuutti oltiin ajettu. Perillä yritin neitiä pissitellä, mutta häntä tötteröllä piti tutkailla piha-aluetta, ei siinä hädilleen joutanut. Halliin mentiin turvallisesti sylissä ja sieltä tutkailtiin ihmeellisiä hajuja ja ääniä. Tosi tarkasti pikkuneiti katsoi Zeldan ja Sussun menoa, ehkäpä siitä jo jäi jotakin oppia korvan taa :) Pois lähtiessä saatiin sitten aikaan jo pissakin pihalle häntä tötteröllä menon lisäksi. Ja autossa taas uni maittoi, kotipihaan kun päästiin Oodi oikein yritti kaivautua takin alle, että anna nyt nukkua äläkä siinä heilu. Kotia mentiin sitten jatkamaan unia ja unet kyllä maittoivatkin useamman tunnin.

Iltapäivällä neiti alkoi sitten juuri todistaa, että virtaa on kuin pienessä koirassa, kun Jaanalta tuli puhelu, että hän voisi tulla meidät hakemaan heille kyläilemään. Ei muuta kuin pentu kainaloon ja menoksi. Autossa ei tällä kertaa oltu ihan niin levollisia, kun virtaa oli enemmän, mutta hyvin se kuitenkin meni. Ja mikä ihaninta, ei matkapahoinvointia! :) Jaanalla tutustuttiin koiriin niin, että Iisa oli ensin hihnassa ja Hulda kuljeskeli vapaana. Pelottavinta oli ehkä Huldan haukkuminen, mutta pian Oodi huomasi, ettei se johda mihinkään vaaralliseen :) Jokunen hetki siinä ihmeteltiin, mutta äkkiä uteliaisuus vei voiton ja Oodin piti päästä tutustumaan Iisaan. Mun syli toimi turvapaikkana, mutta äkkiä se vaihtui Jaanaan, kun Jaana sattui olemaan sopivasti lähempänä. Ihanasti Oodi turvautuu heti ihmiseen ja on tosi avoin, Jaanankin naamaa piti heti päästä nuolemaan, kun syliin asti pääsi :D Tästä klikkaamalla pääsee katsomaan Jaanan kuvaaman videon Oodin vierailusta.

Yritettiin sitten vielä Jaanan kanssa ottaa Oodista edustava 9-viikkoiskuva, mutta tulos ei aivan ollut sitä, mitä toivoin. Täytyy vaan ihailla niitä ihmisiä, jotka saavat tuollaisista elohopeapennuista hyviä kuvia :D Ehkä mekin vielä ajan kanssa opitaan (ja ainakin Oodin treenailun myötä hommasta saattaa joskus jotain jo tullakin) .. Tässä ehkä paras otos ihan luomuna :)

Oodi-ipana 9 viikkoa <3

Tää on vaan pakko laittaa! :D Tää on Oodin mielipide hienosti seisomisen tärkeydestä :D

Sulostus <3

Elämä jatkui torstaina väsyneeseen tyyliin. Oikeastaan koko päivä meni neidillä keskiviikosta toipuessa ja se oli ihan hyvä tyyli viettää päivää munkin mielestä :) Päivällä käytiin vähän tutustumassa taas pihaan, tällä kertaa olikin paljon jännempää, kun pihalla oli elämää (töistä palaavat ihmiset). Ulkoilun jälkeen oli pentu taas valmista kauraa ja illalla heräiltiin vasta siinä kohtaa, kun Sussu ja Zelda tulivat visiitille. Heti piti päästä Zeldaan tutustumaan, vähän taisi vaan harmittaa, kun Hipulla ja Zeldalla oli omat leikkinsä ja pentua ei oikein mukaan huolittu. Ehkä sitten vähän myöhemmin .. :)

Tällä tyylillä sujui torstai .. :)

Nyt on taas aamupäiväkauneusunet menossa ja sen jälkeen nappaan pennun kainaloon ja lähdetään bussilla käymään lemmikkieläinliikkeessä hakemassa mun Jesselle tilaama ravintolisä. Siinäpähän sitä onkin taas ihmeteltävää tälle päivälle :)

Hyvin on nyt alkanut tämä meidän lauma laumautumaan uuden jäsenen kanssa ja Oodi suhtautuu maailmaan niin avoimen ihmettelevästi. Hipun kanssa pitää leikkiä ja PALJON, ja uni maittaa ihan jokaisen koiruuden vieressä tässä kämpässä. Ihmiset on Oodista ihan huippuja (siis sisällä olevat ihmiset, ulkona niistä ei juuri välitetä, ainakaan viä), heti se on valmis syliin ja pussailemaan (pitäisköhän tässä nyt tuntea asemansa uhatuksi :D). Jaanallakin Janin tullessa Oodi heti ihastui Janiin ja lähti Janin mukana seikkailemaan suihkuhuoneeseen ja saunaan ihan keskenään. Ei paljoa mua siinä muisteltu :D Mun syli on todettu tosi turvalliseksi paikaksi ja niin asian kyllä haluan olevankin. Sieltä sitä voi ihmetellä asioita ensin ja sitten tutustua itse tarkemmin :) Aivan ihastuttava pentu ja sopii niin hyvin tähän meidän porukkaan! :) Ja oon niin rakastunut tuohon luonteeseen! Toisena hetkenä roikkuu raivona hihassa, taistelee narusta mun kanssa tai tappaa pyykkipalloa, mun syliin rauhoittuu kuitenkin heti tyytyväisenä ja telkkua katsoessa retkottaa onnessaan selällään mun sylissä ja nautiskelee, ku rapsuttelen pientä nahkamahaa :) Ihana! Eikä tuossa ulkonäössäkään ole kyllä valittamisen sanaa :D Todiste alla :)

Nöpönenä <3 

NUKKUMINEN: pää ihmisen jalan päällä, parasta :) jos jalkaa ei tarjolla, paikkana pöydän alusta, laatikoston takana (en varmasti löytäis, jos en tietäs, et missä neiti on) YÖ: ainakin ensimmäinen yö sujui paremmin kuin hyvin, ihmiset kiittää 8h unista :)

HÄDÄT: tekee paperille :) HAUSKAA: pitää hulluna ruopia muovimattolattiaa ja isotella sen jälkeen :D

HYVÄÄ: vetoketjut ja vetoketjujen perät *nam*

SAA AIKAAN RAIVON: pallo (alla kuvasarja). Pieni totinen raivo on ehkä vähän naurattavaa (vaikkei sitä parane neidille kertoakaan) :D

TYKKÄÄ KOVASTI: musta!! :) Pikku häntä heiluu hulluna ja koko naama nuollaan märäksi JOKA kerta, kun menen lattiatasoon (eli usein) :D

Tässä siis huiman alle vuorokauden kokemuksella asioita mein pienimmästä neidistä :) Saas nähä, moniko asia noista muuttuu vai vahvistuvatko vaan entisestään .. Ja lisää tietoa tulee enemmän päivä päivältä, kertoilen teille sit enemmän :)

Hippu on alkanut vähän jo lämmetä Oodille. Eilinen ällötyksestä johtunut kuolaus (Jestas, kaksi pentua hilluu mein kotona *yäk*) loppui jo aikaa sitten ja nyt ollaan päästy keskusteluvaiheeseen. Leikkiä ei voi viä yhdessä, mutta melkein rinnakkain voi. Ja keskustelu, se on ehkä hedelmällistä (tai mistä mä tiiän). Vuorotellen se joka tapauksessa sujuu, ensin örisee Hippu ja Oodi vastaa ja sit taas vuorostaan Hippu. Sitä, ymmärtääkö ne toisiaan ei taida kukaan tietää, mutta vuoropuhelu se ainakin on :D Ehkä leikitkin alkavat kohta sujua, kun ensin vähän keskustellaan .. Hippu on lisäksi kai päättänyt kuitenkin jäädä meille asumaan, eilen oli ilmassa pientä "istun ja murjotan eteisessä" -vaihetta, jolloin neiti olisi ilmeisesti halunnut muuttaa, loppuillasta se muuttui "ethän jätä minua!?" -osuudeksi, kun lähdin Jessen kanssa ulos. Kirputusta ja kurinaa oon jo saanut taas eli eiköhän me aleta Hipunkin kanssa olla ihan ookoo :) Kuhan vähän aikaa kuluu, niin oon varma, että nuo ovat aivan kuin kaksi marjaa :D

Jesse suhtautuu tulokkaaseen rauhalliseen tyyliinsä. Sen elämää ei paljon pentu hetkauta eikä Oodi juuri tee elettäkään lähestyäkseen vanhaa herraa. Vähän eilen nuuhki, mutta antaa olla rauhassa. Ymmärtää kai, että tuon kaltainen viisaus on pennusta vielä kaukana :D Ainoa, mikä Jesse saa kauhun partaalle on Oodin murina. Oodi jotakin äsken lelun kanssa reuhkasi, niin Jesse ponkaisi pystyyn ja hyvä, ettei portista mennyt läpi makuuhuoneen puolelle, kun niin kiire tuli. Pelottava tyyppi! :D (on siis olemassa edes yksi tyyppi, jonka mielestä Oodi on oikeasti pelottava, mutta vanha herra onkin aikas herkkis <3).

Alma puolestaan ois aikas kiinnostava. Oodi taas, no Alma ei kai oikein osaa päättää. Äsken näytti ottavan nokkiinsa, kun Oodi meni Almaa haistelemaan, kun Alma yritti boksissa nukkua. Käveli ulos boksista ja portille sillä ilmeellä, että päästähän mut tänne rauhaan nukkumaan ja vähän äkkiä. Välillä taas tekisi niin mieli leikkiä, että ei meinaa nahoissaan pysyä. Eiköhän se tasapaino näiltäkin ajan kanssa löydy :)

Tässä viä eiliset kuvat pallontappoprojektista. Tapahtui noin pari tuntia tänne tulon jälkeen ja oma porukka oli jo poistunut eli aikas lunkisti täällä ollaan otettu jo heti alusta :)

Voi, mikä saalis :P

Näin ammattilaiset pelaa! :)

Pallo saa niin tuta mun legot kohta!

Kiinni sain! Mitäs nyt?

Hyvältä maistuu :P

Ei mee kokonaan suuhun, vaiks miten änkis!

Tän nenän kuva löytyy kohta sun linssistäs, jollet häviä siit häiritsemästä! (huom! tuo pieni irvistys sanomaa vahvistamassa! :D)

.. sammuneena lattialla. Uni vei voiton ja nyt sit suloisesti tuhistaan ja maiskutellaan unissaan. Eipä ne kai Myrtti-siskon kanssa kauheasti olleet matkalla nukkuneetkaan ..

Eka käytiin molempien tyttöjen kanssa takapihalla ennen sisälletuloa ja Oodi teki niin mallikkaasti molemmat hädät ulos. Kyllä on niin hienosti kasvatettu lapsi <3

Sisällä Oodi tuli ekana boksista pois ja häntä pystyssä lähti heti tutkimaan uutta kotia. Hipun kanssa murisivat toisilleen alkuun, mein kaksi suurta ja pelottavaa :D Kaikki paikat piti tutkia ja sit pistettiin leikit pystyyn Myrtin kanssa. Pehmovinkupallo tais olla tytöistä ihan suosikki, enkä ihmettele, kun sellanen on ollut Hipunkin lemppari jo pitkään :)

Aikas lailla leikit kuitenkin painottui just siskon kanssa telmimiseen, muu lauma aikas lailla vaan ihmetteli kämpässä vallitsevaa vilskettä :) Nyt sitten Miiran, Tonyn ja Myrtin lähdettyä uni tuli silmään eikä sitä auttanut vastaan taisteleminen.

Se olennainen meinasi unohtua kertoa. Me nimittäin NIIN pussailtiin Oodin kanssa :) Ollaan siis edelleen ihan in love <3 ja tullaan olemaankin, loppuelämä :)

Nyt mä jatkan tuon palleroisen tuijottelua, on se niin ihana <3 Kuvia ja juttua lisää myöhemmin ..

Nii, ja loppuun pakko sanoa: ISOT kiitokset Miiralle ja Tonylle Oodista ja kaikesta tästä! :) Kiitos, että meihin niin luotatte, että Oodin meille annoitte. Me ollaan niin kiitollisia! :)